Unelias notkelma

The dominant spirit, however, that haunts this enchanted region, and seems to be commander-in-chief of all the powers of the air, is the apparition of a figure on horseback, without a head. It is said by some to be the ghost of a Hessian trooper, whose head had been carried away by a cannon-ball, in some nameless battle during the Revolutionary War, and who is ever and anon seen by the country folk hurrying along in the gloom of night, as if on the wings of the wind. His haunts are not confined to the valley, but extend at times to the adjacent roads, and especially to the vicinity of a church at no great distance. Indeed, certain of the most authentic historians of those parts, who have been careful in collecting and collating the floating facts concerning this spectre, allege that the body of the trooper having been buried in the churchyard, the ghost rides forth to the scene of battle in nightly quest of his head, and that the rushing speed with which he sometimes passes along the Hollow, like a midnight blast, is owing to his being belated, and in a hurry to get back to the churchyard before daybreak.

Olen ollut suurimman osan kuluneesta kuukaudesta sairaana. Kauemminkin. Sairastuin jo ennen joulua ja flunssa on seurannut toista; nytkin istun kotona taas ties kuinka monetta päivää pää täynnä räkää. Juuri ja juuri olen saanut välttämättömimmät asiat tehtyä – pahoitteluni heille, joiden tekstejä olen luvannut lukea ja kommentoida tai joille minun pitäisi vastata jossain hieman työtä vaativassa keskustelussa. Kunhan tokenen.

Sen lisäksi, että olen välillä vähän lukenut ja eufemiattanut, olen katsellut elokuvia. Ei mitään erityisen syvämietteistä (Viggo Mortensen Aragornina, Adrien Brody Jack Driscollina ja Hugh Jackman Wolverinena ovat saaneet minut melko vakuuttuneeksi siitä, että olen hetero – ei sillä, että sillä juuri olisi väliä) vaan tautitilaan sopivaa. Tulin katsoneeksi Tim Burtonin Sleepy Hollown (Johnny Deppkin on aika ihana), ja halusin sitten lukea Washington Irvingin novellin, olenhan kiintynyt tuon ajan kirjallisuuteen. Teksti löytyi tietysti verkosta. Väänsin juuri huvikseni jonkinmoisen käännöksen yllä siteeraamastani katkelmasta:

Hallitsevin haamu, joka riivaa tätä lumottua seutua, ja joka tuntuu olevan kaikkien sen henkivoimien ylipäällikkö, on kuitenkin hevosella ratsastava kummitus vailla päätä. Jotkut sanovat, että se on hesseniläisen palkkasoturin aave, jonka pään kanuunankuula pyyhkäisi pois jossain nimettömässä taistelussa Yhdysvaltain vapaussodan aikana, ja jonka maaseudun väki silloin tällöin näkee kiiruhtavan yön synkkyydessä kuin tuulen siivillä. Hän ei vainoa ainoastaan laaksoa, vaan hänen retkensä ulottuvat ajoin ympäröiville teille, ja etenkin laakson lähettyvillä olevan kirkon tienoille. Tosiaankin, eräät noiden seutujen väärentämättömimmistä historioitsijoista ovat olleet huolellisia kerätessään ja yhdistellessään aavetta koskevia irrallisia tietoja, ja he väittävät, että ratsumiehen ruumis on haudattu kirkkomaalle, ja aave ratsastaa sieltä taistelupaikalle joka yö etsimään päätään, ja että hätäinen vauhti, jolla hän joskus rientää Hollown ohi, johtuu siitä, että hän on myöhässä ja hänellä on kiire takaisin kirkkomaalle ennen päivänsarastusta.