Mökillä IV: Sivutuotteista

Taiteilijan tie kohti taiteilijuuden vaatimia elämän valintoja ei kuitenkaan kulje aina vapaaehtoisesti tai iloisten sattumien kautta. Kaikki eivät valitse taiteilijuutta monien mahdollisten ja kiintoisien elämänurien joukosta, vaan taiteilijuus voi olla joillekin eräänlainen hengissäsäilymiskamppailun sivutuote.

[...] Kirjailija Petri Tamminen on kirjoittanut häpeän kahlitsemista miehistä. Kun toimittaja Nadja Nowak kysyi häneltä radio-ohjelmassaan, mitä häpeä on, vastasi kirjailija kiusaantuneen tauon jälkeen yllättävästi: "Se on paha silmä. Paha silmä näkee kaikki yritykset nousta häpeästä." Hänen mukaansa ujous ja häpeä ovat samaa alkuperää. "Häpeää kokevalle se on perusasia, jonka yli ei mikään käy. Se on vahvin kaikista. Kaikki tekevät virhearvion ja aliarvioivat sen vaikutusta."

Löysin mökin pöydältä Veli Ganön ystävästään kuvaaman ja kirjoittaman teoksen Veijo Rönkkösen todellinen elämä / The Real Life of Veijo Rönkkönen. Kaksikielinen, hyvin kaunis kirja kertoo miehestä Parikkalan kunnan tätä nykyä tärkeimmän matkailunähtävyyden taustalla. Jokin minussa pitää Rönkkösen patsaspuistoa sentään uljaampana tuotteena kuin tänne verkkoseuduille pystytettyjä yksinäisyyden ja häpeän kirvoittamia tekstimonumentteja. Toisaalta verkossa vanhempiensa syrjäistä kotitaloa asuttamaan jäänyt erakkokin pääsee nykyään tunnustelemaan mitä kauempana lie, mikäli vain teksti on riittävän tuttu väline.

Minulla on ystävä, jonka kanssa on ollut puhe Suomeen tarttumisesta turistin otteella. Ehkä suuntaamme Parikkalaan?