Harrasta väkeä

Ulkona sataa kaatamalla ja kaikilla keskustan kaduilla tungeksii ympäriinsä kohtuuton määrä meluisia espanjalaisia sateenvarjoineen, joten pakenin nettikahvilaan. Olen Madridissa. Satuin tänne pahaan aikaan, sillä samalla kun Suomessa vietettiin itsenäisyyspäivää, täällä vietettiin Día de la Constituciónia eli perustuslain päivää. Se vastaa vappua. Koko kaupunki on täynnä ympäri Espanjaa tulleita juhlijoita, enkä nukkunut viime yönä paljoakaan, huoneeni ikkuna kun antaa kadulle päin, eivätka nuo riekkujat menneet nukkumaan ennen aamua.

Perustuslakia juhlitaan selvästikin koko viikonlopun ajan. Kävelin muutama tunti sitten Pradon ohi ja päätin olla liittymättä liian pitkään jonoon; menen tiistaina, silloin juhlakansa on poistunut. Sitten häkellyin; kohtasin paljon, todella paljon pidemmän jonon. Laskin juuri kartalta: puoli kilometria tai hieman enemmän. Katsoin hölmistyneenä kuinka se etananvauhtia eteni ylös Carrera de San Jerónimoa, ja pysäytin sitten vastaantulijan ja kysyin mistä oli kyse. Congreso de los Disputados, parlamenttirakennus, oli tänään yleisölle auki. Juhlijat jonottivat sinne, nähdäkseen. Totta kyllä, suurin osa jonottajista oli yli viidenkymmenen, mutta monilla oli selvästikin lapsenlapsia mukanaan. Kärsivällisesti ja iloisina he viettivät iltapäivää tihkusateessa. Demokratia on arvossaan maassa, jonka asukkaista suurin osa vielä muistaa diktatuurin. Juhlakalu, perustuslaki, on 30-vuotias.

Äsken tosiaan satoi kaatamalla, ja koska kadulla oli epämukavaa, ilahduin nähdessäni kirkon oven auki. Livahdin sisään odottaen näkeväni tyhjän salin, mutta sunnuntai-iltana eipä tietenkään: messu oli juuri loppumassa. Mahduin juuri ja juuri väenpaljouden sekaan, ja sain kätellä vierustovereitani kuten katolisissa jumalanpalveluksissa on tapana. Sitten alettiin jakaa ehtoollista, ja yli puolet suureen kirkkoon ahtautuneesta väenpaljoudesta liittyi jonoon; minä pakana (kastamatonkin, kauheaa) livahdin takaisin ulos. Huomenna on kyllä Inmaculada Concepción -pyhäpäivä, ja onhan nyt adventtikin, mutta silti olin aika yllättynyt kohdatessani täyteen pakatun kirkon.

Olen täällä siksi, että osallistuin erääseen kongressiin. Päätösillallisilla me samaan pöytään osuneet, joukko tutkijoita Suomesta, Ruotsista ja Israelista - historioitsijoita, sosiologeja, politiikantutkijoita yms. - puhuimme noin puolen tunnin ajan smurffeista. Me puristit puhuimme Spirou-lehden hienoudesta ja nimityksen "strumffi" puolesta sekä keskustelimme yhdyssanojen kieliopista, mutta puhtaasti televisiopohjalta keskusteluun osallistunut nuori israelilainen osoitti erinomaisuutensa, sillä hän oli tunnistanut Grgamelin teeman, se on Schubertia. Linkittäisin, mutta tämä kone ei anna. Halukkaat hakekoon siis Wikipediasta artikkelin "Symphony No. 8 (Schubert)" ja katsokoon kohtaa "References to Schubert's unfinished symphony".