Auringonsäde

En ole viikkoon tainnut lukea mitään. Tai luultavasti olen, mutta en muista mitä (oikovedoksia ei lasketa). Olen saanut valmiiksi (ja tahdottua ja toteutettua) sitä sun tätä, ja pääsinpä viimein myös hipelöimään uunituoretta kirjaa, jonka käännös valmistui yli vuosi sitten; ensimmäinen romaanikäännökseni. Aiemmin vain novelleja ja asiatekstiä. (Piruiluttaa; virke ilman verbiä.)

Aurinko paistoi tänään taas puolentoista kuukauden tauon jälkeen ikkunastani sisään; kuvaa en ottanut tänään, se on vanha, mutta sopi tuohon ylle. Olen viimeisen puolentoista vuoden aikana luopunut ihmisistä ja ihmiset ovat luopuneet minusta sen verran monta kertaa, etten jaksaisi sitä nyt vähään aikaan enempää. Onneksi valo ilahduttaa aina.