Vaikeastilähestyttävistä teskteistä

En viitsi nyt aloittaa sitaatilla. Joutuisin näet käyttämään sitaattia varoittavana esimerkkinä, mikä olisi kiusallista. Olen tänä kesänä tullut huomanneeksi muutaman akateemisissa teksteissä toistuvan piirteen, jotka tekevät teksteistä vaikeastilähestyttäviä. Toinen piirre liittyy kirjoittajien puutteellisiin taitoihin, toinen taas hakukonetodellisuuteen.

Tiedätte ehkä miltä tuntuu kun lukee asiatekstiä, ja se alkaa vaikuttaa yhä hämärämmältä ja hämärämmältä, ja lopulta siitä ei enää ota mitään tolkkua. Olen suomentanut tällaisia tekstejä. Aiemmin tapasin olettaa hämärältä tuntuvan tekstin kohdatessani, että joko minä en tajua, eli minun pitää lukea uudestaan ja tarkemmin, tai sitten kirjoittaja ei tajua, ja koettaa kiemurrella itselleen epäselvästä asiasta eroon, mikä tuottaa hämärää tekstiä. Suomentaminen on saanut minut muuttamaan uumoilujani. Nykyään jos asiateksti tuntuu epäselvältä, alan tarkkailla pronomineja.

Käänsin vastikään englannista suomeksi artikkelin, jonka kirjoittaja tunsi käsiteltävän aiheen juurtajaksain. Artikkeli oli kiinnostava. Suomennos on alkutekstiä ymmärrettävämpi, sillä juutuin joka ikiseen "it" ja "that" -sanaan ja muihin vastaaviin tekstin sisäisiin viittauksiin, joiden viittauskohdetta en ymmärtänyt. Pyysin kirjoittajalta selvennystä jokaiseen, ja kas kummaa, hän osasi aina heti vastata, ja suomennoksesta tuli lopulta ihan luettava. Kyse ei siis ollut siitä, etteikö kirjoittaja olisi ymmärtänyt asiaansa.

Kyse ei myöskään ollut siitä, että minun olisi pitänyt lukea tarkemmin. Oletetaan, että tekstissä sanotaan näin: "X:n ja y:n välillä on vastaavuus, joten ne kuuluvat samaan kategoriaan. Se myös kuuluu laajaan järjestelmään n." Vaikka lukisin kuinka tarkasti, ei minun ole mahdollista saada varmasti selville, mihin pronomini "se" viittaa. (Arvatkaapa. Tämä on aito, vain kevyesti muokattu esimerkki, joten paljastan oikean vastauksen kirjoitukseni lopuksi.) Tämäntyyppiset epäselvyydet tekstin sisäisissä viittauksissa ovat hyvin yleisiä toimittamattomassa akateemisessa tekstissä, ja toimitetussakin tekstissä niitä tapaa yllättävän usein. Erityisesti demonstratiivi- ja relatiivipronominien yksiselitteinen käyttö näyttää olevan vaikeaa. Ongelma ei liittyne mihinkään tiettyyn kieleen – tai edes tekstilajiin. Samanlaisiin epäselvyyksiin törmää esimerkiksi verkkokeskusteluteksteissä tavan takaa, mutta siellä ne eivät yleensä aiheuta lukijassa yhtä suurta hämmennystä kuin akateemisessa tekstissä. Jos aihe on tarpeeksi monimutkainen, riittää yksikin epäselvä tekstin sisäinen viittaus tiputtamaan lukijan kärryiltä.

Pronominivaivoista kärsivät kirjoittajat eivät yleensä osaa diagnosoida ongelmaansa. Usein he tietävät kirjoittavansa vaikeasti, sillä muut kyllä tekevät asian tiettäväksi. He saattavat kuvitella vaikeuden johtuvan käsiteltävien aiheiden monimutkaisuudesta. Todellisuudessa vaikeus johtuu siitä, etteivät he osaa lukea tekstiään ulkopuolisin silmin eivätkä siten tajua, että kirjoittajalle itselleen aivan selvät viittaukset jäävät lukijalta ymmärtämättä.

Piti puhumani toisestakin akateemisiin teksteihin liittyvästä ongelmasta. Tajusin sen vasta tänä kesänä. Olin ihmetellyt miksi tieteellisten artikkelien otsikot ovat niin puisevia, ja sain asialle lopulta selityksen: niiden on pakko olla, jotta lukijat löytäisivät ne.

Tieteellinen artikkeli täytyy tietysti nimetä niin, että mahdolliset lukijat näkevät jo nimestä, mitä aihetta artikkelissa käsitellään. Artikkeleita on tarjolla niin paljon, että epäselvästi nimetty artikkeli jää herkästi lukematta. Kuvittelin kuitenkin, että tiivistelmämäisen otsikon voisi panna alaotsikoksi. Tällöin pääotsikko voisi olla jotain nasevaa ja mieleenjäävää; siinä voisi kenties olla jopa sanaleikki. Vaan ei, kiitos hakukoneiden. Ne kiinnittävät huomattavasti enemmän huomiota pääotsikoihin kuin alaotsikoihin, joten jos haluaa artikkelinsa nousevan hakutuloksissa korkealle silloin kun mahdollinen lukija hakee tietyillä avainsanoilla, on nuo avainsanat pantava artikkelin pääotsikkoon. Ja niin saamme pitkiä, ikävystyttäviä, avainsanoista koostuvia artikkelien nimiä. Hakukoneet ovat heikentäneet tieteellisten artikkelien nimien kirjallista tasoa.

(Pronominin "se" pääsana oli yllä mainitussa tapauksessa "vastaavuus".)