11.3.07

Rooma - Firenze - Verona

Pidan junista ja pidan niiden ikkunoista avautuvista maisemista. On outoa puhua italiaa, silla en ole puhunut sita juurikaan kahteentoista vuoteen, mutta jostain minulle tuntemattomasta syysta se sujuu edelleen. On hyvin kummallista tavata ihmisia, joita en ole tavannut kymmeneen tai kahteentoista vuoteen. Kaikki eivat ole enaa elossa. Kirsikkapuut kukkivat.

Tunnisteet: