Vain sivutyö
Kirjojen suomentaminen on pirullista mutta loppujen lopuksi hauskaa työtä. Minulla on siitä jo sen verran ja siksi monipuolisesti kokemusta, että voin olla huoleti perustoimeentuloni suhteen: uskon saavani töitä nopeasti ja helposti jos tutkimusrahoitukseni jossain vaiheessa katkeaa. Se on tutkimaan vapauttava ajatus.
En kuitenkaan voisi kuvitella suomentavani päätoimisesti kovin pitkiä aikoja. Miksikö? Tarja Roinila selittää tilanteen hyvin. Via Kasa.
Lisäys myöhemmin: keskustelusta on tullut todella kiinnostava. Päädyin kommenttiketjussa tarkistamaan kantaani.
En kuitenkaan voisi kuvitella suomentavani päätoimisesti kovin pitkiä aikoja. Miksikö? Tarja Roinila selittää tilanteen hyvin. Via Kasa.
Lisäys myöhemmin: keskustelusta on tullut todella kiinnostava. Päädyin kommenttiketjussa tarkistamaan kantaani.
Tunnisteet: kääntäminen
37 Comments:
Olipa hyvä ja asiallinen linkki. Ne, joiden kanssa olen keskustellut saamastani palkkiosta ja sen vaatimista tunneista, eivät ole olleet uskoa korviaan. Heidän oli jotenkin vaikeaa nielaista se, että olisin tienannut paremmin vaikkapa harjanvarressa tai plokkaajana. Olin ajatellut, että ehkä ensikertalaisena vain olin tavanomaista etanamaisempi, mutta tämä saa ajattelemaan toisin - ongelma näkyy vaivaavan koko alaa ja myös kokeneempia kääntäjiä.
On jotenkin aika kummallista, että kustannustoimittamisesta, jonka pystyy paljon helpommin hoitelemaan vasemmalla kädellä ja vähän väsyneempänä kuin käännöksen, saa helposti kaksin-kolminkertaisen tuntipalkan. Siinä kyllä palkka ja vaativuus menevät ihan ristiin.
Polttava aihe tosiaan. Mielenkiintoista seurata, mitä asialle/asioille tulee tapahtumaan.
Radiossa kuulin jossain ohjelmassa, että nyt on kyllä niin, että kulttuuri jää odottamaan n.k. parempia aikoja.
Se koskee ihan kaikkia kulttuurityöntekijöitä, mutta sattuu eniten n.k. vapaisiin tekijöihin, taiteilijoista kuvataiteilijat ja kirjailijat ovat jo kauan olleet lujilla, kriitikko-freet ovat olleet vapaita palkoista ajat sitten, samoin aloittavat tanssijat ja säveltäjät.
Joskus harmittaa että ei näe eikä kuule kovin paljon täällä kaukana, mutta tiedä sitten kuinka kauan näkemistä ja kuulemista riittää teille etelänkään ihmisille.
Onneksi ovat kirjat ja hyviä radio-ohjelmia vielä.
Ne, joiden kanssa olen keskustellut saamastani palkkiosta ja sen vaatimista tunneista, eivät ole olleet uskoa korviaan. Heidän oli jotenkin vaikeaa nielaista se, että olisin tienannut paremmin vaikkapa harjanvarressa tai plokkaajana. Olin ajatellut, että ehkä ensikertalaisena vain olin tavanomaista etanamaisempi, mutta tämä saa ajattelemaan toisin - ongelma näkyy vaivaavan koko alaa ja myös kokeneempia kääntäjiä.
Itse kyllä ainakin irtisanoudun tästä "koko alaa" koskevasta väitteestä. Ilmeisesti olen huomattavasti nopeampi tekemään käännöstä kuin monet (useimmat?), mikä tuli kyllä yllätyksenä, sillä olen luullut oman työtahtini olevan pikemminkin tyypillinen. Enkä tästä nopeudesta huolimatta ole ihmeemmin palautetta käännösteni huonosta laadusta toistaiseksi saanut - vaikka olen kielen korrektiusvaatimusten suhteen niin myöhäsyntyinen, että opettelin pilkkusäännötkin vasta 24-vuotiaana gradua kirjoittaessani. Jos aikaa menee todella noin paljon kuin Roinila kertoo, niin arvostamani taideproosan kääntäjät alkavat hieman häkellyttävästi näyttää jonkinlaisilta yliperfektionistisilta nysvääjiltä, jotka eivät edes oman välittömän taloudellisen etunsa vuoksi huomaa lakata hiomasta ja kiillottamasta tekstiään edes kauan sen jälkeen kun se olisi jo ollut mahdollista vaarantamatta käännöksen laatua olennaisesti.
Tuo Roinilan laskelma alle tuhannen euron kuukausipalkasta nimittäin yllätti minut aidosti. Itse laskin pääseväni laskennallisella 40 tunnin työviikolla jonnekin vähintään 3000 ja tilanteesta riippuen jopa 4000 euron laskennallisiin kuukausituloihin, ja olen pitänyt alan ongelmana pikemminkin sitä, ettei töitä ole tarjolla riittävästi, jolloin tälle tulotasolle pääsee vain korkeintaan puolet vuodesta eikä usein sitäkään. (Tekemällä samaa työtahtia ympärivuotisesti toki palaisi loppuun nopeasti, mutta sitä olisi mahdollista kuitenkin tehdä enemmän kuin se puoli vuotta.)
Toisaalta, jos haluaa valita työnsä niin, että kääntää vain omasta mielestään taiteellisesti ansiokkaita ja muutenkin oman maailmankuvan kanssa täydellisessä sopusoinnussa olevia kirjoja, niin alle tuhannen euron kuukausipalkka on mielestäni hinta, joka on silloin maksettava tämän vaatimuksen toteutumisesta. Sitä suuremmalla syyllä, koska ajautumisen aikaavievälle ääriperfektionistiselle käännöslinjalle aiheuttaa varmasti osaltaan juuri se, että kääntää tekstiä, joka on omasta mielestä niin hyvää, että ansaitsee parhaan kuviteltavissa olevan kohtelun.
Minulla on nimittäin hieman toisenlainen läpileikkaus alasta. Olen kääntänyt ranskalaisen filosofian vaikeaselkoista klassikkoa ja Pulitzer-palkittua Nobel-ehdokasta, mutta myös kunnianhimotonta kaunokirjallisuutta ja kunnianhimotonta tietokirjallisuutta. Teknisen kääntäjän ominaisuudessa olen kääntänyt monen muun ohella esimerkiksi kylvökoneen lisälaitteen kalibrointiohjetta, huostaanottopäätöstä, halpamatkatoimiston nettisivustoa, pörssitiedotetta, lääketieteellistä opinnäytetyötä, taidemuseon näyttelyluetteloa, maailmankuvallisesti vatsaavääntävää teknokraattista manifestia, tietokoneohjelman käyttöohjetta, mainosta ja esitettä, taidehistoriallista esseetä. Deadlinet on asetettu minuutin tarkkuudella palkkion menetyksen uhalla ja ne ovat vain harvoin kauempana kuin viikon parin päässä. En ole oikein vakuuttunut, että tähän on ollut vaatimuksena jotenkin yhteenlaskettuna olennaisesti suppeampi skill set - niin kuin teknisessä kääntämisessä sanotaan - kuin siihen, että edustaa vaativan taideproosan kääntämisessä kohdekielensä edes kaikkein taidokkainta huippua (vain ja ainoastaan tällä yhdellä kapealla erikoisalueella).
Tämä valitettavasti näkyy myös palkkioissa: vaikka teknistä käännöstä tekisi kuinka huolellisesti tahansa, siihen ei saa uppoamaan yhtä paljon aikaa kuin kaunokirjallisuuteen, vaikka tahallaan yrittäisi. Niinpä merkkimäärällä mitattuna jonkin verran taideproosaa matalammalla palkkiotasolla voi saada jopa yli viisinkertaisen ansiotason taideproosaan verrattuna, ja kaksin-kolminkertaisen suorastaan helposti. (Roinilan loppunousun väite, että kääntäjät eivät "ole avainryhmä yhteiskunnan perustoimintojen kannalta", koskee kaunokirjallisuuden kääntäjiä, mutta ei teknisiä kääntäjiä. Joku äärikyynikko - en minä - voisi ajatella, että ansiotason eron oikeuttaa jo pelkästään tämä.)
Älkää nyt ymmärtäkö minua väärin. Minulla ei ole mitään henkilökohtaista Tarja Roinilaa vastaan, jota en ole muistaakseni koskaan edes tavannut ja jonka elämäntyö erityisesti Etelä-Amerikan kirjallisuuden tuomisessa Suomeen on jo nyt todella harvinaislaatuisen mittava ja kunnioitettava. Mutta en voi mitään sille, että kaikista onnekkuuden ja etuoikeutettuuden vakuutteluista huolimatta näen hänen tekstissään myötähäpeää aiheuttavaa hemmotellun kitinää, kun vertaan sitä esimerkiksi omaan tilanteeseeni (puhumattakaan pelkällä teknisellä kääntämisellä elävien tuttujeni tilanteesta). Roinila sanoo olevansa onnekas ja etuoikeutettu, mutta minä olen kolikon toinen puoli, se hahmo, johon verrattuna hän on se etuoikeutettu. Valinta on kunkin kääntäjäksi ryhtyvän: voi joko kääntää täsmälleen mitä itse haluaa kääntää tai saada sen suuruiset tulot kuin katsoo ansaitsevansa, mutta ei molempia yhtä aikaa.
(En myöskään ymmärrä Roinilan toteamusta "Niinkin olisi voinut käydä, että käännöspalkkiot kerryttäisivät eläkettäni", koska se on epäsuhdassa sen kanssa, miten hän myöhemmin valittelee 20,8 prosentin YEL-maksua. YEL-maksun ja TEL-maksun suuruuserohan on korkeintaan joitakin prosenttiyksikön kymmenesosia. Vai ajatteleeko hän, että TEL-maksu on jotenkin vähemmän palkasta pois kuin YEL-maksu, koska sitä ei joudu maksamaan itse?)
Kyllä kääntäjien asema on minustakin varsin, varsin, varsin huono, niin huono että siitä sietää julkisesti parahtaa. Mutta vaikean taideproosan kääntäjien ei kannata tässä taistelussa ryhmittyä miksikään erilliseksi etujoukoksi, koska jos asia ylipäänsä jotain keskustelua herättää, niin sitä etujoukkoa vastaan tullaan käyttämään samoja argumentteja kuin mitä minä käytin nyt tässä. Ja silloin asia ei etene heidän osaltaan eikä kenenkään muunkaan osalta.
Tommi on oikeassa, olen hankkinut itselleni moninkertaisesti paremmat kuukausitulot kääntämällä karsealla kiireellä lasten puuhakirjoja (vade retro, kauhistus, ei niitä enää koskaan, se oli kamalaa työtä) kuin kääntämällä kirjallisuutta.
Teknisluontoisella kääntämisellä elää huomattavasti leveämmin kuin kirjallisuutta kääntämällä. En ole kuitenkaan täysin vakuuttunut siitä, että niin suuri ero on kenenkään kannalta järkevä: kääntäjän täytyy tehdä puoli vuotta puuhakirjoja jotta hänellä olisi varaa kääntää seuraavat puoli vuotta kaunokirjallista mestariteosta – joka sekin saattaa tuottaa kustantamolle roimasti voittoa. Miksi?
- - kääntäjän täytyy tehdä puoli vuotta puuhakirjoja jotta hänellä olisi varaa kääntää seuraavat puoli vuotta kaunokirjallista mestariteosta – joka sekin saattaa tuottaa kustantamolle roimasti voittoa. Miksi?
Kaksi vastausta:
1) Koska puuhakirjojen kääntäjien työn teettäjälle keskimäärin tuoma lisäarvo on suurempi kuin kaunokirjallisuuden kääntäjien keskimäärin tuoma lisäarvo, jolloin puuhakirjojen kääntäjä saa samasta työstä enemmän rahaa, mikäli työn teettäjän voitto-odotukset ovat kummassakin tapauksessa samat. Tämä ei tarkoita, että "näin suuri ero olisi kenenkään kannalta järkevä", mutta se selittää eron olemassaolon per se.
Mikäli taas "roima voitto" otetaan perusteeksi, kuten sekä sinä että Roinila teette, niin en kyllä usko monenkaan kääntäjän olevan valmis siirtymään kirjailijoiden tapaiseen myyntipohjaiseen palkkiojärjestelmään, koska monet kirjat tuottavat kustantajan odotuksista huolimatta tappiota ja ne saisi sitten huomata kääntäneensä ilmaiseksi. Osan palkkioiden mataluudesta selittää se, että yrittäjäriski on kustantajalla eikä kääntäjällä. Ja ei, tämä ei taaskaan oikeuta nykyistä kääntäjien palkkiotasoa, mutta se on silti eräs selityksen osa.
2) Koska kääntäjä kääntää kaunokirjallista mestariteosta liian nysväävästi ja perfektionistisesti eikä huomaa, miten se laskee hänen tuntipalkkaansa. Väitän, että mikään kaunokirjallisuuden mestariteos, joka ei ole 800-sivuinen mammutti tai kielellisesti poikkeuksellisen innovatiivinen normaaliin taideproosaan verrattuna (kuten lipogrammi), ei vaadi puolen vuoden käyttämistä siihen 40-tuntisella työviikolla. Muutama kuukausi riittää, ellei olla jonkin romantiikan ajan taideuskonnon vallassa, joka velvoittaa pitämään päänsisäistä seminaaria jokaisen käännösvastineen valinnasta. No, nyt kärjistän, mutta ajattelen silti vilpittömästi asiasta suurin piirtein näin.
Itse olen kääntänyt - siis kaunokirjallisuutta, en käyttöohjeita - parhaimmillaan 41 liuskaa päivässä. (Yleensä edes minun työtahtini ei ole näin hurja, mutta se johtuu vain siitä samasta mukavuudenhalusta, joka saa toiset hakeutumaan mieleisensä kirjallisuuden kääntäjiksi.) Eikä kyseisessä tekstijaksossa ollut kustannustoimittajan mielestä yhtään sen enempää huomauttamista kuin saman kirjan sisältämissä jaksoissa, joihin käytin kokeellisesti nelinkertaisen tai viisinkertaisen ajan. Tosin kyseessä ei ollut tässä taideproosa, mutta mikäli ajatellaan, että taideproosa vaatii esimerkiksi niinkin suurta kuin nelinkertaista huolellisuutta muuhun kaunokirjallisuuteen verrattuna, niin tuo merkitsisi silti 50 liuskaa viikossa, yli 200 liuskaa kuukaudessa.
Tommi, käännät epätavallisen nopeasti. En mitenkään kykenisi 41 liuskaan päivässä. Ennätykseni on kolmisenkymmentä liuskaa deadlinen uhatessa, ja se veti minut todella piippuun. Kyse ei toisaalta ollut kevyestä kaunokirjallisuudesta vaan tietokirjasta, mikä hieman hankaloittaa vertailua.
Toisaalta olen samaa mieltä kanssasi: en ole vielä koskaan käyttänyt puolta vuotta yhden kirjan kääntämiseen. Rysäytän muutamasatasivuisen kirjakäännöksen kasaan parissa kuukaudessa ja lepään sitten. Toisaalta voin kuvitella, että joidenkin kirjojen kohdalla se puoli vuotta kuluisi hyvinkin: jos teksti on esimerkiksi hyvin vanhaa, suomentajalta kuluu paljon aikaa kuvattujen historiallisten käytäntöjen yms. selvittämiseen (minulla meni kerran aikaa siihen, että yritin ymmärtää miten 1700-luvulla käytetyt phaeton-vaunut erosivat muista vaunuista; se oli juonen kannalta olennaista). En siis ole kohdastasi 2) täysin vakuuttunut.
Eivätköhän kysyntä ja tarjonta ole perustavampia tekijöitä kuin lisäarvo.
Miten määritellä lisäarvo ilman hintoja (tai suoraan kysyntää ja tarjontaa)? Hinnat taas määräytyvät kysynnän ja tarjonnan mukaan.
Jotta kaunokirjallisen käännöstyön hinta voisi nousta, sen tarjonnan pitäisi laskea (ilman kysynnän vastaavaa laskua) tai kysynnän nousta (ilman tarjonnan vastaavaa nousua).
Johtopäätöksiä edellisestä:
Jos käännöskaunokirjallisuuden kustantaminen olisi oikeasti kauhean tuottoisaa nykytasolla, olisi kustantamoiden oman intressinmukaista lisätä nimikkeiden määrää, mikä tietenkin lisäisi käännöstyön kysyntää ja hintaa.
Jos kaunokääntäminen todellakin tuottaa noin 1000 €/kk, se ei ole mikään varsinainen ammatti. Se on (vaihtoehtoistuottoihin suhteutettuna) tappiollinen harrastus tai kutsumus, jota voisi verrata moneen muuhun tappiolliseen kulttuurityöhön (pienilevikkisten kirjojen kirjoittaminen ja kustantaminen, tyypillisten museoiden ylläpitäminen, jne.)
Jälkimmäinen Tommi, Roinila tosiaan maalailee tilannetta, jossa tarjonta laskee: "Törmäsin hiljattain ikäiseeni kollegaan, joka kertoi ryhtyneensä kosmetiikan verkostomyyjäksi. Vaikka kiinnostavia suomennostöitä riittää ja apurahoitustakin on tullut, hänellä ei ole varaa olla päätoiminen suomentaja."
Valitettavasti kirjallisuuden kääntämisen kohdalla tarjonnan lasku ei ole niin simppeli asia kuin mitä Roinila kuvaa. Kuten Kasan Jussi totesi, "yliopistolla (ja luultavasti muuallakin) liikkuu edelleen nuoria ihmisiä, joita kiinnostaa kirjallisuuden suomentaminen, syystä tai toisesta". Ja aloittelevina kääntäjinä he ovat valmiita juuri siihen, mihin Roinilakin aikanaan oli: "Lisäksi minun oli oltava valmis tekemään työni melkein ilmaiseksi. Hyväksyin tilanteen, kun en muutakaan voinut."
Mahdollinen tarjonnan lasku merkinnee siis käytännössä sitä, että käännöstyön laadusta tulee entistä vaihtelevampaa. Tekijöitä on, mutta etupäässä kokemattomia tekijöitä. Saa nähdä riittääkö tämä paine kohottamaan työn hintaa.
Yksi keino painostaa työnantajia olisi tietysti huomattavasti nykyistä järjestäytyneempi ammattiyhdistystoiminta. Se kuitenkin tuntuu epätodennäköiseltä, ala kun on freelancereiden kansoittama.
Lisäksi: en usko, että kustantamoiden kannattaisi lisätä nimekevalikoimaansa nykyisestään, vaikka monet käännösromaanit tuottavatkin hyvin. Suomalaiset ostavat joka tapauksessa rajallisen määrän kirjoja, joten kustantamon kannattaa pikemminkin tarjota muutama erityyppinen kirja per sesonki kuin kilpailuttaa omia kirjojaan keskenään julkaisemalla niitä liian paljon yhtä aikaa.
Tässä on selvästi kyse siitä, että moni kokee tietyt käännöstyöt niin mukaviksi, että he ovat valmiita tekemään niitä halvalla. Työnantaja maksaa aina vain sen minkä on pakko että saadaan joku enemmän tai vähemmän pätevä tekemään kyseinen työ. Jos kääntäjät haluaisivat nostaa saamiaan korvauksia, silloin heidän pitäisi järjestäytyä ja tehdä yhdessä määritellyn vähimmäisnormin mukaiset korvausvaatimukset työstään. Sitten pitäisi vielä keksiä miten toimitaan tilanteessa jos joku kustantaja tai kääntäjä haluaa polkea käännöstyön hintoja.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jos käännöskustantaminen nykytasolla olisi hyvin tuottavaa, nimikkeitä tulisi lisää joko nykyisiltä kustantajilta tai sitten syntyisi uusia kustamoita hyödyntämään suuria katteita. Tämä seuraa suoraan siitä, että yhden alan katteet eivät voi olla muita aloja selvästi suuremmat, koska muuten yritykset suuntaisivat tälle parempikatteiselle toimialalle. Uusia kustamoita perustetaan säännöllisesti, mikä tarkoittaa, että markkinoille tulon esteet ovat varsin matalat.
Jos kääntäjien alhaiset palkkiot taas johtaa huonoihin käännöksiin, tästä kai seuraa käännösmarkkoinoiden pieneneminen, koska ainakaan osa ei halua lukea huonoja käännöksiä. Vaihtoehtona on kuitenkin yleensä hyvä ja halvempi englanninkielinen käännös Amazonista.
Mitä takeita olisi siitä, että hintojen nostaminen järjestäytymisen kautta parantaisi tilannetta? Kustantajien kannattavuus heikkenisi ja riskit suurenisivat, mikä todennäköisesti pienentäisi markkinaa. Lisäksi hintojen nostaminen markkinahintaa korkeammaksi johtaa siihen, että kääännössopimukset muuttuvat palkinnoiksi. Joku kustantaja ehkä palkitsisi osaamisen perusteella, ja joku toinen muilla perusteilla. Eikö palkinnot kannattaisi pitää erillään?
"Mitä takeita olisi siitä, että hintojen nostaminen järjestäytymisen kautta parantaisi tilannetta?"
Tietenkin tilanne olisi ammattikustantajille parempi. Kyseessä on aivan sama asia kannattaako esim. raksamiesten järjestäytyä. Jos raksamiehet järjestäytyvät tietenkin siitä seuraa, että rakennettaan vähemmän, entistä harvempi saa rakennusalalta töitä ja rakentajien riskit nousevat. Lisäksi markkinat ottavat huomioon alan järjestäytyneisyyden, mitään mystistä a priori markkinahintaa, joka on alan työsopimuksista riippumatonta ei ole, siksi raksatöitäkään ei tarjota palkkioksi kirvesmiehille.
Edellisessä viestissä: "ammattikustantajille" ---> "ammattikääntäjille"
"mitään mystistä a priori markkinahintaa, joka on alan työsopimuksista riippumatonta ei ole"
Jos ei olisi työehtosopimuksia, ei ole mitään hintaa? Markkinataloudessa hinta muodostuu kysynnän ja tarjonnan mukaan. Tämä toteutuu sellaisenaan ympäristöissä, joissa markkinoihin ei puututa esim. kartelleilla. Paperitehtaat ovat aika ajankohtainen esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun palkat nostetaan markkinahintaa korkeammalle kartelleilla. Kyllä kai olemme samaa mieltä siitä, että Paperiliiton kulta-aikoina paperitehtävät olivat palkintoja, joihin pääsy vaati suhteita? Raksa on huonompi esimerkki, koska siellä ammattiliitot eivät ole pystyneet kauheasti nostamaan hintoja.
Gc: "mitään mystistä a priori markkinahintaa, joka on alan työsopimuksista riippumatonta ei ole"
Tommi "Jos ei olisi työehtosopimuksia, ei ole mitään hintaa?"
Ei tietenkään, tuo ei seuraa siitä mitä sanoin noiden kahden asian riippuvuudesta.
"Markkinataloudessa hinta muodostuu kysynnän ja tarjonnan mukaan. Tämä toteutuu sellaisenaan ympäristöissä, joissa markkinoihin ei puututa esim. kartelleilla."
Sinun mielestäsi ilmeisesti mistään asiasta ei makseta puhdasta markkinahintaa, koska jokaisen tuotteen hinta määräytyy muuten kuin anarkokapitalismissa.
"Kyllä kai olemme samaa mieltä siitä, että Paperiliiton kulta-aikoina paperitehtävät olivat palkintoja, joihin pääsy vaati suhteita?"
Kyllä, mutta palkitsija oli nimenomaan ammattiliitto ei paperitehdas :)
"Raksa on huonompi esimerkki, koska siellä ammattiliitot eivät ole pystyneet kauheasti nostamaan hintoja."
Ai ei vai:) Jos ammattiliittoja ei olisi jokainen saisi raksalla sen 4 euroa/tunti tjsp. joka nykyään maksetaan puolalaisille Suomessa.
Mitenkään väheksymättä suuresti arvostamiani kaunokirjallisuuden kääntäjiä sanon, että kovin suurisuuntainen protesti ei tule kannattamaan. Korvaamattomia ihmisiä on hautausmaat täynnä... Nuorten aikuisten (yksi opiskelee alaa) vanhempana väitän, että valistuneet nuoret ovat monin verroin tietävämpiä ja kielitaitoisempia kuin me keski-ikäiset ikinä heidän iässään, sanavarastosta puhumattakaan. He kirjoittavat salamavauhtia, koska ovat tottuneet tietokoneeseen ala-asteelta saakka. He hallitsevat tiedonhaun. Aikaa ei kulu teknisiin ongelmiinkaan, koska monet osaavat ratkaista nekin.
Heistä kyllä tulee uusi kääntäjäsukupolvi tuota pikaa -- tiedossahan on, että alalle on hirveä tunku.
Olen itsekin monitoimikääntäjä, jolle mikään ei ole vierasta: Tommin tavoin käännän kaikkea katalogeista kirjoihin ja manuaaleihin, kaikkea mitä vain tarjotaan ja tulee eteen. Viime vuonna tuloni olivat yli 45 000. Teen tosin paljon töitä, mutta niin tuntuvat tekevän nuo köyhyysloukussa kärvistelevätkin.
On kiva tehdä mielenkiintoista tekstiä, mutta kiva on tehdä tylsääkin, ainakin verrattuna siihen, että olisin jossakin muussa työssä - vaikka opettamassa englantia, huh! Lisäksi saan valita itse lomani ja työaikani, eikä tylsiä työkavereitakaan tarvitse katsella. Voin hoitaa asioita päivällä ja tauolla panna pyykit koneeseen. Olen unelmatyössä, ja voisin vaikka vähän tinkiäkin tuloistani saadakseni pitää nykytilanteen ennallaan.
Tämä on todella kiinnostava keskustelu. Olen näet tässä lueskellessani ja päivän mittaan miettiessäni päätynyt tarkistamaan kantaani.
Tiedän, että kontaktiverkostojani laajentamalla ja virallisen kääntäjän tutkinnon suorittamalla saattaisin päästä samankaltaiseen työtilanteeseen suomentajana kuin mitä viimeisin anonyymi kuvaa. En kuitenkaan taida tehdä niin, sillä olen siihen liian valikoiva. En suunnittele suomentamisesta uraa itselleni.
Kääntäjän ammatti on kummallinen: jos edistyy urallaan ja pääsee tekemään niitä hienoja töitä, joita syystäkin arvostetaan, ja joiden tekijöitä Roinila kutsuu etuoikeutetuiksi, tulotaso tippuu. Ei ollakaan enää melkein duunareita vaan melkein taitelijoita, ja tulot ovat melkein sen mukaiset. Kyllähän suomalainen kirjallisuuden kääntäjä kuitenkin ansaitsee paremmin kuin suomalainen kirjailija.
Kääntäminen on minulle vain hauska sivutyö koska tuo arvostuksen, älyllisen haastavuuden ja palkkauksen välinen suhde ei houkuttele.
Mitä tulee tähän ammattiyhdistystoimintaväittelyyn, veikkaan että se jää väistämättä varsin hypoteettiseksi. Kirjallisuutta pääsee suomentamaan selvästi harvempi kuin haluaa: kirjakäännössopimus on jo nyt palkinto. Lisäksi epäilen, että kun kirjallisuuden kääntäjät näkisivät keihin palkkioiden roima korottaminen pahiten iskisi, he alkaisivat livetä tavoitteistaan. Isot kustantamot pärjäisivät kyllä, käännöspalkkiot eivät ole niille niin merkittävä menoerä; pienet kädestä suuhun elävät kustantamot, ne jotka tekevät kulttuurityötä ja pyrkivät lähinnä kattamaan kulunsa, ne eivät enää voisi julkaista käännöskirjallisuutta. Ja se olisi kirjallisuuden suomentajien mielestä epäilemättä sietämätöntä.
Kävijälaskurista päätellen joltain postituslistalta tms. taitaa olla tänne linkki. Saanko minäkin tietää miltä tai mistä? Tervetuloa toki.
Gc: "mitään mystistä a priori markkinahintaa, joka on alan työsopimuksista riippumatonta ei ole" Mitä tämä oikein sitten tarkoittaa?
”Sinun mielestäsi ilmeisesti mistään asiasta ei makseta puhdasta markkinahintaa, koska jokaisen tuotteen hinta määräytyy muuten kuin anarkokapitalismissa.” Entä vaikka niin olisikin? Jotkut markkinat ovat lähempänä vapaata markkinaa kuin toiset, monet markkinat toimivat varsin vapaasti.
”Kyllä, mutta palkitsija oli nimenomaan ammattiliitto ei paperitehdas :)” Et ilmeisesti ole vakavissasi sitä mieltä, että systeemi olisi ollut moraalisesti oikein ja/tai kansantaloudellisesti hyödyllinen?
”Ai ei vai:) Jos ammattiliittoja ei olisi jokainen saisi raksalla sen 4 euroa/tunti tjsp. joka nykyään maksetaan puolalaisille Suomessa.” Olet oikeassa: palkat olisivat alemmat, jos työmarkkinat olisivat vapaat ulkomaiselle työvoimalle. Nyt raksapalkat olivat tosi korkeita monta vuotta, kun kysyntä kasvoi eikä tarjonnan annettu kasvaa vastaavasti. Tarkoitin lähinnä sitä, että rakennustyöt kilpailutetaan ja palkatkin usein vaihtelevat urakkakohtaisesti (toisin kuin esimerkiksi paperiteollisuudessa).
Voisin tuoda tähän tuoreen asiakasnäkökulman. Työssäni vastaan täysin räätälöidyn teknisen laitteiston hankinnasta. Luonnollisesti tähän laitteistoon liittyy satoja sivuja suomennettavaa dokumentaatiota, ja lisäksi tulee päälle aika tavalla käyttöliittymien kääntämistä.
Kun käyttöliittymien kääntäminen aloitettiin, pyysin saada heti ensimmäiset tulokset itselleni hyväksyttäväksi. Vaikka kääntäjällä oli aikaisempaa kokemusta teknisistä dokumenteista, tulos oli suoraan sanottuna huvittava; teknisen ymmärryksen pettäminen oli johtanut hullunkurisiin (mutta visionäärisiin) ratkaisuihin, ja sellaisenaan käyttöliittymä olisi ollut käyttökelvoton. Tein homman loppun itse, kömpelösti toki. Sen verran turhauttavaa se oli, että en harkitsisi alanvaihtoa, vaikka olisin edes säädyllisesti onnistunut.
Väitän, että oikeasti osaava tekninen kääntäjä on melko harvinainen resurssi kääntäjien taustan takia. Ehkä jonkun hiustenkuivaajan manuaalin kääntäminen keskivertohipiltä onnistuu, mutta siihen se sitten loppuu. Vaativissa kohteissa tekninen kääntäjä joutuu ihan oikeasti tekemään luovaa työtä, koska samanlaista härveliä ei välttämättä ole ainakaan Suomessa toista, ja harvinaiselle osaajalle tietysti maksetaan.
Nähdäkseni suomalaisessa työelämämallissa palkka mielletään kärsimyskorvaukseksi. Sikäli ei kannata ihmetellä, miksi tulotaso romaanikäännöksissä on suhteellisesti niin huono, kun samaan aikaan tässä sinänsä kiinnostavassa keskustelussa kääntäjät kehuvat vuoron perään vaativan romaanikäännöksen iloja ja halveksuvat teknisempiä töitä.
Oli miten oli, onhan tämä laajemminkin kulttuurialojen ongelma. Vaikka palkat vedetään kuinka alas, kirjastotyöhön hakeutuu laumoittain fiksuja ja sivistyneitä nuoria naisia. Osittain kyse on siitä, että näillä aloilla on niin korkea status. Tämä hyödyttää tietysti kulttuurin kuluttajaa. En nimittäin missään nimessä usko, että alalla olisi käytössä erityisen luotettavia mittareita työnne laadun määrittämiseen. Tällöin paremmat rahalliset korvaukset johtavat siihen, että alalle tulee enemmän ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita rahasta, ja he syrjäyttävät osan kutsumuksellisesta väestä. Kun laatua ei osata luotettavasti mitata, sillä ei myöskään voi liiemmälti kilpailla. Sikäli uskon huonon palkkauksen (tiettyyn rajaan asti) nimenomaan turvaavan käännöstyön laadun. (Sama tilanne muuten kuin herraonnen kanssa. Kun johtajan tai vaikka kansanedustajan työn laatua ei oikeasti osata kovin hyvin mitata, on aika tökeröä perustella suuria palkankorotuksia osaavan työvoiman varmistamisella - onhan selvää että suurempi rahallinen korvaus houkuttelee eniten omaa henkilökohtaista hyötyään korostavia ihmisiä.)
Tommi, saanko kysyä, kuinka monta kirjaa olet kääntänyt?
Minä neljättäkymmentä kirjaa kääntäneenä päätoimisena kääntäjänä voin kertoa, että normaali työtahti on noin 100 liuskaa kuussa, jos halutaan kääntää ajatuksella ja tuottaa oikeaa suomea.
Osa freelance-suomentajan työajasta menee väistämättä muuhun kuin kääntämiseen. Tämän tajuaa minkä tahansa alan freelancer tai yrittäjä. Jos halutaan käyttää 40 tuntia viikossa pelkkään kirjallisuuden kääntämiseen, työpäivien pitäisi olla yhdeksän-kymmenentuntisia. Silloinkin realistinen tuotos olisi enimmillään noin 35 sivua viikossa.
Puheet teknisen kääntämisen alhaisemmasta palkkiotasosta ovat niin ikään kovin kaukana alan todellisuudesta. Teknisten käännösten ja muiden asiatekstikäännösten palkkiot ovat järjestään vähintään kaksin-kolminkertaisia kirjallisuuden suomennospalkkioihin verrattuina. Moninkertaisille (eli suomalaisten palkansaajien keskipalkkoja vastaaville) ansioille pääsee siis työtahtia kiristämättäkin. Ja kovin harvassa ovat ne teknisetkään käännökset, joita voi todella tuottaa liukuhihnatahdilla.
Eufemia, tänne oli linkki kirjallisuuden suomentajien postituslistalla. Siksi kävijälaskuri villiintyi. Kiitos tervetulotoivotuksista! :-)
Hei,
En malta olla kommentoimatta, vaikka ei varmaan pitäisi. Mutta sellainen henkilö, jonka mielestä 41 liuskaa päivässä on suomennostöiden alueella jonkinlainen elvistelyn aihe, on minusta lähinnä huvittava.
Vähemmän huvittavaa on sen sijaan niiden ihmisten työ, jotka pahimmassa tapauksessa joutuvat tällaista "käännöstä" korjaamaan (olettaen tietenkin, että puhumme nyt jostakin muusta kuin bulkkiviihteestä tai horoskoopeista). Sain viime kesänä eteeni 350 sivua aivan puhdasta lööperiä, jonka oli tuottanut itseään suurena ranskalaisen filosofian kääntäjänä mainostava henkilö (en tiedä, vieläkö mies on markkinoilla, toivottavasti ei): aikaa korjaamiseen olisi ollut 3 viikkoa, hätääntynyt kustantaja olisi ollut valmis maksamaan minulle saman verran kuin alkuperäiselle suomentajalle, mutta kieltäydyin, koska pohja oli täydellisen kelvoton. Tätä oivallista duunia korjasi tämän jälkeen kolme ihmistä (professori, tutkija ja ammattisuomentaja) kelloa vastaan yötä päivää (julkaisutilaisuus oli lyöty lukkoon ja ranskalainen kirjoittaja oli tulossa paikalle). Lopputulos: katastrofilta vältyttiin nipin napin, mutta suomentajalta meni maine, muilta hermot ja kustantajalta sievoinen summa rahaa. Onko tämä liiketaloudellisesti järkevää toimintaa? Minusta ei.
Summa summarum, tämäntyyppiset brassailut eivät *taatusti* auta kenenkään asiaa, kaikkein vähiten esittäjän itsensä – paitsi jos tarkoituksena on ryhtyä kääntämään taideproosaa 400 sivun kuukausivauhdilla leivänsyrjässä pysymiseksi. Toivotan onnea, tällä tahdilla ottajia varmasti löytyy!
Kiinnostava tuo väite 40 liuskasta päivässä. Olen suomentanut 37 vuotta ja kuvittelen osaavani työni. Eilen tein pitkän päivän, yli 8 tuntia, korjasin kertaalleen käännettyä tekstiä ja sain aikaan 9 liuskaa. Eikä se ole vielä valmista tekstiä. Kyseessä on amerikkalainen romaani.
Nähdäkseni suomalaisessa työelämämallissa palkka mielletään kärsimyskorvaukseksi. Sikäli ei kannata ihmetellä, miksi tulotaso romaanikäännöksissä on suhteellisesti niin huono, kun samaan aikaan tässä sinänsä kiinnostavassa keskustelussa kääntäjät kehuvat vuoron perään vaativan romaanikäännöksen iloja ja halveksuvat teknisempiä töitä.
Tämä oli toteamus, joka onnistui osumaan koko tämän keskustelun kovimpaan ytimeen. Se pukee sanoiksi täsmälleen sen, mitä olisin itse sanonut, jos olisin vain älynnyt muotoilla asian tällä tavalla. Suuret kiitokset tästä kiteytyksestä.
Väitän, että oikeasti osaava tekninen kääntäjä on melko harvinainen resurssi kääntäjien taustan takia.
Useimmat tekniset kääntäjät tuntuvat opiskelleen yliopistossa pääaineena lähtökielensä filologiaa (tosin se on monessa tapauksessa heille myös kohdekieli, mikä kirjallisuuskääntämisessä on hyvin harvinaista). Minä en ole, ja olen heidän joukossaan siksi pikemminkin poikkeus säännöstä. Se, että he ovat opiskelleet kieltä yliopistossa, ei kuitenkaan tarkoita, että heillä olisi tyypillisen kirjallisuus- ja kulttuuri-ihmisen elämänkatsomus. Päinvastoin, se tuntuu yliopistotaustasta huolimatta olevan yhtä suuri harvinaisuus kun insinöörin elämänkatsomus kirjallisuusihmisten parissa. (Onhan kirjailijoissa toisaalta tietenkin omat insinöörinsä, kuten Robert Musil ja Carlo Emilio Gadda.)
Tommi, saanko kysyä, kuinka monta kirjaa olet kääntänyt?
Viisi. Kuudetta olen aloittelemassa.
Minä neljättäkymmentä kirjaa kääntäneenä päätoimisena kääntäjänä voin kertoa, että normaali työtahti on noin 100 liuskaa kuussa, jos halutaan kääntää ajatuksella ja tuottaa oikeaa suomea.
Kyllä minunkin normaali työtahtini on lähempänä 100 liuskaa kuussa - ei siis huolta sen suhteen. Mutta nyt ei ollut kyse siitä vaan väitteestä, että yhden kirjan suomentaminen vie puoli vuotta (ja rivien välissä piilevästä jatkoväitteestä, että koska näin on, niin yhden kirjan suomennospalkkiolla tulisi pystyä elämään puoli vuotta - ja jatkoväitteen jatkoväitteestä, että tämä on niin itsestäänselvää, että palkkioiden matalemmuus on yksiselitteisesti jonkinlainen skandaali). Jos suomentaminen vie puoli vuotta tällä 100 liuskan vauhdilla, niin jokaisen näistä kirjoista on silloin oltava kooltaan peräti 600 liuskaa, mitä useimmat kirjat eivät pääse lähellekään.
Puheet teknisen kääntämisen alhaisemmasta palkkiotasosta ovat niin ikään kovin kaukana alan todellisuudesta. Teknisten käännösten ja muiden asiatekstikäännösten palkkiot ovat järjestään vähintään kaksin-kolminkertaisia kirjallisuuden suomennospalkkioihin verrattuina.
Oma kokemukseni on hyvin toisenlainen. Teknisen kääntämisen palkkioiden vaihteluväli ainakin omissa käännöksissäni on ollut 0,06 - 0,09 e / sana, erikoisasiantuntemusta vaatimattomassa kääntämisessä lähempänä edellistä. Suomen kielen sanojen keskipituus on 8 merkkiä (välilyönteineen 9), josta voidaan laskea, että alin palkkio on hieman alle kaunokirjallisuuden kaikkein matalimman palkkiotason 9 e / 1000 merkkiä, ylin palkkio taas hieman sen yli. Korkeimmasta kaunokirjallisuuden palkkiotasosta, 14 e / 1000 merkkiä, ollaan kaukana ja kaksin-kolminkertaisuudesta ei kannata puhuakaan.
En malta olla kommentoimatta, vaikka ei varmaan pitäisi. Mutta sellainen henkilö, jonka mielestä 41 liuskaa päivässä on suomennostöiden alueella jonkinlainen elvistelyn aihe, on minusta lähinnä huvittava.
Tarkoituksenani ei ollut tässä elvistely. Olen pahoillani, jos sellainen vaikutelma on syntynyt. Elvistelyä olisi ollut se, jos olisin väittänyt 41 sivun työtahdin olevan normaali työtahtini ja sitten vaatinut siihen vedoten, että sen on oltava muidenkin normaali työtahti. Mitään tällaista en tietenkään väittänyt. Tarkoitukseni oli yksinkertaisesti huomauttaa, miten kaukana toinen äärimmäinen ääripää on kaunokirjallisuuden kääntämisessäkin, kun toinen ääripää on se puoli vuotta yhteen kirjaan kuluttava hitaus.
Kuten huomautin, kustannustoimittajalla ei ollut sivua kohti sen enempää huomautettavaa tähän nopeasti käännettyyn jaksoon kuin saman kirjan jaksoihin, jotka olin kääntänyt neljä tai viisi kertaa hitaammin. Jos siis olen kykenemätön kääntämään kunnolla, niin näyttää siltä, että olen kykenemätön kääntämään kunnolla, käänsinpä sitten hitaasti tai nopeasti. Tosin kyseessä ei tässä ollut taideproosa vaan pikemminkin sen negaatio; taideproosaa käännettäessä ehdoton yläraja yhden päivän työlle on hyvin paljon matalammalla (mutta ei silti mielestäni niin matalalla kuin toisinaan on annettu ymmärtää).
Vähemmän huvittavaa on sen sijaan niiden ihmisten työ, jotka pahimmassa tapauksessa joutuvat tällaista "käännöstä" korjaamaan (olettaen tietenkin, että puhumme nyt jostakin muusta kuin bulkkiviihteestä tai horoskoopeista).
Tiedän kyllä nämä "tällaiset 'käännökset'", koska olen niitä itsekin monta kertaa korjannut, viimeksi eilen. Tekstissä puhuttiin tällä kertaa esimerkiksi sodanaikaisiin kodinturvajoukkoihin värvätyistä eläkeläisistä "armeijan käyvinä", "humalaisesta pikkutytöstä" (verharrend 'liikkumaton') sekä "viulun G-puolesta" (G-Saite 'G-kieli', ei G-Seite 'G-puoli'). Itse en sen sijaan ole näitä "tällaisia 'käännöksiä'" tehnyt. (Toistaiseksi.)
Titia Schuurman
Ilmeisesti kommentoit minun kommenttejani. En kuitenkaan ymmärrä yhteyttä enkä tunnista kritisoimiasi näkemyksiä omikseni.
En ole yrittänyt esiintyä kääntämisen erityistuntijana (olen kyllä teettänyt jotain ei-kaunokirjallisia käännöksiä). Minun poitsini ovat koskeneet hintojen muodostumisen yleisiä periaatteita.
Tommi: Ei liene epäilystä, etteikö Titia Schuurman olisi kommentoinut tässä minua eikä sinua.
Koska nyt olen ehtinyt saada vastaani jo kolme Suomen meritoituneimmista ja ammattitaitoisimmista kääntäjistä, niin totean varmuuden vuoksi vielä kerran: se 41 sivua oli yksittäinen poikkeama, joka ei todennäköisesti tule toistumaan, ja kyseessä ei ollut taiteellisesti korkeatasoinen lähtöteksti. Normaali työtahtini kielellisesti korkeatasoisempaa tekstiä kääntäessä on pieni osa tästä.
Muistakaa muuten suunnata osa närkästyksestä myös blogin pitäjää kohti: "Toisaalta olen samaa mieltä kanssasi - -. Rysäytän muutamasatasivuisen kirjakäännöksen kasaan parissa kuukaudessa - -." Ehkä on hyvä, ettei hän blogissa ole koskaan ilmaissut henkilöllisyyttään.
Tommi Uschanov sanoi...
Toisaalta, jos haluaa valita työnsä niin, että kääntää vain omasta mielestään taiteellisesti ansiokkaita ja muutenkin oman maailmankuvan kanssa täydellisessä sopusoinnussa olevia kirjoja, niin alle tuhannen euron kuukausipalkka on mielestäni hinta, joka on silloin maksettava tämän vaatimuksen toteutumisesta.
On erittäin harvinaista, että päätoiminen kaunokirjallisuuden suomentaja saa valita, mitä kääntää. Kustantajat ehdottavat, suomentajat ottavat tai jättävät. Johtopäätokselläsi ei näin ollen ole ole pohjaa. Ammattisuomentajilla on ammattiylpeyttä ja korkea ammattietiikka, siksi vaikeiden kirjojen hyvin suomentaminen on hidasta ja siksi palkkiot ovat ala-arvoiset, sillä meille maksetaan määrästä, ei ajasta. Simple, ain't it?
Terveisin perfektionistinen nysvääjä Marja Alopaeus
Tommi ei-Uschanov, pahoittelen epäselvyyttä. Kommenttini oli ilman muuta osoitettu kaimallesi, joka tämän jo totesikin.
Tommi Uschanov, mainitsemasi teknisten käännösten sanahinnat ovat alta kaiken arvostelun. Ilmeisesti et ole kovin hyvin tuntenut alan yleistä hintatasoa, kun olet suostunut näihin polkuhintoihin. SKTL:n nettisivuilla (www.sktl.net) on nähtävillä asiatekstikäännösten palkkiotilastoja viime vuosilta. Toki ne perustuvat vain palkkiokyselyihin vastanneiden liiton jäsenten antamiin tietoihin, mutta niistä saa silti osviittaa siitä, miten ammattikääntäjä veloittaa palveluistaan. Alalla liikkuu toki myös halpakäännöstoimistoja, jotka käyttävät hyväkseen kokemattomia ja hintatasosta tietämättömiä kääntäjätarjokkaita.
Mainittakoon vielä, että kirjallisuuden suomentamisessa 14 euron palkkiot ovat nykyisellään äärimmäisen harvinaisia poikkeuksia.
Olen todella otettu siitä, keitä kaikkia blogiini onkaan päätynyt.
"Teknisellä käännöksellä" tarkoitetaan tässä keskustelussa nyt monenlaisia asioita. Erikoisosaamista vaativista tekniikan, kaupan tms. alan käännöksistä maksetaan tosiaan hyvin. Brysselissä lakitekstejä kääntävät juristisuomentajat saavat käsittämätöntä palkkaa. Sen sijaan Tommi Uschanovin mainitsemista halpamatkatoimiston nettisivustoista tai taidemuseon näyttelyluetteloista maksetaan aika vähän. Olen suomentanut ison läjän pieniä keittokirjoja; niistäkään ei maksettu mitenkään huimasti. Muun kuin kirjallisuuden kääntämisestä maksettavat palkkiot ovat kokemuksieni mukaan todella vaihtelevia.
Tommi U., onneksi en väittänyt tekeväni 40-tuntista työviikkoa rysäyttäessäni kirjakäännöstä kasaan parissa kuukaudessa. Pikemminkin viikoista tulee 60-tuntisia tai pidempiä. Tämä kyvyttömyyteni järkevään ja tasaiseen työtahtiin on vielä yksi syy, miksen harkitse suomentamista urana: terveyteni ei pidemmän päälle kestäisi sitä.
Unienvanki, seuraavalla kerralla kannattaa suosiolla ottaa yhteyttä johonkin tekniikan alan käännöksiin erikoistuneeseen käännöstoimistoon. Kyllä, se maksaa aika paljon, mutta on hintansa väärtiä.
Koska Tommi Uschanov tuntuu ärsyttäneen tässä keskustelussa monia, haluan vielä tuoda esille sen, mitä hän sanoi ensimmäisen kommenttinsa lopuksi:
Kyllä kääntäjien asema on minustakin varsin, varsin, varsin huono, niin huono että siitä sietää julkisesti parahtaa. Mutta vaikean taideproosan kääntäjien ei kannata tässä taistelussa ryhmittyä miksikään erilliseksi etujoukoksi, koska jos asia ylipäänsä jotain keskustelua herättää, niin sitä etujoukkoa vastaan tullaan käyttämään samoja argumentteja kuin mitä minä käytin nyt tässä. Ja silloin asia ei etene heidän osaltaan eikä kenenkään muunkaan osalta.
Minusta häntä kannattaa tässä kuunnella.
Nopeana kommenttina tuohon edelliseen: tämä asia sai alkunsa Minerva-nimisen kustantamon ylläpitämien polkuhintojen tultua yleiseen tietoisuuteen suomentajien sähköpostilistalla. Kustantamo ei ole erikoistunut vaikeaan taideproosaan, vaan aivan muuntyyppiseen kirjallisuuteen. Mukana tässä kamppailussa on kirjallisuuden suomentajia, joiden duunit vaihtelevat harlekiineista dekkareihin, keittokirjoihin, taideproosaan ja kreikkalaiseen filosofiaan. Kuopassa ollaan joka iikka, ja syvällä. Kun sieltä pyritään ilman järjestäytyneen ammattiliiton tukea pois, argumentteja suurennuslasin kanssa viilaten, leimautumista, kostotoimenpiteitä ja töiden loppumista jatkuvasti peläten, ovat tämäntyyppiset kommentoinnit todella ikävää luettavaa. Lisäksi ne eivät taatusti auta yhteistä asiaa eteenpäin tipan tippaa, päinvastoin - ne osoittavat, että alalle on jatkuvasti tulossa porukkaa, joka ilmoittaa tekevänsä tulosta kuin liukuhihnalta ja lisäksi alle torihintojen. Kyllä se raivostuttaa, pakko todeta. Ei muuta.
Tommi Uschanov, mainitsemasi teknisten käännösten sanahinnat ovat alta kaiken arvostelun. Ilmeisesti et ole kovin hyvin tuntenut alan yleistä hintatasoa, kun olet suostunut näihin polkuhintoihin.
Olen usein katsellut noita tilastoja - aina muutaman kuukauden välein kun käyn SKTL:n sivuilla miettimässä, uskaltaisinko jo nyt hakea liiton jäsenyyttä vai en - ja ihmetellyt niiden sisältämiä tietoja.
Sanan keskipituus suomen kielessä on kuten todettu noin kahdeksan merkkiä (useiden Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkijoiden kirjoituksista vuosien varrella lukemani tieto, jolle en nyt muista tarkkaa lähdeviitettä). Tämän kommenttini sanojen keskipituus on noin seitsemän ja puoli merkkiä, eli pitänee paikkansa. Kun vuoden 2006 palkkiotiedustelussa ilmoitettuihin hintoihin sovelletaan tätä, niin huomataan, että hinnat vaihtelevat laskuperusteiden mukaan käsittämättömän paljon. Esimerkiksi kohdassa "en-fi, kohdeteksti" ilmoitettu sanahinnan mediaani on 0,14 - 0,15 e, mutta 60 merkkipaikan rivihinnan mediaani on 2,00 - 2,09 e. Kuitenkin 60 merkkipaikkaa on vain noin 6,7 kahdeksanmerkkistä sanaa välilyönteineen, joka sanahinnan mediaanilla olisi tällöin vain 0,93 - 1,00 e eli puolet ilmoitetusta rivihinnasta. Ja rivihinnasta käänteisesti laskettu sanahinta on vastaavasti peräti 0,30 - 0,31 e, kaksinkertainen ilmoitettuun sanahintaan verrattuna. Jossain päin näitä laskelmia on siis jotain hyvin kummallista, elleivät kaikkein vähiten vaativia töitä tekevät käytä kaikki sanahintaa ja kaikkein vaativimpia töitä tekevät taas rivihintaa, mikä ei tunnu uskottavalta.
Oletetaan nyt, että tuo sanahinnan mediaani 0,14 - 0,15 e pitää paikkansa. Silloin olen kyllä selvästi sen alapuolella. Mutta mediaanihan ei tarkoita tyypillistä hintaa vaan se tarkoittaa, että tasan puolelle vastaajista on maksettu vähemmän kuin se. Palkkiotiedustelun yhteenvedossa todetaan, että "- - sanahintojen vaihteluväli oli erittäin suuri. Vaikka asteikkoa oli laajennettu, melko paljon vastauksia sijoittui edelleen asteikon alapään (10 snt) alle - -." Lisäksi tapauksessani ovat mukana kaikki mahdolliset palkkiota alaspäin painavat tekijät: minulle ei ole yliopistotutkintoa kielistä; teen suurimman osan työstä mekaanisten apuvälineiden kuten asiakkaan valmiina toimittamien käännösmuistien avulla; työskentelen alihankkijana käännöstoimistolle. No, tämä tietenkin tarkoittaa, etten saisi tässäkään tapauksessa yleistää omasta kokemuksestani, mutta riistetyksi en kyllä itseäni koe, tietämättömyyttäni riistetyksi vielä vähemmän.
Teknisten käännösten ja muiden asiatekstikäännösten palkkiot ovat järjestään vähintään kaksin-kolminkertaisia kirjallisuuden suomennospalkkioihin verrattuina.
Palkkiotiedustelussa ilmoitettu sanahinnan mediaani - siis se, jota vähemmän joka toiselle maksetaan - voidaan muuntaa myös euroiksi / 1000 merkkiä: noin 15-16 euroa. Korkeampi kuin kaunokirjallisuuden palkkiotaso, mutta ei todellakaan "järjestään vähintään kaksinkertainen" ja vielä vähemmän kolminkertainen.
Kyllä se raivostuttaa, pakko todeta. Ei muuta.
Minua raivostutti samalla tavalla tämän koko keskustelun aloittanut kirjoitus, jossa rakennettiin vastakkainasettelu "vaikeaan taideproosaan keskittyneet ja tästä keskittymisestään ylpeät kääntäjät" - "muut, joilla ei ole niin suuressa määrin väliä" ja annettiin ymmärtää, että tämä vastakkainasettelu on maailman luonnollisin ja itsestäänselvin asia. Kyllä se raivostuttaa (edelleen), pakko todeta. Ei muuta. Paitsi ehkä se, että Minerva-kustantamon polkuhintojen osuudesta asiaan ei kirjoituksessa mainittu yhtään mitään, vaan sain lukea siitä vasta jälkikäteen Helsingin Sanomista. No niin. Ei muuta.
Vielä yksi lyhyt kommentti: hinnoissa on todella ristiriitaa. Yhtenä syynä saattaa olla se, että huonoimmin maksavat käännöstoimistot käyttävät yleensä sanahintoja. Samoin kansainväliset toimistot. Suomen kotimarkkinoilla taas on perinteisesti käytetty rivi- ja liuskahintoja, ja näitä käytetään edelleen yleisesti työskenneltäessä suorille asiakkaille. Tällöin toimisto ei ole vetämässä välistä, ja se tietysti näkyy hinnoissa.
Enempää ei ole varaa nyt kommentoida, kun pitää tehdä töitäkin. :-)
Kääntäminen on minulle vain hauska sivutyö koska tuo arvostuksen, älyllisen haastavuuden ja palkkauksen 'välinen suhde ei
houkuttele."Markkinataloudessa hinta muodostuu kysynnän ja tarjonnan mukaan. ”Kyllä, mutta palkitsija oli nimenomaan ammattiliitto ei paperitehdas
mitenkohan ammattiliitot parjaisi ilman rahamarkkinataloutta
arpelle sanoisin, että joskus on ihana tehdä maaninen päivä. suomalaisessa työelämämallissa palkka mielletään kärsimyskorvaukseksi...hinnoissa on ristiriitaa
http://communistrobot.com/viewblog.php?id=987
miten taiteilija eläisi resource based taloudessa?
Lähetä kommentti
<< Home