Kyselyt ja vastaajaverkostot

Aineisto on kerätty Museoviraston vastaajaverkoston välityksellä vuonna 1994. Tätä esitystä varten on analysoitu 347 kertomusta. Ne painottuvat alueellisesti maaseutuympäristöön ja ajallisesti 1930-lukuun ja sitä nuorempaan käytäntöön. Vastauksia on tasaisesti koko maasta mukaan lukien Karjalan luovutetut alueet.

Luen Teppo Korhosen kirjasta Tekniikkaa, taidetta ja taikauskoa, Kirjoituksia aineellisesta kansankulttuurista artikkelia "Isännän tuoli mikroreviirinä". Artikkelin asia on aika arvattava, mutta se herätti halun kirjoittaa ihailevaan sävyyn suomalaisten innosta vastata muistitietokyselyihin. Haluatko auttaa tulevia tutkijoita muistelemalla poikakirjakokemuksiasi? Aikaa on syyskuun loppuun asti. Entä kertoisitko teknologiaelämäkertasi? Voit vastata elokuun loppuun saakka.

SKS:n sivuilla kerrotaan erilaisten arkistojen käynnissä olevista ja vastikään päättyneistä aineistonkeruista. Ne todella tepsivät, suomalaiset muistelevat kirjallisesti kai harvinaisen mielellään. Niinkin mielellään, että on olemassa vakinaisia vastaajaverkostoja. Joka puolella Suomea on ihmisiä, jotka ovat antaneet yhteystietonsa muistitietokeruututkimuksia varten. Folkloristiikan luennoilla olen saanut sen käsityksen, että nämä verkostot ovat Suomessa harvinaisen laajoja, kattavia ja pitkäikäisiä, eli samat vastaajat saattavat jaksaa touhua vuosikymmeniäkin, ja toisaalta lisää vastaajia on melko helppo löytää.

Teppo Korhonen sai kätevästi tarvitsemansa tiedot pientä artikkeliaan varten, sillä hänen ei tarvinnut hankkia tietolähteitään itse. Hän vain lähetti muistelupyyntönsä Museoviraston kautta sen verkostoon kuuluville vastaajille. Ainakin 347 ihmistä viitsi korvauksetta kertoa perheittensä istuinkäytännöistä, siis siitä, onko eri perheenjäsenillä erityisiä juuri heidän tuolejaan, ja millaisia tapoja näihin tuoleihin liittyy.

Vastaajaverkostoista ja kyselyistä on kulttuurin tutkijoille todella paljon hyötyä. Moni tutkimus ei onnistuisi lainkaan ilman tarpeeksi monien ihmisten halua muistella. Erityisen hienoa on, että niin monet suostuvat ottamaan vakituisesti vastaan kyselyitä, sillä se nopeuttaa ja helpottaa tutkijoiden työtä huomattavasti. Into kertoa ei edes tunnu olevan vähenemään päin.