Robin Hoodin klassikkosuoja ja vihaiset hanhet
Kun tekijänoikeus on päättynyt ja teoksen käyttö on lähtökohtaisesti vapaata, voi erityisesti syntyä tilanteita, joissa tulee kuitenkin olla klassikkosuojan tapainen takaportti kaikkein räikeimpien, teoksia koskevien menettelyjen estämiseksi. Säännös turvaa sivistyksellisiä intressejä erityisesti myös tilanteessa, jossa tosin suoja-aikaa on vielä jäljellä, mutta tekijän perilliset eivät riittävällä tavalla valvo moraalisia oikeuksia, kuten respektioikeuden loukkauksia.
Käytännössä säännöksen soveltamiskynnys on muodostunut varsin korkeaksi ja säännöstä sovelletaan vain ilmeisen räikeissä tapauksissa. Opetus- ja kulttuuriministeriö on käyttänyt oikeuttaan vain kerran. Vuonna 1962 antamassaan päätöksessä opetus- ja kulttuuriministeriö päätyi siihen, että mm. tunnetut lastenkirjat Liisa Ihmemaassa, Pikku naisia, Robinson Crusoe ja Robin Hood olivat käännöksinä kielenkäytöltään hutiloituja ja taitamattomia, niistä puuttui pitkiä jaksoja ja tapahtumia oli muutettu. Opetus- ja kulttuuriministeriö kielsi teosten maahantuonnin ja saattamisen yleisön saataviin. Kiellon saanut yhtiö saattoi asian korkeimman oikeuden ratkaistavaksi, joka piti päätöksen ennallaan (KKO 1967 II 10) muiden teosten paitsi Robin Hoodin osalta. Robin Hoodin osalta syy siihen, että päätös kumottiin, oli ainoastaan se, että ei pystytty osoittamaan, että kyseisen teoksen tekijä olisi ollut kuollut.
Istun Harun saarella Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän mökissä ja mieheni lukee minulle ääneen pätkiä Taina Pihlajarinteen teoksesta Johdatus immateriaalioikeuteen. Juristit joutuvat päättämään mitä ihmeellisimmistä asioista. Sitaatissa mainitusta korkeimman oikeuden ratkaisua on näemmä tutkittukin. Onhan se ainakin kääntäjän näkökulmasta kiinnostava. Jäin kuitenkin miettimään käännöksen ja mukaelman välisen eron sijaan kansanperinteen klassikkosuojaa. Kalevala on tietysti turvattu, koska sillä on tunnettu kirjoittaja, Lönnrot, mutta kuten Robin Hoodin kohtalosta näemme, kaikkien kirjallisenkaan muotoon saatettujen kansanperinnekokoelmien laita ei ole samoin. Robin Hoodin alkuteksti oli julkaistu tiettävästi salanimellä, ja lisäksi teoksesta oli olemassa useita tunnustettuja versioita eri ajoilta. Olisi hauska tietää minä vuonna tässä tapauksessa muokkauksen kohteeksi joutunut alkuteksti oli julkaistu; siitä voisi päätellä kuinka vanhaksi Korkein oikeus oletti salanimen taakse piiloutuneen tekijän mahdollisesti eläneen.
Mökin joka seinällä on ikkuna ja jokaisesta ikkunasta näkee lintuja. Tulen lukemaan ja kirjoittamaan tällä viikolla paljon, sillä ulos uskaltautuminen tuntuu hurjapäiseltä. Eilen tiira kynsi hiuksiani, kaksi lokkia kakkasi päähäni ja hurjistunut hanhi hyökkäsi kahdesti kimppuuni. Sen pesä on ruusupensaassa huussin vieressä. Mieheni keksi, että huussille pääsee jos ottaa katuharjan mukaan aseeksi eikä kulje polkua pitkin vaan kiertää ovelle takakautta. Näin kun tekee, hanhi tyytyy murahtelemaan puskassaan. Muut hanhet on helppo kiertää. Takissani on irtohuppu, jota pidän nyt päässäni aina kun menen ulos, sillä se on helpompi pestä kuin hiukset. Me ja linnut alamme siis sopeutua toisiimme. Vielä on ratkaisematta veden nouto sadevesisaavilta, sen lähellä kun taitaa olla haahkan pesä, emmekä haluaisi häiritä arkaa lintua. Koetamme käydä saavilla mahdollisimman harvoin. Ikkunasta huomasimme, että tänään saarelle saapui joutsenpari ja kuusi untuvapallomaista poikasta. Olen kerran lapsena juossut vihaista joutsenta karkuun ja odotan ensikohtaamista nyt hieman huolissani.
Tunnisteet: kääntäminen, lastenkirjat, linnut, matkalla, meri, oikeus
2 Comments:
Olet saanut asiasta Pihlajarinteen teoksen kautta hieman väärän kuvan. Mainittuun Robin Hoodiin oli merkitty tekijäksi "Tsylla täti" (sic), ja kyse oli siitä, oliko hänen tekijänoikeuksiaan loukattu. Tämä jäi epäselväksi, koska jäi selvittämättä, kuka hän edes oli, ja siten myös se, oliko mitään klassikkosuojaa nauttivaa yksiselitteistä alkuteosta olemassakaan. Korkeimman oikeuden ratkaisussa yhdytään raastuvanoikeuden päätökseen, joka toteaa, ei vailla tiettyä huumoria, "ettei esitetystä selvityksestä voitu päätellä sanotun ilmeisesti salanimellä julkaistun teoksen tekijän kuolleen". Tekstin syntymä, Tsylla tädin kuolema?
Eli on oltava jokin yksiselitteinen teksti, johon loukkaavaksi väitetyn väännelmän sanamuotoja, sivumäärää jne. voidaan verrata sen selvittämiseksi, onko menty liiallisuuksiin. KKO:n ratkaisussa luetellaan ihan sivumäärinä, miten paljon kiellettyjä teoksia oli lyhennetty: Pikku naisia kokopitkän suomennoksen 260 sivusta 82 sivuun ja niin edelleen. Robin Hoodin kohdalla tällaista, mainitsemaasi Kalevalaan rinnastuvaa yhtä Urtextiä ei ole olemassakaan, eikä myöskään selvinnyt (tai edes lähdetty selvittämään), mikä useista mahdollisista ehdokkaista silpomisen kohteeksi oli kenties ollut kyseessä.
Tosiaan, nyt kun siirryin lukemaan oikeuden päätöstä, tuli selväksi, että ainoa relevantti salanimi oli mukaelman tekijän salanimi, eli oikeus ei ottanut mitään kantaa siihen, mitä alkutekstiä mukaelmassa mahdollisesti oli väännelty. Joka tapauksessa haluaisin nähdä ne tekstit, joiden julkaiseminen kiellettiin. Tsylla tädin Robin Hood näemmä on löydettävissä divareista. Sekin vähän houkuttelee.
Lähetä kommentti
<< Home