Kohtasin relativistin

Olin taannoin kuuntelemassa Heikki Patomäen ja Hannu Vartiaisen kiivasta väittelyä Yhtiekuntatieteiden filosofian tutkimuksen huippuyksikön järjestämässä AID (Agora for Interdisciplinary Deabte) –tilaisuudessa. Suurehko sali oli täynnä ja tilaisuus videoitiin. Suosittelen videota lämpimästi, keskustelu oli riemastuttavan kahelia puolin ja toisin. Uskalin, Caterinan ja Diegon kommentit ja kysymykset kannattaa kuunnella tarkoin; Helsingissä tehdään hyvää taloustieteen filosofiaa.

Patomäki esitti nykytaloustiedettä vastaan hyvän joukon syytöksiä, joista suurin osa perustui väärinkäsityksille. Hän näet syytti teoreettista taloustiedettä kestämättömien ontologisten oletusten tekemisestä. Vartiainen puolustautui aivan oikein huomauttamalla, ettevät taloustieteessä tehtävät yksinkertaistukset (esim. metodologinen individualismi) ole ontologisia oletuksia vaan puhtaasti metodisista syistä postuloituja lähtöoletuksia. Kukaan vakavastiotettava taloustieteilijä ei kuvittele mallien lähtöoletuksia maailman ominaisuuksiksi.

Pätemättömien ontologisten oletusten sijasta Vartiainen esitti jotain paljon villimpää: Ensinnäkin hän ilmoitti, ettei teoreettisia taloustieteilijöitä kiinnosta maailman ymmärtäminen vaan pelkästään mallien ymmärtäminen. Toiseksi hän totesi, ettei mitään totuutta ole olemassa muuten kuin mallien tai käsitejärjestelmien sisällä. Hän siis ilmoittautui relativistiksi totuuden suhteen, ja samalla nähdäkseni melko lailla vääjäämättä myös tiedolliseksi relativistiksi. Hilpeää, Vartiainen esitti umpirelativistisen kantansa paljon häpeämättömämmin kuin olen kuullut yhdenkään nykyantropologin puolustavan relativismia.

Patomäen olisi kannattanut unohtaa puhe ontologisista oletuksista ja keskittyä kritisoimaan Vartiaista siitä, ettei hän omista puheistaan päätellen tutki mitään muuta kuin omia mallejaan, jotka elävät elämäänsä täysin riippumatta maailmasta. Astrologian sijasta hänen olisi Vartiaisen puheenvuoron jälkeen kannattanut verrata teoreettista taloustiedettä skolastiikkaan. Astrologia sentään yrittää jotenkin liittyä havaitsemaamme maailmaan.

Vallan toinen kysymys taas on se, pitäisikö taloustieteilijöiden yhteiskunnallisen vaikuttavuuden nimissä ja yliopiston yhteiskunnallisen tehtävän tähden kokea velvollisuudekseen oikoa esimerkiksi kokoomusnuorten käsityksiä. He näet kaikesta päätellen tulkitsevat taloustieteilijöiden mallien lähtöoletukset ontologisiksi väitteiksi.