11.12.14

Kuvitelma eläkkeestä

The hodgepodge of existing rules and schemes frequently confuses the issue, and people underestimate the magnitude of the resources already devoted to public pensions and fail to realize that these amounts cannot be increased indefinitely. For example, the French system is so complex that many younger workers do not have a clear understanding of what they are entitled to. Some even think that they will get nothing even though they are paying a substantial amount into the system (something like 25 percent of gross pay).

Totesin äsken ääneen muistavani epäilemättä puolen vuoden päästä, että tänä syksynä tuli muun ohessa selattua lukupiiriä varten läpi Pikettyn Le Capital au XXIe siècle, tai oikeastaan sen enganninnos Capital in the Twenty-First Century. Sisällöstä tuskin kuitenkaan muistan juuri mitään. Syksy on ollut sen verran työntäyteinen, että kirja tuli luettua kehnosti.

Posti kantaa myös silpputöillä ja apurahalla elävälle aina joskus paperinipun, joka muistuttaa tulossa olevan eläkkeen olemattomuudesta. En ole koskaan piitannut asiasta, sillä ajatus, että nykyinen tai nykyisen kaltainen eläkejärjestelmä voisi kestää siihen saakka, kun joskus mahdollisesti jään vanhuuseläkkeelle, on aina tuntunut epätodennäköiseltä. Olen siis ollut yksi Pikettyn mainitsemista ihmisistä, jotka eivät edes kuvittele koskaan saavansa mitään eläkettä (eläkemaksuni ovat kyllä viime vuosina olleet Pikettyn mainitsemia pienemmät, sillä Suomen koomillisen lainsäädännön mukaan rinnastun maatalousyrittäjiin).

Minua ei ole koskaan haitannut maksaa muiden ihmisten eläkkeitä. En usko, että maksaminen haittaisi, vaikka päätyisin tästä vielä ihan oikeisiin kuukausipalkkatöihinkin ja maksut sitä myötä kasvaisivat. Eläkeasia ei siis ole minulle moraalisen närkästyksen aihe. Pikettyn kirjan lukeminen sai minut kuitenkin miettimään, olisiko moraalisesti arvokasta tai hyödyllistä alkaa kuvitella, että voin joskus saada vanhuuseläkettä. Asenteellani olen näet oikeuttanut itselleni sen, etten kiinnitä koko eläkeasiaan minkäänlaista huomiota. Oikeutus on kehno, sillä arvellessani passiivisesti, että koko eläkejärjestelmä voi hyvinkin romahtaa omaan kummallisuuteensa, tai että ainakin kaltaiseni silpputyöläiset jäävät eläkkeettä, olen fatalistisesti hyväksynyt sen, että huomattava osa ikäluokastani ja minua nuoremmista jää eläkkeettä.

Fatalismi on vastustettavaa. Piketty totetaakin tomerasti, että "One of the most important reforms the twenty-first-century social state needs to make is to establish a unified retirement scheme based on individual accounts with equal rights to everyone, no matter how complex one's career path."

Muistutan siis täten itselleni, että sitten kun joku päivä taas ehdin, tulee minun ajatella muun muassa eläkkeitä. 'Sitten kun' -listani on kyllä jo epäilyttävän pitkä.

Tunnisteet: ,

2 Comments:

Blogger Tommi Uschanov said...

Haluaisin kovasti hälventää sen "kuvitelman", "tunteen" tai "passiivisen arvelun", josta – ihailtavan itserefleksiivisesti – puhut.

1) "Mitään eläkkeitä ei tulla ikinä saamaan" on vanha yleislänsimainen meemi, joka on jo kauan sitten irronnut päivänpoliittisesta keskustelusta ja alkanut levitä tavoilla, joiden tutkiminen kuuluu pikemminkin folkloristiikan kuin yhteiskuntatieteiden alaan. Taloustieteilijä John Quiggin huomautti viime keväänä, että esim. Yhdysvalloissa "mitään eläkkeitä ei tulla ikinä saamaan" -väite on ollut jatkuvasti liikkeellä jo niin pitkään, että tämänhetkisissä eläkkeensaajissa on jo mukana ihmisiä, jotka ehtivät toistella tätä väitettä koko oman työuransa ajan, kunnes jäivät eläkkeelle ja falsifioivat sen. (Erisnimi "Social Security" ei tuossa siis tarkoita 'sosiaaliturvaa' vaan Yhdysvaltain työeläkejärjestelmää.)

2) Suomen työeläkejärjestelmä on merkittävästi toisenlainen kuin käytännössä minkään muun maan, ja tästä syystä myös parempi kuin minkään muun maan – vaikka tämä kanta ei pääsekään julkisessa keskustelussa esiin juuri lainkaan. Niinpä Pikettyn kaltaiset yleistykset muiden maiden, kuten Ranskan, järjestelmistä mitä todennäköisimmin eivät koske Suomea. Kannattaa lukea Matti Karin pieni ytimekäs artikkeli "Miksi Suomen työeläkejärjestelmä on erinomainen" (Yhteiskuntapolitiikka 1/2008).

Suomessa ei vallitse Pikettyn "empilement des règles et des régimes" tai "des dizaines de régimes et de règles différents", vaan yksi kaikille yhteinen järjestelmä. Tämä näkyy jo siitäkin, että posti kantaa sinulle vain yhden ainoan paperinipun, ei viittä tai kymmentä, kuten helposti käy noissa Pikettyn kuvaamissa järjestelmissä. Että sinut rinnastetaan maatalousyrittäjään (kuten minutkin silloin joskus kun satun isompia apurahoja saamaan), voi olla koomista, mutta sekin selittyy tavallaan juuri tällä Suomen järjestelmän yksinkertaisuuspyrkimyksellä: ei kannata perustaa uutta regiimiä, kun toimiva on jo olemassa, perustettuna vain alun perin toiseen tarkoitukseen.

Piketty kuulostaa ranskaksi niin toisenlaiselta, että lainaan myös tuon jälkimmäisen kohdan alkukielellä: "La mise en place d'un régime unique de retraites fondé sur des comptes individuels, permettant à chacun d'acquérir les mêmes droits, quelle que soit la complexité de sa trajectoire professionnelle, fait partie des réformes les plus importantes auxquelles l'État social a à faire face au XXIe siècle." Suomi on maa, jossa jo nykyinen järjestelmä vastaa tätä määritelmää ehkä tarkemmin kuin minkään muun länsimaan järjestelmä. Se on vain niin vakiintunut ja integroitunut osaksi suomalaista yhteiskuntaa, että osasyy, miksi monet eivät ajattele eläkkeitään, on paradoksaalisesti myös tässä: järjestelmä on näkymätön, koska esim. niitä papereita tulee postissa niin vähän ja niin harvoin.

(Näkymättömyydestä ja integraatiosta kertoo se, että suomalainen henkilötunnus on alun perin juuri Pikettyn kaipaaman kaltaisen eläketilin numero. Matemaatikko Erkki Pale keksi sen Eläketurvakeskukselle 1960-luvun alussa, kun nykyjärjestelmä perustettiin ja piti saada kaikkien suomalaisten "compte individuel" helposti yksilöityä. Kukaan meidän sukupolvemme suomalainen, jolle olen puhunut asiasta, ei ole tiennyt tätä ennen kuin olen kertonut.)

Suomen järjestelmä sai myös erillisellä sopimuksella erivapauden EU:n suunnalta tulevilta muutospaineilta, kun Suomi liittyi EU:hun, eli sieltäkään ei pitäisi kohdistua uhkaa.

Kuten tiedät, monet asiat ovat minunkin mielestäni Suomessa vialla, eikä vähiten sosiaalipolitiikassa. Mutta jos pitäisi äänestää esimerkiksi kolmea asiaa, joiden Suomessa uskotaan kaikkein suhdattomimmin olevan vialla vaikka ne eivät ole, niin itse äänestäisin yhtenä työeläkejärjestelmää.

14.12.14  
Blogger Eufemia said...

Mahtavaa.

Ehdotan, että kirjoitat kolumnin (tai kolme kolumnia) aiheesta "kolme asiaa, joiden Suomessa uskotaan kaikkein suhdattomimmin olevan vialla vaikka ne eivät ole".

21.12.14  

Lähetä kommentti

<< Home