Yhteiskunnan säilymiseksi

Vihkikaava on seuraavanlainen:
"Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin".
Sitten esitetään kysymykset:
"Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (Miehen Nimi): tahdotteko ottaa tämän (Naisen Nimi) aviovaimoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä? (Vastaus: Tahdon) Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (Naisen Nimi): tahdotteko ottaa tämän (Miehen Nimi) aviomieheksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä? (Vastaus: Tahdon) Vastattuanne näin myöntävästi teille esitettyyn kysymykseen totean teidät aviopuolisoiksi."

Moni tuttavani tietää, ja epäilemättä muutama tämän blogin lukijakin arvaa, että olen irvistellyt vihkikaavan ensimmäiselle virkkeelle. Vastikään kuitenkin kuuntelin sen tyynin, iloisin mielin ja vastasin tahtovani.

Perheen perustamisen tarkoitus on vihkikaavan mukaan kahtaalla. Perhe perustetaan siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Meidän tapamme säilyttää yhteiskuntaa on ehkä joiltain osin toisenlainen kuin useimmilla perheillä. Me esimerkiksi asumme kumpikin omassa asunnossamme kahden korttelin päässä toisistamme. Yhtä kaikki, jo ottamalla tämän instituution ilomielin vastaan me säilytämme yhteiskuntaa. Avioliiton myötä me saamme yhteiskunnalta jotain, mitä pidän arvossa. Vastedes meitä kohdellaan tarvittaessa yhteiskunnan kaikilla tasoilla yksikkönä ja toistemme lähiomaisina. Se on minulle tärkeää, ja olen onnellinen siitä, että avioliitto tarjoaa siihen mahdollisuuden. Siitä hyvästä olen valmis säilyttämään yhteiskuntaa ainakin avioliittoinstituution verran.

Tarkoitus on tietysti säilyttää ja rakentaa muutakin kuin yhteiskuntaa. Vihkikaavassa mainitaan myös perheeseen kuuluvien yhteinen paras. Sitä me olemme – paljolti mieheni ansiosta – pyrkineet rakentamaan jo usean vuoden ajan. Meillä on sitä varten erityinen insatituutio, jota olemme kutsuneet ensin ihmissuhteen ja myöhemmin parisuhteen ohjausryhmäksi. Seuraava kokoontuminen alkanee instituution uudelleennimeämisellä; jatkossa se lienee joko avioliiton tai perheen ohjausryhmä. Kokoonnumme kerran kuussa keskustelemaan kuluneesta kuukaudesta, havaituista ongelmista ja ennen kaikkea siitä, mitä me tahdomme yhdessä rakentaa. On kummallista, kuinka ääneenlausutut toiveet ja yhdessä puidut suunnitelmat alkavat kuin varkain toteutua. Harvemmin juuri aiotulla tavalla, mutta vahvoina yhtä kaikki.