24.2.13

Rajanvetoa: Himanen ja filosofinen tutkimus

Hankkeen sisältö löytyisi tietysti apurahahakemuksesta. Sellaista ei ole. Suomen Akatemiasta kerrotaan, että tutkimuksesta on kuitenkin olemassa hankesuunnitelma, jonka sisällön pitäisi vastata hakemusta. Se taas on tallessa valtioneuvoston kanslian kirjaamossa. Hankesuunnitelma on 26-sivuinen ja koukeroisesti kirjoitettu. "Uuden laaja-alaisen kasvun mallin luominen on mahdollista vain perusteellisen ja tarkan, kansainvälisesti korkeatasoisimman uuden toimintaympäristömme analyysin sekä näiden tulosten synteesin kautta", siinä lukee. Ja: "Ilman tällaista kansainvälisesti korkeimman tason tutkimuspohjaa ei voi uskottavasti rakentaa kestävää suomalaisen kasvun tulevaisuuden mallia." Mainitun korkeimman tason tutkimuspohjan rakentamisen on arvioitu vaativan 91 työkuukautta – siis melkein kahdeksan vuotta. Sinä aikana on tarkoitus "luoda kansainvälisesti korkeimman tason analyysiä ja synteesiä", jonka tulee toteuttamaan "kovimman tason kansainvälinen ryhmä, jota johtavat professori Pekka Himanen ja professori Manuel Castells". Outoa kyllä, kansainvälinen tutkijaryhmä haluaa olla talkoilla mukana: heille on merkitty yhteensä 35 kuukautta palkatonta työtä Suomen tulevaisuuden hyväksi. Lisäksi osa työstä on jo tehty vuonna 2011, ennen kuin hankesuunnitelma on edes hyväksytty. Joka tapauksessa hanke lupaa myös "synnyttää kansainvälisesti korkeimman tason tutkimustyön akateemisen julkaisun kirjana".

Totta kai luin Silfverbergin ja Vehkoon Long Play -jutun Himasesta. Kannattaa lukea, se on hyvä artikkeli. Minulle siinä oli yllättävää ainoastaan se, että rahat filosofi Himasen puuhasteluun on kupattu Sitran lisäksi Tekesiltä ja Suomen Akatemialta. Sitra rahoittakoon mitä lystää, ja Tekeskin voi periaatteitaan hylkäämättä rahoittaa melkein mitä hyvänsä, kunhan sen voi jotenkin tulkita olevan "kasvuun ja uuteen liiketoimintaan tähtäävien innovaatioiden kehittämistä", mutta se, että Akatemia on rahoittajien joukossa, on tyrmistyttävää.

En kuvittele tietäväni miksi Valtioneuvoston kanslia päätti painostaa Akatemian rahoittamaan Himasen yrityksen hallinnoimaa konsulttiprojektia ja ohittamaan samalla kaikki normaalit rahoitushakemuksia koskevat arviointikriteerit.  Se ei kuitenkaan ollut viisasta. "Suomen Akatemia rahoittaa korkealaatuista tieteellistä tutkimusta, toimii tieteen ja tiedepolitiikan asiantuntijana sekä vahvistaa tieteen ja tutkimustyön asemaa", kerrotaan Akatemian sivuilla. Se on suomalaisen tieteen rahoittajista tiukimmin vain ja ainoastaan tieteellisen tutkimuksen rahoittaja. Useimmat muut rahastot ja säätiöt jakavat rahaa myös taiteelle ja esimerkiksi tietokirjallisuudelle, mutta Akatemia on, kuten sen nimestä jo kuulee, ehdottoman akateeminen. Se että Valtioneuvoston kanslia onnistui painostamaan Akatemian rahoittamaan hanketta, joka ei ole tiedettä, sai Suomen yliopistoväen suuttumaan pahan kerran.

Johtuuko suuttumus siitä, että Himasen tukemiseen käytetty raha on pois suomalaiselta tutkimukselta? Varmaan osittain. Olen itsekin ollut jo parissa Akatemiaprojektihakemuksessa mukana (ei tärpännyt), joten tiedän kuinka työlästä hakemusten laatiminen on ja kuinka kilpaillusta rahasta on kyse. Akatemia ei rahoita helposti. Paitsi näemmä Himasta, Valtioneuvoston kanslian vaatimuksesta. Kyllähän sellainen suututtaa. Akatemian osuus Himasen hankkeelleen saamasta rahasta on kuitenkin maltillinen (150 000 euroa), eikä sen tärvääminen kyseenalaiseen hankkeeseen riittäisi selittämään tutkijatuttavapiirini viimeaikaisia suuttumuksenpurkauksia. Kyse on jostain isommasta: demarkaatiosta eli rajanvedosta, siitä mikä on vakavastiotettavaa tutkimusta ja mikä ei.

Ei ole tiedettä ilman filosofiaa, mutta filosofia ei ole tiedettä – ei ainakaan jos tieteen ajatellaan sisältävän empiiristä tutkimusta ja induktiivisia päätelmiä. Jos tiede rajataan näin, myös matematiikka puhtaan deduktiivisena ja epäempiirisenä toimintana jää tieteen ulkopuolelle. Kuitenkin sekä filosofiaa että matematiikkaa harjoitetaan yliopistoissa; ne ovat vanhimpien akateemisten oppialojen joukossa. Rajanveto-ongelma, eli kysymys siitä, mikä on tiedettä ja mikä ei, koskee myös filosofian kaltaisia akateemisia aloja. Osa akateemista tutkimusta on muun tutkimuksen arvioiminen, ja osa jatkuvaa arviointia on se, että kelpaamaton rajataan ulos.

En halua yrittää määritellä filosofiaa. Olen sitä mieltä, että ei-akateeminen filosofinen toiminta on pelkästään hyvä juttu, silloinkin kun se on täysin kajahtanutta. Lisäksi akateemisen filosofisen tutkimuksen piirissä tehdään mielestäni vaikka mitä kyseenalaista ja tuotetaan myös silkkaa pötyä. Akateemisena alanakin (saati laajemmin) filosofia on koulukuntaista ja hajaantunutta aina siihen pisteeseen saakka, että eri kuppikuntia edustavat tutkijat puhuvat toistensa ohi – jos siis ylipäätään suostuvat puhumaan toisilleen. Se kuuluu filosofian luonteeseen. Silti olemme nyt tilanteessa, jossa akateemisen filosofisen tutkimuksen eri haarojen edustajat ovat jokseenkin yksimielisesti suuttuneet Himasen hankkeen rahoituksesta. Myös monen muun alan tutkijat ovat suuttuneet; erityisesti yhteiskuntatieteilijät, joiden asiantuntemuksen alueelle hanke tuntuu ulottuvan.

Filosofian tutkijat eivät ole yksimielisiä edes siitä, millaiset tutkimuskysymykset ovat hyviä, mutta on yksi asia, josta lähes kaikki akateemiset tutkijat alasta riippumatta ovat yhtä mieltä: vertaisarviointi on siedettävin keksitty käytännön keino tehdä rajanvetoa tieteen ja ei-tieteen välillä. Jotta pääsee tekemään väitöskirjaa, täytyy saada professori vakuuttumaan tutkimussuunnitelmasta ja suostumaan ohjaajaksi. Ennen kuin saa julkaistua artikkelin oman alansa tieteellisessä julkaisussa, artikkeli menee nimettömänä luettavaksi parille anonyymiksi jäävälle saman alan ja aihepiirin tutkijalle, ja heillä on valta hylätä artikkeli jos sen laatu ei heidän mielestään riitä. Myös Akatemialle lähetetyt hankerahoitushakemukset menevät luettaviksi meritoituneille ulkomaisille tutkijoille, jotka ovat päteviä kyseisen hakemuksen alalla.

Tiede ei ole valmis eivätkä tutkijat ymmärrä toisiaan edes alojen sisällä, saatika niiden välillä. Silti rajaa tieteen ja ei-tieteen välillä on vedettävä: tieteen pitäisi kyetä tuottamaan parasta tarjolla olevaa tietoa, joten tutkijayhteisöjen on kiistoistaan huolimatta kyettävä rajaamaan pois ainakin kaikkein ilmiselvin kura. Käytännössä kaikki akateemista tutkimusta tekevät joutuvat kestämään hylkyjä  – artikkelia ei hyväksytä julkaisuun tai rahoitushakemus hylätään  – mutta jos näin käy kerta toisensa jälkeen, jää lopulta vääjäämättä sen ulkopuolelle, mitä tieteeksi kutsutaan. Vaikka akateeminen yhteisö riitelisi kuinka, vertaisarviointi tuottaa rajat vakavastiotettavan tutkimuksen ja kaiken muun välille.

Instituutioilla on merkittävä rooli käytännön rajanvedossa. Yliopiston auktoriteetti tukee tutkijoiden esittämiä väitteitä, ja samalla yliopiston sisällä vertaisarviointiprosessi ainakin yrittää saada aikaan tilanteen, jossa tutkijoiden esittämät väitteet perustuvat koetellulle tutkimukselle. Nyt Valtioneuvoston kanslia painosti Suomen Akatemian, eli tämän maan pönäkimmän akateemisen auktoriteetti-instituution, ohittamaan vertaisarvioinnin, ja Akatemia taipui. Akatemian rahoitus on jo sinällään akateeminen meriitti, sillä se on kilpailtua eikä sitä saa jos ei läpäise tiuhaa vertaisarviointiseulaa. Nyt Himasella on tämä meriitti, vaikka hänen hankettaan ei seulottu lainkaan. Akatemian edustajat myöntävät, että jos olisi seulottu, hakemuksella ei olisi ollut menestymisen mahdollisuuksia. Se että Suomen Akatemia rahoittaa Himasen konsulttihanketta on siis vähän kuin se jos Helsingin yliopisto perustaisi parapsykologian laitoksen. Se ei vain käy.

Tunnisteet: , , ,

16 Comments:

Blogger Ripsa said...

No niin. Toivon että tämä teksti nyt menee läpi Blogistanin ja muun netin, koska se on sitä uutistaustaa, jota ei enää lehdissä ole.

25.2.13  
Blogger Eufemia said...

Kun aloin kirjoittaa, olin suuttunut Valtioneuvoston kanslialle, mutta kun olin saanut kirjoitettua, suuttumus oli kirjoitus- eli ajatteluprosessin myötä kohdistunut uudelleen: Akatemia, mitä helvettiä? Tänään sama kysymys on noussut esille muuallakin.

"Akatemian rahoitus tulee muuten suoraan valtioneuvoston nuijimasta budjetista. Valtioneuvosto myös nimeää Akatemian hallituksen ja tieteelliset toimikunnat kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Olisiko Suomen Akatemia siis oikeasti voinut edes kieltäytyä esityksestä?" kirjoittaa Sanna Ukkola. Vastaan, että olisi pitänyt voida. Akatemian pitäisi osata puolustaa omaa integriteettiään.

Mediastrategiaansa rauhassa avustajiensa kanssa hionut Katainen tarttuukin juuri tähän: "Päinvastoin, silloin he olivat hyvin kiinnostuneita lähtemään tähän mukaan. Mä olen tottunut siihen, että ihmiset sanovat "ei", jos kokevat, että tästä ei ole mitään hyötyä."

Painostettiinko Akatemian johtoa? Oliko tämä ensimmäinen kerta kun Valtioneuvoston suunnalta tulee näin omituinen ehdotus? (Kataisen on turha väittää, että olisi jotenkin normaalia pyytää Akatemiaa rahoittamaan tietyn tutkijan projektia.) Akatemia myönsi vain puolet pyydetystä summasta, eli pyyntö selvästi koettiin omituiseksi. Ainoa Silfverbergin ja Vehkoon haastateltavaksi suostunut Akatemian edustaja, Arto Mustajoki, kuvaa rahoituspäätöksen perusteita näin: "Akatemia ei halunnut antaa sellaista kuvaa, että emme halua olla mukana tulevaisuusselonteon laadinnassa. Tietysti me haluamme olla mukana yhteiskunnan kehittämisessä, emmekä sivussa siitä. Ja toisaalta me… emme niele ihan mitä tahansa.”

Haluttiin olla mukana ja haluttiin antaa sopiva kuva. Imagonhallinta ei nyt oikein onnistunut.

25.2.13  
Anonymous Sedis said...

Hankesuunnitelma löytyy täältä kuvalinkkinä: http://www.talouselama.fi/uutiset/valtio+tilasi+professori+himaselta+kalliit+visiot++lahes+miljoonan+lasku+ilman+kilpailutusta/a2140631

25.2.13  
Blogger Eufemia said...

Minun täytyy vastata erinäisille tovereille, jotka jostain syystä kommentoivat naamakirjassa eivätkä täällä:

Ei, en hirttäydy noin tiukkaan tieteen määritelmään. Otin sen käyttöön tehdäkseni selväksi, että vaikka filosofia ei olisi tiedettä (ja tätä voi minusta perustella monellakin hyvällä tavalla, ei pelkästään mainitsemallani hyvin tiukalla empiirisyyden ja induktiivisten päätelmien vaatimuksella), niin silti tieteen rajanvedon ongelma koskee myös akateemista filosofista tutkimusta.

25.2.13  
Blogger Eufemia said...

Sedis, kiitos linkistä!

25.2.13  
Blogger Eufemia said...

Sille ei kai mahda mitään, että nykyään keskustelut käydään naamakirjassa. Se on harmi, sillä kaikki eivät ole naamakirjassa eivätkä siis pääse lukemaan edes avoimilla asetuksilla julkaistuja statuspäivityksiä. Blogit ovat avoimempia. Tämän kitinän jälkeen:

Kuvaan yllä Suomen Akatemiaa (normaalisti) itsenäiseksi ja vankan akateemiseksi toimijaksi. Tuttavapiirini kierrättää tällä hetkellä Petri Koikkalaisen huomiota, jonka mukaan Akatemia ei välttämättä tule jatkossa pysymään näin umpiakateemisena, sillä sitä ollaan mahdollisesti muuttamassa sitramaisemmaksi tai tekesmäisemmäksi: "Esityksen mukaan SA:n tutkimusrahoituksesta jatkossa 40 % (200 Me) olisi uutta 'strategista politiikkatutkimusta', jota koskien 'valtioneuvoston tulee ohjata strategisesti suunnattua tutkimusta määrittäen painopisteet ja teema-alueet'. Lisäksi VNK saisi suoraan käyttöönsä 30 Me/vuosi 'päätöksentekoa tukevan tutkimustoiminnan rahoitukseen'."

Ensireaktioni on, etten haluaisi valtioneuvoston ohjaavan Akatemian päätöksentekoa yhtään nykyistä enempää.

25.2.13  
Anonymous M said...

Ehkä Kataisella ja Himasella on vaan emansipatorinen tiedonintressi. Ainakin Katainen perustelee haluavansa uudistaa yhteiskunnan rakenteita joita hän pitää rajoittavina.

Akateemisen vapauden puitteissa ei liene oikein pakottaa tutkimukselle teknistä tai praktista tiedonintressiä.

Sitäpaitsi kaikki tutkimus on kuitenkin poliittista.

25.2.13  
Anonymous Anonyymi said...

Mainio kirjoitus pääosin. Mutta onko näyttöä "painostuksesta"? Jospas siellä Akatemiassa ollaan vaan nynneröitä, jotka eivät osaa sanoa ei. Asian ehdottaminen ei kai vielä ole painostamista.

26.2.13  
Blogger Eufemia said...

Hyvä kysymys, anonyymi. Kuten tuossa yllä kommentissani jo totesin, suuttumukseni kohdistui alkujaan Valtioneuvoston kansliaan, mutta asian aukikirjoittaminen sai ihmettelemään Akatemian päätöksentekoa.

26.2.13  
Anonymous Anonyymi said...

Painostuksesta puhuminen on harhaanjohtavaa, koska maan pääministeri ei ole kuka tahansa henkilö. Tässä tutkimushanketta koskeva "ehdotus", jonka esittäminen ei totta puhuen ole pääministerin tehtävä, saa jo lähtökohtaisesti normaalista poikkeavan merkityksen. Miten suhtauduttaisiin siihen, jos vaikkapa Suomen Akatemian johtaja tekisi sisällöltään vastaavan ehdotuksen? Hän saisi varmasti potkut oman laitoksensa sääntöjen ohittamisesta. Entäpä jos maan pääministeri oma-aloitteisesti kommentoisi jotakin kesken olevaa oikeudenkäyntiä - mitä tarkoittaa hänen lausumanaan silloin se, että kyllä tuomarit osaavat itsenäisesti arvioida sen, mikä on oikein ja mikä väärin?

26.2.13  
Anonymous Anonyymi said...

"Himasen julkaisut viimeisten noin viidentoista vuoden aikana kuuluvat enemmän yhteiskuntatieteiden kuin filosofian alueelle ja niiden laadun arviointi pikemminkin yhteiskuntatieteilijöiden kuin filosofin arvioitavaksi. Himasen raporteissahan puhutaan paljon mm. hyvinvointivaltiosta, syrjäytymisestä, kestävyysvajeesta ja työurien pituudesta."

http://panuraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/133573-pekka-himanen-ja-tieteelliset-ansiot

26.2.13  
Anonymous Anonyymi said...

On asiassa tämäkin puoli: Suomen akatemian yhteiskuntatieteiden filosofian huippuyksikköä vetää prof. Uskali Mäki. Filosofi, joka on erikoistunut talouden tutkimiseen. Mäki on tämän alan uranuurtaja maailmalla.

Voisiko olla, että kyse on akateemisesta välienselvittelystä? Ehkä Akatemiassa on koettu, että Mäki olisi paras mies hommaan, ja hänet on syrjäytetty poliittisin perustein.

Se selittäisi, miksi nimenomaan Suomen Akatemia on ollut asiassa aloitteellinen.

Tai vielä, ehkä suomalainen tiedemaailma suojelee vain omaa reviiriään? Himasesta voi olla mitä mieltä vaan, mutta hänen tiimissään on 7 jäsentä. Vaikuttaa huippuporukalta.

Varmasti rahoitusjärjestely oli erikoinen. Mutta nyt
käytävä keskustelu syö samalla maailman johtavien tutkijoiden arvovaltaa.

Asetelma mahtaa näyttää oudolta Suomen rajojen ulkopuolelta katsottuna. Voi kun tämänkin voisi pistää persujen piikkiin. Mutta tällä kertaa hirttojengiin kuuluvat kaikki.

27.2.13  
Anonymous Tuomas Korppi said...

Oma pikatestini tieteelle on se, että tutkitaanko siinä todellisuutta. Näin tieteen ulkopuolelle jäävät sellaiset tutkimukset, jossa tutkimuksen kohteena ovat toisen ko. alan harjoittajan ajatukset. Samoin tieteen ulkopuolelle olisin valmis jättämään sellaiset tutkimukset, joissa taustateoria näyttelee huomattavaa roolia havaintoihin nähden.

Siitä, pitäisikö matematiikka lukea tieteeksi minulla ei ole selvää käsitystä, kenties osa soveltavasta matematiikasta pitäisi.

28.2.13  
Anonymous Tuomas Korppi said...

Samoin alat, joilla jokin näkökanta voi muuttua vanhentuneeksi ilman, että se todetaan virheelliseksi, eivät ole tiedettä.

28.2.13  
Anonymous Tuomas Korppi said...

Tuosta Helsingin Yliopiston parapsykologian laitoksesta tuli vielä mieleen: http://en.wikipedia.org/wiki/Paranormal_space

28.2.13  
Blogger Eufemia said...

Erilaiset tavat rajata tiedettä ovat jännittäviä. Joka tapauksessa minusta on selvää, että yliopistoissa tehdään myös ei-tiedettä, ja että niin kuuluukin olla. Yliopistojen esimerkiksi kuuluu minusta olla oppineisuuden tyyssijoja, mutta oppineeksi tuleminen ei välttämättä johda tutkijaksi tulemiseen eikä oppineisuus sinällään ole tiedettä. Lisäksi on näitä tieteelle välttämättömiä aloja kuten filosofia ja matematiikka, joiden tieteellisyydestä voi käydä kiinnostavia kapakkakeskusteluja.

Huomasitko muuten Tuomas, että joku mainosspammaaja on kaapannut vanhan blogisi osoitteen? Huomasin kun syötteenlukijaani (en koskaan edes muista poistaa hiljenneitä blogeja readeristani) ilmestyi monenkymmenen viestin verran mainoksia. Olet hyvässä seurassa, Kasalle ja Hurinalle kävi taannoin samoin.

3.3.13  

Lähetä kommentti

<< Home