11.2.07

Ihmisten luita

Next is the Room of Medicine, and it is the original room built by the architect Morone in the 13th century. This is the main meeting room of the faculty of medicine, and the place where the medical students receive their degrees. A very fascinating tradition is preserved here. During the inquisition in the 16th century, it was very diffic-ult to obtain human bodies for dissection, but it was permitted to will one's body for this purpose. In consequence of this it became the custom for the professors of anatomy to leave their own bodies to the medical school. In honor of those who did , their skulls were preserved and to this day occupy a prominent place in the Room of Medicine!

Jaana Hallamaa piti perjantaina Humanismi tieteenä -luentosarjaan kuuluvan luennon humanististen tieteiden etiikasta. Hän mainitsi Padovan yliopiston hienon anatomian professorien kallojen kokoelman, josta en valitettavasti onnistu löytämään yhtään kuvaa. Tekstimaininnankin löytäminen tiedon vahvistamiseksi oli hankalaa; siteeraamani katkelma löytyi lopulta tuolta (pdf).

Hallamaa muisteli myös kuulleensa eräästä luurankokokoelmasta (oho, "kokoko"). Hänen muistinsa mukaan se olisi vielä 80-luvulla ollut Stuttgartin yliopistossa, ja sitä olisi silloin pidetty yhtenä maailman hienoimmista. Tarinan mukaan kokoelman ainoa ongelma oli, että luurangot olivat entisiltä keskitysleirivangeilta. En usko tarinaa todeksi, sillä en löydä aiheesta verkosta mitään. (Löydän kyllä tietoja August Hirtin pahamaineisesta kokoelmasta, joka oli jonkin aikaa Strasbourgin yliopistolla. Hirtin kokoelman luurangot kuitenkin haudattiin jo vuonna 1945.)

Tieteen etiikasta on huolehdittu verrattaen vähän aikaa. Systemaattinen määrättyjen eettisten sääntöjen noudattamisen vaatimus kohdistui ensin lääketieteelliseen tutkimukseen. Toisen maailmansodan aikaiset tutkimukset ovat erityisen pahamaineisia, mutta esimerkiksi Tuskegeen syfilistutkimus jatkui vuosikymmenien ajan, aina 1970-luvulle asti. Se on aika ällistyttävää kun otetaan huomioon, mitä lääketieteellisiltä kokeilta oli vaadittu jo 40-luvun lopulla kun Mengelen ja muiden ihmiskokeita tehneiden natsilääkärien kokeet paljastuivat.

Lääketieteen asema ensimmäisenä edes jotenkin eettisesti säädeltynä tieteenalana tekee siitä hyvän lähtökohdan valaisevia esimerkkejä etsivälle. Kun puhuu tieteen etiikasta, on ymärrettävää ja järkevää puhua lääketieteellisestä tutkimuksesta. Kuitenkin muilla ihmisiä tutkivilla tieteenaloilla tutkimuksen etiikkaan saattaa liittyä toisenlaisia ongelmia kuin lääketieteessä. Eettiset kysymykset saattavat esimerkiksi kietoutua kysymyksiin tutkimustulosten objektiivisuudesta, kuten edellisessä kirjoituksessani huomautin.

Kuvitellaan, että Stuttgartissa tosiaan olisi hieno keskitysleirivankien luurankojen kokoelma. Kuvitellaan lisäksi, että joku hammaslääketieteen tutkija haluaisi verrata 1900-luvun alussa eläneiden ihmisten pääkalloja 1500-luvulla eläneiden ihmisten pääkalloihin. Hän hankkisi luvan käyttää sekä kuvittelemaamme Stuttgartin kokoelmaa että Padovan todellista kokoelmaa, ja saisi tutkimuksensa ongelmitta tehtyä. Epäeettinen tapa, jolla uudemmat kallot olisi hankittu, ei vaikuttaisi tutkimustuloksiin.

Tuumin asiaa, sain hyödyllisiä kommentteja ja päädyin olemaan eri mieltä itseni kanssa: kyllä epäeettinen tapa, jolla uudemmat kallot olisi hankittu, vaikuttaisi aineiston luotettavuuteen. Kokoelmaa ei voisi pitää edustavana, sillä sen kokoaja olisi todennäköisesti halunnut painottaa joitain piirteitä ja valinnut vain tarkoitukseensa sopivia luurankoja. Eettiset kysymykset olisivat tässäkin tapauksessa osa niiden syiden kokonaisuutta, joiden vuoksi aineisto olisi epäluotettavaa.

Kuvitellaan edelleen folkloristi, joka tutkii jotain šamanistista menoa jossain päin Siperiaa. Hän haluaisi tietoja kyseisen menon historiasta, eivätkä hänen paikalliset informanttinsa oikein osaisi auttaa häntä. Samoilla seuduilla olisi liikkunut 1800-luvun lopulla paikalliskulttuureista kiinnostunut lähetyssaarnaaja, joku Antero Wareliuksen hengenheimolainen. Lähetyssaarnaaja olisi koonnut mieleisensä kokoelman esineistöä ja kirjoittanut kuvauksia pakanarituaaleista.

On selvää, että folkloristi voi käyttää lähetyssaarnaajan esinekokoelmaa ja kuvauksia. On aivan yhtä selvää, että niiden käyttäminen on paljon monimutkaisempi asia kuin keskitysleirivankien kallojen tutkiminen. Vaikka lähetyssaarnaaja olisi ollut täysin vilpitön ja tarkoittanut hyvää, hänen keräämänsä tiedot olisivat epäluotettavia ja kokoelman edustavuutta olisi syytä epäillä. Hänen työnsä olisi nykynäkökulmasta eettisesti epäilyttävää, ja tämä eettinen epäilyttävyys tekisi tutkimuksesta epäilyttävää täysin riippumatta siitä, kuinka tiukkaan objektiivisuuteen hän olisi kuvauksissaan pyrkinyt. Olisi näet syytä olettaa, että eettisesti epäilyttävä lähtökohta, halu käännyttää, ohjaisi tulkintaa tavalla tai toisella. Yksinkertaisimmillaan niin, että lähetyssaarnaaja ei olisi lainkaan kuvannut joitain asioita eikä kerännyt joitain esineitä, joita folkloristimme pitäisi olennaisina. Toisin kuin kallontutkija, joka huomaa hampaan puuttuvan – tai jopa lääkäri, joka huomaa, ettei vanhassa sairastapauksen kuvauksessa mainita rään väriä lainkaan – folkloristi ei voi tietää mitä on jätetty pois.

Tunnisteet:

11 Comments:

Blogger Jari said...

Kutna Horassa Tsekissä sijaisee omintakeinen luukirkko.

On mielenkiintoista pohtia, missä vaiheessa ihmisruumis tai sen osa muuttuu esineeksi. Kuoleman hetkellä? Jonkin tietyn ajan kuluttua kuolemasta? Sitten, kun se kuivataan ja kiinnitetään seinään?

12.2.07  
Blogger Erastotenes Aleksandrialainen said...

Itse asiassa sekä lääketieteilijällä että folkloristilla on sama ongelma: datan kerääjän tarve eroaa heidän tarpeistaan. Kuvitteellinen lähetyssaarnaaja on katsonut pakanallisia menoja oman viitekehyksensä läpi ja saattanut jättää pois seikkoja, jotka olisivat nykynäkökulmasta kiinnostavia. Todennäköinen ongelma olisi alkuasukasmytologian teologisointi eli sekavan uskomusjoukon järjestäminen muistuttamaan järjestäytyneen uskonnon oppirakennelmaa. Tätä harrastivat Suomessa mm. Mikael Agricola ja Elias Lönnrot. Toisaalta esimerkiksi naisnäkökulma ja arkipäiväisten rituaalien kuvaus voisi olla heikkoa.

Lääketieteessä ongelmaksi muodostuisi se, että kallokokoelma on yleensä koottu tiettyä tarkoitusta varten. Professorien sijasta kallojen omistajat ovat yleensä olleet tavallisia ihmisiä ja monesti kallot on valikoitu edustamaan sopivaa tyyppiä, jotta tietty antropologinen näkemys vahvistuisi. Sellaiset kokoelmat, joihin on koottu ruumiinosia niin objektiivisen perusteen kuin ammatin perusteella, ovat valitettavan harvinaisia.

Väittäisin, että humanistin ongelma on helpompi kuin luonnontieteilijän. Yleensä menneen ajan ihmisen käyttämä paradigma tunnetaan melko hyvin, ja on mahdollista kvalitatiivisesti arvioida, mitä tutkimusaineisto ei kata. Sen sijaan huonosti koottu luonnontieteellinen data on monesti täysin arvotonta. Esimerkiksi epäilys kallokokoelman kerääjän motiiveista tuhoaisi kokoelman tilastollisen edustavuuden totaalisesti.

Eettiset ongelmat ovat asia erikseen. Onneksi esimerkiksi keskitysleirivangeilla tehdyt kokeet olivat useimmiten niin heikkoja kliiniseltä toteutukseltaan, ettei niiden tulosten käyttäminen ole perusteltua missään tapauksessa.

12.2.07  
Blogger tommi said...

Luurankojen "kunnioittaminen" (kuten oikeastaan etiikka ja humanismi yleensäkin) on magiaa ja tiede pohjimmiltaan vain magian vastaisuutta. On aika ilmiselvää, että ne joutuvat konfliktiin.

Ihmiset kyllä näyttävät ilmoittavan ihailtavan selkeästi kannattavatko järkeä vai taikauskoa. Se on mukava poikkeus kun yleensä vain ollaan tahallaan epäselviä.

12.2.07  
Blogger Erastotenes Aleksandrialainen said...

Tommin näkemys tieteen ja etiikan vastakkaisuudesta on sellainen, että se saa karvani nousemaan pystyyn. Itselleni kristinusko ja fysiikka eivät ole ristiriidassa, sillä ne edustavat kahta totaalisen erilaista tapaa lähestyä luomakuntaa. Luonnontieteen nostaminen ainoaksi auktoriteetiksi johtaa katastrofiin, sillä luonnontiede ei sisällä vastauksia mihinkään eettisiin kysymyksiin.

On siis turha esimerkiksi etsiä luonnontieteen alalta perusteita sille, milloin luitten käyttäminen rakennusmateriaalina on sopivaa. Etiikka löytyy parhaiten omastatunnosta. Jos asia tuntuu olevan väärin, se on väärin.

12.2.07  
Blogger Eufemia said...

En oikeastaan ollut tyytyväinen tähän kirjoitukseeni edes kirjoittaessani sitä. Olisi pitänyt lykätä vielä ja koettaa keksiä viime luennon aiheesta jotain osuvampaa. Kuitenkin, Erastotenes, tästä olen osittain eri mieltä:

Väittäisin, että humanistin ongelma on helpompi kuin luonnontieteilijän. Yleensä menneen ajan ihmisen käyttämä paradigma tunnetaan melko hyvin, ja on mahdollista kvalitatiivisesti arvioida, mitä tutkimusaineisto ei kata. Sen sijaan huonosti koottu luonnontieteellinen data on monesti täysin arvotonta. Esimerkiksi epäilys kallokokoelman kerääjän motiiveista tuhoaisi kokoelman tilastollisen edustavuuden totaalisesti.

Luurankoja keränneen natsilääkärinkin paradigma tunnetaan, joten on mahdollista kvalitatiivisesti arvioida, millä tapaa kokoelma on vääristynyt. Uumoilen, että se on jopa helpompaa kuin folkloristin tapauksessa. Lisäksi hammaslääketieteen tutkija ei välttämättä tarvitse tilastollisesti kaikin puolin edustavaa kokoelmaa.

Tommi, luurankojen kunnioittaminen on magiaa. Sen sijaan vaatimus, ettei luurankoja saisi kerätä valikoimalla sopivia ihmisiä ja tappamalla heidät sitten, ei ole magiaa. Se on etiikkaa, joka on eri asia kuin magia.

12.2.07  
Blogger Eufemia said...

Hmm, tietysti folkloristinkin tutkimusaihe voi olla sellainen, ettei hän tarvitse kaikin osin kattavaa esinekokoelmaa. Lopullisessa versiossa tästä oppimispäiväkirjamerkinnästä en taida tehdä erityistä eroa eri tieteenalojen välillä siinä, miten tutkimuustyön eettiset epäilyttävyydet saattavat osaltaan johtaa aineiston käyttökelvottomuuteen.

12.2.07  
Blogger tommi said...

Eufemia, tästä näet, että on paljon parempi kirjoittaa huonosti kuin hyvin. Aukkoiseen saa kritiikkiä, joka helpottaa itse asian ymmärtämistä. Hyvään eli tehokkaasti suostuttelevaan korkeintaan vahingossa. Siksi paperimaailma on niin imbesilli ja tahmea nettiin verrattuna.

Sama koskee kommenttiani. Olisin voinut tajuta sen vinouden itsekin, mutta paljon parempi munata itsensä julkisesti ja saada joku käytännössä varmasti tökkäämään sormensa sen heikkoon pisteeseen.

Pyrin itse nykyään kirjoittamaan niin lyhyesti, etten ehtisi itse edes ajattelemaan ajatuksiani. Oman pään pimeydessä niihin tuskin tarttuisi mitään lisäarvoa vaikka kuinka "miettisi" (uskon henkilökohtaisesti, ettei ajattelu poikkea mitenkään olennaisesti enkelien näkemisestä tai äänten kuulemisesta päässä).

12.2.07  
Blogger Eufemia said...

Tommi, uskotko, että ajatuksiisi tarttuu lisäarvoa siitä, että pyrit kirjoittamaan ehtimättä ajatella?

Julkinen kämmäily on verkossa aivan loistavaa. On mainiota huomata ajatelleensa ja kirjoittaneensa huonosti kun pystyy keskustelemaan aiheesta ja halutessaan tekemään lisäyksiä. Siksi jätinkin kirjoitukseni näkymään juuri niin tyhmänä kuin se alkujaan oli, ja lisäsin vain kappaleen, jossa totean olevani eri mieltä itseni kanssa.

12.2.07  
Blogger Erastotenes Aleksandrialainen said...

Eufemia, olet oikeassa, että kvalitatiivinen ongelma on ratkaistavissa myös luonnontieteen puolella. Ongelmana kuitenkin on, että luonnontieteissä usein yritetään käyttää kvantitatiivisia menetelmiä, jotka edellyttävät vääristymätöntä aineistoa. Tällöin se, että vääristymän suunta tunnetaan, ei riitä menetelmän virheen arvioimiseen.

On toki mahdollista myös kvantitatiivisesti arvioida menetelmävirheen vaikutusta vääristyneestä datasta laskettuun lopputulokseen. Olen itse harrastellut näitä "inversio"-menetelmiä jonkin verran aivan tutkimustasolla, ja voin sanoa, että kyse ei ole mitenkään triviaalista hommasta. Helpompaa on usein etsiä jokin toinen tutkimusaihe.

12.2.07  
Blogger repardpo said...

Eikö Varsovan getossa lääkärit tehneet lähestulkoon laboratorio-oloissa (sairaalassa) havaintoja nälkään nääntymisestä?

12.2.07  
Blogger Rauno Rasanen said...

Kirjoitin omaan blogiini "kommentin"(?) lähinnä Tommille ja osittain myös erastotenes aleksandrialaiselle.

Jos erittäin intensiivisesti höristelee korviaan, saattaa rivien välistä kuulua myös luitten kalinaa...

14.2.07  

Lähetä kommentti

<< Home