Koulutehtävä: muotokuva

Minä näen faaraoiden päässä lehmänmahan
Minä tiedän kulttuurin kulta-auraksi
Minä huomaan Okeanoksen Avaruuden aukeamaksi, ja
minä painotan, että tämä tulkinta on ainoa oikea, se seikka ilmenee muutoin siitä, että
en huomaa muuta, mikä saattaisi selittää

Minä ajattelen, että kun isäni on kerta ollut kokonaisen ihmisiän anatomian professorina tässä samaisessa korkeakoulussa, on minulla siveellinen oikeus saada kerran tai pari käytettäväkseni luentosali, sillä
minä olen varma Libyasta lipeänä, Kairosta kairana, Sudanista sydänmaana, ja lopulta
minä pohdin Tunisia, tuonen sijaa
Minä lyön vetoa historian tuomiosta
Minä näen hyökyntäkukkien kukoistuksen Niilin rantamudassa

Koulussa piti tänään kirjoittaa jostain tunnetusta henkilöstä runomuotokuva. Säkeiden alut määrättiin: minä näen, minä tiedän, minä huomaan – ja niin edelleen, kuten yllä näkyy. Tuollainen siitä tuli. Muutamaan kohtaan haluaisin sisennyksiä, säkeet kun venyvät useamman rivin mittaisiksi. Vaan Blogger ei sellaisia suo.

Koulu on mainio. Kaksi vuotta kuluu vikkelään. Ei minusta runoilijaa ole tullut, mutta nykyään luen runoja jo ihan sujuvasti, toisin kuin toissasyksynä koulun aloittaessani. Suosittelen, hakekaahan.