Valkoiset aallot ja mustat vuoret

Sataman aallonmurtajan suojasta lähti juuri kirkkain värein maalattu puuvene. Hetken aikaa perämoottorin pärinä erottui meren äänten lomasta. Kahdella miehellä oli yllään oranssit sadevaatteet, yhdellä keltaiset. Vesi velloo matalalla ja pienet kahlaajat astelevat röpelöisellä laavakivellä, jonka kolojen leväisiä lammikoita aallot ruokkivat. Kahlaajien ja aallonmurtajan välissä vesi lainehtii turkoosina, koska kuohut sekoittavat siniseen valkeita ilmakuplia. Etäämpänä tuuli heittää murtuvien maininkien kärjiltä ilmaan valkeita vihmoja.

Saavuimme saarelle viikko sitten. Majapaikkamme on kaupunkipahasessa, tai ehkä pikemminkin kylässä, jossa ei sunnuntai-iltaisin tapahdu mitään. Ensimmäisenä iltana söimme huoltoasemalta löytyneitä, kamalan pahoja säilykkeitä ja ihmettelimme minne oikein olemme päätyneet. Jatko on kuitenkin rauhoittanut. Kaupunki elää auringonnoususta auringonlaskuun ja nukahtaa pian pimeän tultua. Kauppahallista saa kypsää, tuoretta papaijaa, ja aina välillä vuohenlihaa. Kaupasta saa riisiä vähemmänkin kuin säkillisen kerrallaan. Pienen ajomatkan päässä niemen kärkeä koristaa liki autio lomakylä, jonka rantakahvilassa nyt katselemme rantahiekalle vedettyjä kalastajaveneitä ja merta. Se jatkuu rikkumattomana Amerikkaan asti. Kylät pakkaantuvat laaksoihin, joiden yllä kohoavat jyrkät tai pystysuorat rinteet. Valkoihoisilla, silloin kun heitä näkee, on yleensä jalassa vaelluskengät.

Emme asettuneet hotelliin, vaan pieneen kalustettuun asuntoon. Kokkaamme sähköliedellä, joka näyttää kippuralle käännetyltä sähkökiukaan vastukselta. Päivän ruoka riippuu pitkälti siitä, mitä kaupassa sattuu sinä päivänä olemaan, sillä asunnon varustukseen ei kuulu jääkaappia. Yhtä sun toista muutakin uupui, myös välttämättömiä asioita kuten leikkuuveitsi, paistolasta ja henkarit, joten pääkadun roinakaupat tulivat tutuiksi. Luin joskus C. K. Prahaladin ja Stuart L. Hartin kirjan The Fortune at the Bottom of the Pyramid, joten en yllättynyt siitä, että kaikki tavaroita myyvät kaupat ovat aasialaisten pitämiä. Pitäjät lienevät kiinalaisia. Ainakin veitsi, siivilä, paistolasta ja henkarit ovat nyt kaikki Made in China. Ruokakauppiaat sen sijaan ovat paikallisia. Kaupoissakaan ei ole jääkaappeja.

Asuinpaikastamme joitain kilometrejä etelään ja puolisentoista kilometriä ylöspäin on sammuneen tulivuoren kraaterissa kylä. Sieltä alas johtaa polku. Suunnittelemme tapaninpäivävaellusta.