Kyborgikulttuurien ymmärtämisestä
The limiting character of the concept of birth is obviously related to the points I have scetched regarding death and sex. On the one hand, my birth is no more an event in my life than is my death; and through my birth ethical limits are set for my life quite independently of my will: I am, from the outset, in specific relations to other people, from which obligations spring which can not be but ethically fundamental. [...]
I have tried to do no more, in these last brief remarks, than to focus attention in a certain direction. I have wanted to indicate that forms of these limiting concepts will necessarily be an important feature of any human society and that conceptions of good and evil in human life will necessarily be connected with such concepts. In any attempt to understand the life of another society, therefore, an investigation of the forms taken by such concepts ‒ their role in the life of the society ‒ must always take a central place and provide a basis on which understanding may be built.
Luin Peter Winchin klassikkoartikkelin "Understanding A Primitive Society". En tunne Winchiä tarpeeksi tietääkseni kuinka paljon hän oli sen kirjoittamisaikoina, 60-luvulla (tässä oli aiemmin virhe; korjasin), lukenut fenomenologeja. Enimmäkseen hän kuitenkin tuntuu siteeraamiini johtopäätöksiinsä päätyessään rakentavan Wittgenstein-luennalleen. Se on hupaisaa, sillä lukiessani en voinut olla ajattelematta Klaus Heldin 90-luvulla julkaisemaa artikkelia "Sky and Earth as Invariants of the Natural Life-world". Se pohjaa Husserlille ja Heideggerille, eikä Winchiä mainita. Kumpikin, sekä Winch että Held, puhuu niistä ihmisolentoa rajoittavista tekijöistä, joihin jokaisen kulttuurin tai elämänmuodon (Winch puhuu yhteiskunnista ja elämänmuodoista, Held taas kulttuureista) on tavalla tai toisella otettava kantaa.
Held painottaa erityisesti maan ja taivaan välistä eroa tällaisena inhimillisiä jäsennystapoja rajoittavana tekijänä: "Because the world as life-world pre-exists every free activity of the human being, it is for him something that is there from itself ‒ that means: the world does not owe its being to the doing of man. [...] Human beings are familiar with the polarity of sky and earth, because they find themselves corporeally between the two."
Winch puolestaan mainitsee tällaisina kaikkia elänmänmuotoja rajoittavina käsitteinä syntymän, sukupuolen (sex) ja kuoleman: "Adapting Wittgenstein's remark about death, I might say that my masculinity is not an experience in the world, but my way of experiencing the world."
Luin Winchiä, koska häntä nimitellään pahaksi relativistiksi ja minun täytyy tällä hetkellä perehtyä relativisteiksi nimiteltäviin ajattelijoihin. Olen lukenut myös tutkijoita, jotka tuntuvat olevan jonkinlaisia episteemisiä relativisteja käytännön tutkimustyössään (joskaan he eivät juurikaan muistuta filosofisissa kiistoissa hahmoteltuja olkiukkorelativisteja). Törmään jatkuvasti ajatukseen, että mahdollisuutemme ymmärtää vieraita kulttuureja perustuu sille, että kaiken merkittävänkin vaihtelun takana on jotain, joka yhdistää kaikkia ihmisiä.
Sitä jotain, joka yhdistää kaikkia ihmisiä, on tietysti kuvattu monella tavalla. Held esimerkiksi saattaisi olla kovin harvasta asiasta samaa mieltä vaikkapa jonkun rajoja etsivän kognitiivisen kielitieteilijän kanssa. Yhteistä näille tavoille on kuitenkin se, että ne liittyvät ihmiseen ja ihmisen asemaan maailmassa, ihmisen asemaan rajallisena olentona.
Minun tekee nyt mieli leikitellä transhumanistisilla ajatuksilla. Riittää kun oletamme, että jossain vaiheessa maapallolla elää muiden olioiden seassa myös erilaisia kyborgeja. Tähän mahdollisuuteen liittyviin eettisiin kysymyksiin on kiinnitetty paljon huomiota. Sen sijaan en ole varma paljonko on oikeastaan ajateltu sitä, että jos toisten ymmärtämisen takeena tosiaan ovat Winchin tai Heldin kuvaamien kaltaiset kaikkia ihmisiä rajoittavat asiat, eettisiä kysymyksiä kiperämmäksi palaksi voi nousta se, että kyborgikulttuureista tulee toisille (keille? meille?) paljon käsittämättömämpiä kuin mikään nykyinen inhimillinen elämänmuoto voi mitenkään olla. (Olisinpa näkemässä tuollaisen tulevaisuuden etnografista tutkimusta.)
Tunnisteet: filosofia, kulttuurien tutkimus, tieteenfilosofia, ymmärtäminen
4 Comments:
Scifissä on tosiaan esitetty harmittavan vähän kyborgi/alienkulttuureja, joiden ymmärtäminen on hankalaa. Jopa Greg Egan, joka rakentelee herkullisia maailmoja, jotka perustuvat virtuaalitodellisuudelle ja tulevaisuuden ihmisen kyvylle muokata itseään, esittää noiden maailmojen sosiaaliset ja eettiset kysymykset harmittavan inhimillisinä.
Oikeastaan ainoa scifikirjailija, joka suhtautuu vakavasti ei-inhimillisten kulttuurien käsittämättömyyteen on Stanislaw Lem. Tosin Lem kuvailee ennemmin alieneita ja ajattelukyvyn saavuttaneita supertietokoneita kuin kyborgeja. Suosittelen teoksia Solaris ja Golem XIV. (Solaris on tosin "culture" ennemmin siinä toisessa merkityksessä, mikä vain korostaa käsittämisen vaikeutta.)
Jos lähdemme siitä, että kyborgikulttuuri muotoutuu inhimillisestä eroavien materiaalisten (tai muiden vastaavien) rajoitusten puitteissa, lienee ainakin periaatteessa mahdollista ajatella, että kulttuuria voisi oppia ymmärtämään tutkimalla ja ymmärtämällä noita rajoituksia.
Suurin osa Golem XIV:tä löytyy
täältä, täältä ja täältä.
"70-luvun alussa" po. 60-luvun alussa.
Uskoakseni Winch kyllä tunsi fenomenologiaa ainakin siinä määrin, ettei hänellä ollut siitä sitä kliseistä kielteistä kuvaa, joka oli tuon ajan analyyttisessä filosofiassa yleinen. Tietynlainen aatehistoriallinen vaikutussuhdeketjukin on rakennettavissa. Winchin tärkein opettaja, yhdysvaltalaissyntyinen Rush Rhees, yhdistetään usein yksipuolisesti vain Wittgensteiniin - mutta ennen asettumistaan pysyvästi Britanniaan toisen maailmansodan alla Rhees oli opiskellut Itävallassa Alfred Kastilin johdolla, joka Husserlin tavoin oli Brentanon merkittävimpiä seuraajia (ja mm. toiminut nuoruudessaan Brentanon pojan kotiopettajana).
Tosin toinenkin selitys minulla on. Eräs melko todennäköinen mahdollisuus nimittäin on, että nimenomaan noissa lainaamissasi kohdissa puhuu Winchin kautta kokonaan toisesta suunnasta tuleva filosofi: Simone Weil, joka oli sekä Winchille että Rheesille hyvin tärkeä ja jonka he nostivat oman ajattelunsa informoijana suorastaan Wittgensteinin tasoiseksi merkkihenkilöksi (molemmilla on Weilistä myös kirja). Esimerkiksi Winchin tapa puhua "velvollisuuksista" on leimallisesti weililäinen, ei wittgensteinilainen. Winch myös koplaa Wittgensteinin oman aikansa antropologiseen ymmärrykseen suuntaaman kritiikin (Frazer-huomautukset) moraalifilosofisiin tarkasteluihin tavalla, jolla Wittgenstein itse ei koskaan toiminut, vaikkakin on tiettyjä viitteitä siitä, ettei hän olisi ollut tätä vastustamassakaan.
Yleisemmin koko tämä juttu palautti elävänä mieleeni osan siitä, miksi aikoinaan vieraannuin niin rajusti filosofiasta. Vielä kaikkien vuosikymmeniä kestäneiden liennytys- ja ekumeniahankkeiden jälkeenkin koulukuntarajat näyttivät usein olevan niin selkeät, että jopa täsmälleen samaan filosofiseen kantaan suhtauduttiin automaattisesti eri tavoin riippuen siitä, minkä kuolleiden suurmiesten nimiin viittaamalla se kehystettiin.
Jos omaksui tarkastelutavan X, josta on aivan yhtä hyvin (yhtä "ei-väkinäisesti") osoitettavissa sekä vaikkapa wittgensteinilaisia sävyjä että fenomenologisia sävyjä, mutta sattui näin tehdessään samaistumaan väärään huutosakkiin (esimerkiksi wittgensteinilaiseen huutosakkiin kun olisi pitänyt samaistua heideggerilais-husserlilaiseen - tai täsmälleen päinvastoin), niin tämä oli niin paha ikään kuin sosiaalinen virhe, että se sokaisi aivan tervejärkisiä ihmisiä näkemästä edes sitä, että kyseinen kanta on kehystettävissä useilla eri tavoilla. Sen sijaan, että mahdollisuutta päätyä samaan kantaan useista eri suunnista olisi iloittu sitä vahvistavana ja uskottavamman tuntuiseksi tekevänä seikkana, tähän mahdollisuuteen päinvastoin suhtauduttiin enemmänkin kiusaantuneesti vääntelehtien. Toki poikkeuksiakin oli, ja hyvin ilahduttavia sellaisia, mutta he ovat jääneet yhä vieläkin juuri poikkeuksiksi.
Miksemme voisi jopa olettaa, että tekijöitä, jotka rajaavat elämismaailman sellaiseksi kuin se on, on kenties pitkäkin luettelo; luettelo, josta Held käsittelee osaa, Winch puolestaan toista osaa, mutta he eivät vielä yhdessäkään ole luetelleet läheskään kaikkea? Tämä herättää myös kysymyksen, voisivatko luettelon piirteet mennä päällekkäin kyborgien elämismaailmaa luonnehtivien piirteiden kanssa - toki vain osittain, mutta tästä huolimatta niin suuressa määrin, että jonkinlainen ymmärryksen "silta" voisi syntyä. Vai vaaditaanko ymmärrykseen piirteiden enemmistön tai jopa kaikkien piirteiden jakamista?
Punainen nörtti, kiitos vinkistä! Lem on jäänyt lukematta, ehkä asiain valitettava tila nyt korjaantuu. Ja sepä tosiaan muuttaisi antropologin työtä, että pitäisi alkaa selvitellä kyborgikulttuurien elämää rajoittavia materiaalisia tms. tekijöitä ja niiden eroja verrattuna ihmisten kulttuureja rajoittaviin tekijöihin. Voisi se toki periaatteessa auttaa ainakin niin kauan kuin nuo rajoittavat tekijät olisivat ymmärrettävissä.
Tommi, kiitos korjauksesta, kopiossani ei ollut vuosilukua, joten luotin tässä Wikipedian näemmä puutteelliseen tietoon.
Weil-yhteys selittää paljon. Huomaan Winchin kirjoittaneen hänestä kirjankin. Weilin ja Wittgensteinin yhdistäminen esim. artikkelissa näkyvällä tavalla on kyllä ihan ymmärrettävän tuntuinen hanke.
Olen muuten huomannut, että tekemällä konkreettisesti kaikenlaista koulukuntakiistelyn sääntöjä rikkovaa (ja sanomalla usein suoraan, etten jaksa sitä) kohtaan laitoksellamme lähinnä lievästi kummeksuvaa kohteliaisuutta.
Luulisi tosiaan, että elämismaailmaa rajoittavia tekijöitä on paljon. Samoin luulisi, että kyborgikulttuurien ymmärtäminen kävisi sitä vaikeammaksi mitä harvempia yhteisiä rajoittavia tekijöitä löytyisi. Tällaista etääntymistä meille ymmärrettävästä voisi hyvin tapahtua ajan saatossa ja kyborgien kehittyessä.
Lähetä kommentti
<< Home