Keskeytetystä pääsykokeesta

Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan pääsykoe jouduttiin keskeyttämään keskiviikkona. Yleisen valtio-opin yhden linjan, maailmanpolitiikan tutkimuksen, pääsykokeeseen oli tulostettu viimevuotiset kysymykset.
Useat valtiotieteellisen opiskelijat päivittelivät tilannetta iltapäivällä sosiaalisessa mediassa.

Oli vain ajan kysymys milloin jotain tällaista tapahtuu. Helsingin yliopiston sisäinen tiedonkulku ei nimittäin enää toimi.

Itse asiassa huomattavan moni tämän kokoisessa organisaatiossa arjen välttämättömyyksiin kuuluva prosessi ei toimi. Tänä keväänä on vastaan tullut mm. tilanne, jossa saimme kuusi päivää ennen erään kurssin alkua tietää, että meille oli 4-5 kuukautta aiemmin myönnetty rahaa sen ja erään toisen kurssin kehittämiseen. Olisi ollut kiva tietää ajoissa. Opiskelijatkin olisivat hyötyneet. Kuulemma eri rahoitusmallien ja hallintojärjestelmien yhtäaikaisten muutosten ristitulessa tieto oli vain jäänyt jonnekin. Kukaan ei tiennyt, kenen olisi pitänyt kertoa meille, kurssin järjestäjille. Tuli vastaan myös tilanne, jossa jatko-opiskelija oli menossa pitämään hyvin vaikutusvaltaiselle yleisölle esitelmää Helsingin yliopiston edustajana, mutta koettaessaan tulostaa esitelmämuistiinpanojaan hän sai huomata, että häneltä oli viety tulostusoikeus, kuulemma koska hän oli jatko-opiskelija. Asiasta ei tiedotettu. Myöhemmin jatko-opiskelijoilla taas ilman muuta oli vastaava tulostuskiintiö kuin perustutkinto-opiskelijoillakin, eikä kukaan kysellessä osannut sanoa mistä koko jupakassa oli kyse.

Nämä eivät ole poikkeustapauksia, vaan kaikkien suomalaisten yliopistojen ja korkeakoulujen tämän hetken arkea. Professorien kasvot ovat muuttuneet pysyvästi harmaiksi. Amanuenssit ja laitossihteerit tärisevät puhuessaan. Äitini, joka jäi eläkkeelle vuodenvaihteessa, totesi ensin, etteivät opetus- tai ohjaustehtävät juurikaan vähentyneet, hän vain tekee niitä nyt professori emeritan tuntipalkalla. Noin kuukauden kuluttua hän kuitenkin kertoi minulle kasvot kirkastuneina, että nyt hän vasta tajusi: "Mun ei tarvitse istua enää yhdessäkään tutkinnonuudistuskokouksessa!" Kasvojen harmaus oli hävinnyt.

En syytä nykytilanteesta ketään yliopistojen ja korkeakoulujen henkilökuntaan kuuluvaa. Itse asiassa useilla tästä väestä on vahva, ihanteista kumpuava tarve suojella opiskelijoita nykykaaokselta parhaansa mukaan ja jotenkin taata opetuksen taso. (Tutkimus toki kärsii.) Se on kuitenkin vaikeaa, sillä väki alkaa uupua.

Ajatellaan Helsingin yliopistoa, joka on liki 40 000 hengen työyhteisö. Sitä on viimeisten muutaman vuoden aikana uudistettu ainakin seuraavin tavoin: 1) 2010 yliopistolakiuudistus monine tipoittain tulleine, rahoitukseen vaikuttaneine lisäyksineen. Lainmuutoksen myötä yliopistojen ja korkeakoulujen asema yhteiskunnassa ja hallintomalli muuttuivat radikaalisti. 2) Samaan aikaan tapahtunut laitosuudistus, jossa pieniä laitoksia yhdistettiin suuremmiksi. Kuten Helsingin yliopiston filosofian laitoksen viimeinen johtaja Thomas Wallgren totesi, sitä laitosta ei koskaan nainen johtanut. Enää ei voi, sillä laitosta ei enää ole. Teoreettinen filosofia ja filosofi ovat osa Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitosta, käytännöllinen filosofia taas kuuluu Politiikan ja talouden tutkimuksen laitokseen. 3) Bolognan prosessin mukanaan tuomat perustutkintoja koskevat tutkinnonuudistukset: alemman korkeakoulututkinnon erottaminen maisteriohjelmista. 4) Paraikaa käynnissä oleva tohtorintutkintoa koskeva uudistusprosessi uusine tohtoriohjelmineen.

Voi olla, että muitakin uudistuksia on tehty, en tiedä kun olen vain pahainen jatko-opiskelija ja tuntiopettaja. Voinet kuitenkin, rakas lukija, kuvitella mitä tällainen tauoton uudistusten hyöyntä saa aikaan liki 40 000 hengen työyhteisön arjessa. Kaikki kyllä tekevät parhaansa, mutta kun vanhat käytännöt eivät enää toimi eikä uusia ehdi muodostua ennen kuin rakenteita taas muutetaan radikaalisti, ei yksinkertaisinkaan tieto kulje. Ei ole enää olemassa sitä prosessia, joka takaisi, että joku tarkistaa pääsykoekysymykset ja vertaa niitä tämän vuoden pääsykoekirjaan.