4.3.09

Ilmiöiden epäitsellisyydestä, vuorostaan

In general, the transient mental illnesses are precisely those that exist only in niches. The ones that we unreservedly want to call real do not need much of a niche.


Luin vastikään Ian Hackingin kirjan Mad Travelers. Hän käsittelee siinä mielisairauksia, joista on raportoitu tai joita on diagnosoitu vain jonain tiettynä ajanjaksona. Esimerkiksi anoreksia on tämäntyyppinen sairaus: aiemmin sitä ei ole havaittu – syystä tai toisesta – lainkaan siinä mittakaavassa kuin viime vuosikymmeninä. Kirjan keskiössä ovat pakkovaellustapaukset 1800-luvun lopun lopun Ranskassa. Dissosiatiivinen pakkovaellus on luokituksena edelleen olemassa, mutta käytännössä diagnoosia ei käytetä. Hacking kuvaa mielisairausluokkaa, joka kukoisti hetken teoreettisten kiistojen (hysteriaa vai epilepsiaa?) ja poliittisten huolten (irtolaisuus, väestön degeneraatio) keskiössä – ja katosi sitten. Kirja oli hauska, hyvää iltalukemista. Lisäksi se antaa sopivasti edellisen kirjoitukseni jälkeen minulle mahdollisuuden puhua ilmiöiden epäitsellisyydestä.

Kun puhutaan ilmiöiden epäitsellisyydestä, tulee tietysti ensimmäidenä mieleen havaintojen teoriapitoisuus. Niin, havainnot ovat aina jossain määrin teoriapitoisia. Kuitenkin, kuten Hacking toisaalla sanoo, ne eivät ole aina yhtä suuressa määrin teoriapitoisia:

Years ago I pointed out (1983) that a lot of relevant observations bear very little load of theory, and in particular, are not much laden with the theory to which they are taken to be relevant. A whiff of rotten eggs is theory-laden, yes, it is H2S, but that is not a lot of theory to bear. The theory-loaded doctrines of Norwood Russell Hanson, Paul Feyerabend, and Thomas Kuhn taught us much, but need not be overdone. To see all observations as equally loaded with theory is in itself to practice theory-laden observation, that is, observation loaded with a theory derived from Hanson the philosopher.

On tietysti mahdollista olla eri mieltä, mutta minusta tuossa on järkeä. Hacking on mukava ollessaan maltillisen selväjärkinen. En erityisemmin halua nyt puhua havaintojen teoriapitoisuudesta, tuo sitaatti riittäköön. Sen sijaan tartun Veloenan edellisen kirjoitukseni kommenteissa tarjoamaan täkyyn:

Kolmas jutska, mikä tästä tuli mieleen, on yksi Fred Hannan loistava huomio psykan historiasta: monet nykyään persoonallisuushäiriöiksi kutsutut ilmiöiden kimput on kuvattu jo ennen 1800-lukua ihan tunnistettavin oirein, ja niin kauan kuin oireet kuvataan, kuvaus voisi olla nykyäänkin kirjoitettu. Mutta sitten kun katsotaan noita vanhoja selityksiä - - oireet selitetäänkin ihmisiin menneiden demonien luonteenpiirteillä.

Aivan, tuo on totta. Mutta muukin on totta; esimerkiksi se, että Charcot hoiti 1800-luvun lopulla Pariisissa Salpêtrièren sairaalassa hysteerikkoja. Ja millaisia hysteerikkoja! Anna Kortelainen siteeraa Albert Edelfeltin kirjettä, jossa tämä kuvaa käyntiään Salpêtrièressä, katsomassa sen potilaita:

Sitten ranskalainen lääkäri löi kaksi kertaa kuparilevyä, ja toisen rämähdyksen kuultuaan tyttö vaipui heti hypnoottiseen uneen; hän kävi kaikkiin mahdollisiin iloa, surua ja vihaa ilmaiseviin asentoihin, kun lääkäri ärsytti sähköllä niitä kasvohermoja, jotka ovat yhteydessä raajojen liikehermoihin, ja kaikki noissa liikkeissä oli niin aitoa, niin inhimillistä ja niin kaunista. Tämän kaiken aikana tytön silmät olivat auki eikä hänen katseensa rävähtänytkään. [...] Sähkökokeiden aikana tyttö sai kohtauksen, jota minusta oli kauhea katsella mutta johon lääkäri suhtautui hyvin rauhallisesti. Tyttö oli lattialla kaarella kuin jousi, jäykkänä tukeutuen vain jalkoihinsa ja päähänsä. Kasvot olivat hirveällä tavalla vääntyneet ja hän vaikersi kuin kaatumatautinen.

Viimeisin asento oli tärkeä osa hysteeristä käytöstä. Hysteerikon kuului hypnoosissa läpikäydyn kohtaussarjan lopuksi vääntyä kaarelle. Nykyään mielisairaat eivät taida suuremmin vääntyillä kaarille. Iso osa pariisilaisen hysterian oireista oli selvästi epäitsellisiä; ja silti oireet ovat ilmiöitä. Olisi virhe väittää, ettei hysteerikoita mikään vaivannut tai että he teeskentelivät – varmasti vaivasi, eikä ainakaan kovin tietoisesta teeskentelystä oikein voi puhua. Hacking sanoo mielestäni oikein, että olisi väärin väittää kirjassa käsiteltyjä pakkovaeltelijoita tai heitä hypnotisoineita lääkäreitä kumpiakaan huijareiksi. Kuitenkin, samaan tapaan kuin Salpêtrièren potilaat ja lääkärit, he yhdessä saivat aikaan ilmiöitä, joita ei ole sittemmin nähty lainkaan vastaavassa mitassa. Silloin oli mahdollista olla mielisairas tuollaiseen tapaan.

Tunnisteet: , ,

15 Comments:

Blogger Seksualisti said...

Masennus lienee nykyisin tällainen aikakauden oma sairaus. Sekä terveydenhuoltojärjestelmä että kulttuuriset normit antavat luvan sairastua masennukseen, jos elämä kolhii.

Esimerkiksi nuorilla epävarmuus tulevaisuudesta poikii usein tiukan yrittämisen sijaan masennuksen. Myös jotkut alakulttuurit suorastaan suosivat masennusta osana asiaankuuluvaa tarpeistoaan.

Masennusta on pidetty kaupunkilaiselämän kylkiäisenä, mutta käsittääkseni moinen tila on harvinainen raskasta työtä tekevillä tai vaikkapa slummeissa asuvilla. Masennuksen edellytyksenä näyttäisi siis olevan olosuhteet, joissa voi masentua turvallisesti toimeentuloaan menettämättä. Keskiluokan ja ylempituloisten sairaus; köyhällä ei ole varaa masentua.

5.3.09  
Blogger Seksualisti said...

Hysteriaan kiintoisa näkökulma Erkki A. Kauhasen artikkelista!

5.3.09  
Blogger Veloena said...

Tuo on tosiaan hurjan kiinnostavaa, että tavallaan vaivojen ilmaisun (ilmiasu on kai tässä myös ilmaisua) tasolla on ikään kuin meemejä. (Käytän tuota ikään kuin koska oma meemiperehtyneisyyteni on aika heikko ja voi olla että tuo on ihan kerettiläistä käyttöä.)

Mistähän ne meemit tulevat? Tuosta tulee jotenkin mieleen se, miten itse saattaa nähdä unta tietyistä asioista tai paikoista, ja vaikkei muista lukeneensa niistä, myöhemmin tajuaa, että jep, mun on täytynyt nähdä tästä joskus joku lehtijuttu tai dokkari, koska tässä on liikaa yhtymäkohtia tuohon asiaan/paikkaan. (Ellei sitten usko edellisiin elämiin, mutta uskon mieluummin omaan huonomuistisuuteeni, se tuntuu jotenkin, hmm, todennäköisemmältä...) Tai vaikkapa se, miten äkisti joku ilmiö saa tuulta siipiensä alle, vaikka yksityiset ihmiset eivät sillä lailla tajua, että tästä on muodostumassa trendi ja ovat yleensä vielä hämmästyneitäkin kuullessaan toistenkin ajatelleen/tehneen samoin. (Mieleen tulee myös ne tieteenhistorian tapaukset, joissa sama teoreettinen löydös on tehty about samaan aikaan eri paikoissa, mut se on kuitenkin aika eri juttu... tiedemaailma on niin paljon suppeampi ja tarkoituksellisempi kuin muu maailma.)

Hysteria kuulostaa fyysisesti aika raskaalta. Tuskin se päätetyöntekijälle enää kovin helppoa olisi, tuollainen kaareilu...

5.3.09  
Anonymous joakim said...

Demoneilla selittäminen voisi olla psyykkisien ongelmien kanssa painivien ihmisten kannalta edelleenkin terveellisempää. Demonit on sentään karkotettavissa, kenties. Mielisairauden stigma juurtuu aika syvälle minuuteen ja muuttuu osaksi sitä.

911-traumasta (heh!) kumpuava evopsykotarinointi on ehkä äärimuoto minuuden polttomerkitsemistesä. Siinä koko ihmisluontoa yritetään määritellä aisoihin.

Viime vuosina on arkipsykologisoinnissa (nettikeskusteluissa?) yleistynyt taas vanha kunnon narsismin käsite. Epäilemättä narsistisia ihmisiä on. Tuntuu tosin, että narsistin leiman saa, jos partneri ei ole sellainen itse haluaa tai käyttäydy siten kuin itse haluaa.

5.3.09  
Blogger Eufemia said...

Seksualisti, kyllä köyhäkin voi masentua, ja etenkin masentunut köyhtyä. Masentunut voi hyvin ajautua taloudellisesti varsin katastrofaaliseen tilaan. Niin voi kyllä olla, että jos elää olosuhteissa, joissa moinen johtaa nälkäkuolemaan, sairaus ei kehity niin pitkälle yhtä helposti. Vaikea sanoa, en tiedä aiheesta tarpeeksi.

Veloena, tuota selitysehdotusta en ollutkaan tullut ajatelleeksi: kaarelle taipuvia hysteerikkoja ei enää ole, koska ihmiset ovat liian huonokuntoisia ja jäykkiä taipuakseen!

Joakim, minä ajattelen itseanalyyseissäni sujuvasti demoneita. Tiedostan tosin personifioivani ne itse. Se on kuitenkin näppärää. Narsismi taas on tosiaan muotia, etenkin entisten puolisoiden (miesten) jälkikäteisdiagnosoinnissa. Sitä ennen Aspergerin syndrooma oli kuumaa kamaa, mutta sitä käytettiin hieman toisin.

6.3.09  
Blogger Gc said...

Joskus viime vuosisadan alussa suurin osa tai ainakin melkein suurin osa skitsofreenikoista oli katatonisia, mikä on harvinainen tila nykyään. Hieman kerettiläisenä ajatuksena en myöskään sulkisi pois että eräs aiheuttaja skitsofrenialle voisi olla, yhdessä vaikeiden perhesuhteiden yms. kanssa, jokin bakteeri, virus, tai jokin muu pieneliö. Minulla on nimittäin käsitys, että monet ihmiset jotka ovat paljon tekemisissä skitsofreenikkojen kanssa, itsekin joskus vähän oireilevat.

6.3.09  
Blogger Veloena said...

Se on muuten mielenkiintoista, miten tietyt diagnoosit sukupuolittuvat, tuli mieleen tuosta Eufemian huomautuksesta narsismi/asperger-miesleimaamisesta. Olen aika monessa terapia-alan ammattilaisille suunnatussa kirjassa törmännyt siihen, että kirjoittaja valittelee sitä, miten naisten narsismi jää ammattilaisiltakin huomaamatta, samalla tavalla miesten tunne-elämän epävakaus (ent. rajatilahäiriö). Pisimmin asiaa vatvoneessa kirjassa muistaakseni valitus kuului suunnilleen niin, että kun tuijotetaan oireiden pintatasoa (ei ihmisen uskomusten tasoa vaan miten hän ulkopuolisen silmiin käyttäytyy, miltä vaikuttaa jne.), sukupuolten erilainen tilanottaminen ja ilmaisutyyli keskustelussa vaikuttaa siihen, että naiset harvemmin saavat narsistisen persoonallisuushäiriön diagnoosin, vaikka uskomustasolla heidän uskomuksensa sopisivat siihen paremmin kuin esim. tuohon rajatilaan. (Ja päinvastoin.) Tavallaan syytäkin voisi arvailla: ehkä naiskuvassa on paljon tekijöitä, jotka estävät narsistisen puheen muotoutumista, ja toisaalta mieskuvassa paljon sellaisia tekijöitä, jotka ovat karsineet "tunne-elämältään epävakaata" ilmaisua... Tässä on kauhean kiinnostava priorisointikysymys: mikä on diagnoosissa tärkeämpi, vaikutelma vai sisäinen maailma. (Tosin sisäinen maailma on todnäk molemmissa sellaista spagettioksennusta,että tarvitaan ulkopuolinen luomaan ne mantrat, joiden mukaan sitä voidaan kartoittaa. Mutta eihän se kauheasti eroa meidän muidenkaan tilanteesta... heh. "olin liian surullinen", "olin toivoton" - lainaa, lainaa, ja sen sopivuus voidaan tarkistaa vain jamesilaisella konstilla: soiko tämä lause totena mielessä, loksahtaako se paikalleen. Mitä sitten tehdään, jos ihminen on kasvatettu niin alistuvaksi,että kaikki lauseet soivat totuuden säveltä ja loksahtavat saumatta omaan "viallisuuteen"?)

Kiitos seksualistille tuosta linkistä, se on aivan mainio! :D

6.3.09  
Anonymous Anonyymi said...

"Myös jotkut alakulttuurit suorastaan suosivat masennusta osana asiaankuuluvaa tarpeistoaan."

Seksualisti, minua kiinnostaisi tietää, mitä alakulttuureja tarkoitat?

6.3.09  
Blogger Seksualisti said...

Ainakin emo-teinit, shoegazer-popparit ja gootihkot tyypit harrastavat masentumista. Tiedä sitten, mikä on syytä ja mikä seurausta, mutta emo-porukoiden ja gootihkojen alakuloisesta ryhmäasenteesta on taannoin huolestuttu mediassakin.

Suuresti tyylilleen omistautuvat gootit tuskin ehtivät masentumaan laittautumiseltaan... ;o)

***

Eufemia, on aivan totta, että köyhäkin voi masentua. Luultavasti työttömistä moni masentuukin juuri taloudellisen tilanteensa vuoksi.

Kirjoittaessa ensimmäistä kommenttiani minulla oli enemmänkin mielessäni masentuvat nuoret, joista monilla on ulkoisesti kaikki edellytykset alkaa rakantaa omaa elämäänsä. Minulle on arvoitus, mistä heidän masennuksensa syntyy. Eräänlainen masennusmeemi voisi olla yksi selitys tapausten varsin suurelle määrälle.

Onko kenelläkään tilastollista näppituntumaa masennusdiagnooseista Suomessa ja maailmalla?

6.3.09  
Blogger Kuntsa said...

Narsismilla näyttäisi olevan vahva geneettinen komponentti kaksostutkimusten perusteella. Gneettisen syyn puolesta puhuu myös se, että tytöt tykkäävät narskuista. Tai siis melkein, mutta ei ihan: T-paitojen nuuhkimistestissä jenkkiyliopistojen naisopiskelijat pitivät hallitsevien urosten lailla käyttätyvien miesopiskelijoiden hikeä seksikkäimpänä ovulaation aikaan. Tutkimuksessa ohimennen todettiin, että luonteenpiirteet, joiden perusteella miesopiskelijat luokiteltiin hallitseviksi, vastasivat 1:1 narsistien luonteenpiirteiden kuvausta.

Tästä voi päätellä, että jokin hormonaalinen tekijä ajaa miehet käyttäytymään hallitsevan uroksen tapaan ja kiimaiset naiset voivat haistaa tämän tekijän. Narskut yrittävät käyttätyä kuten hallitseva uros, tämä voi joko olla hämäystä (narskut tietävät päällisin puolin miten α-uros käyttäytyy, ja yrittävät vaikuttaa sellaiselta) tai sitten ne hormonit laittavat ε-hemmon käyttäytymään säätyyn sopimattomalla tavalla, joka sitten nykyään luokitellaan luonnehäiriöksi. Se, että narsismi on liioitellun machomallista käytöstä selittää myös nätisti sen, miksi naisia ei juurikaan luokitella narsisteiksi. Joko tällaista häiriökäyttäytymistä aiheuttavia hormoneja ei juurikaan ole, tai sitten liioiteltu käytös on häiritsevää mutta erilaista, narttumaista, ja sen luokitteluun käytetään omaa ICD-koodiaan.

7.3.09  
Blogger Tommi said...

Kysymys Kuntsalle:

"T-paitojen nuuhkimistestissä jenkkiyliopistojen naisopiskelijat pitivät hallitsevien urosten lailla käyttätyvien miesopiskelijoiden hikeä seksikkäimpänä ovulaation aikaan." Oliko naisilla tuoksujen lisäksi muuta tietoa miehistä? Pystyvätkö naiset siis tunnistamaan alfa-uroskäyttäytymistä pelkän tuoksun perusteella? Onko sinulla linkki tutkimukseen?

'Alfa-uros' ei taida olla enää kovin hyvin määritelty käsite modernissa maailmassa. Kuinkahan paljon tuo tutkimustulos kertoo vielä todellisesta parinvalinnasta?

Metsästäjä-keräilijä -laumoissa radikaalimpi narsismi on tuskin ollut mahdollista muille kuin alfa-uroksille. (Jos heillekään. Ainakaan kaikkien alfa-urosten on tuskin tarvinnut olla narsisteja.)

7.3.09  
Anonymous joakim said...

Kuntsa, onko tutkimuksessa otettu huomioon jenkkityttöjen käyttämät parfyymit ja dödöt, jotka ovat aiheuttaneet peruuttamattomia muutoksia naisten hajureseptoreihin jo 50-luvulta lähtien? Vaikutukset parinvalintaan ovat olleet arvaamattomia.

Tämä selittää myös Yhdysvaltain ulko- ja turvallisuuspoliitiikan käänteet sekä Kennedyn salamurhan.

7.3.09  
Blogger ninni said...

Dissosiaatinen pakkovaellus 2 tuhannesta! aika reilu luku.

7.3.09  
Blogger Tommi Uschanov said...

Jos masturbaation medikalisoimisen aatehistoria kiinnostaa, niin aiheesta on kokonainen kirja, joka on varsin pätevä ja jonka - kuten näkyy - suomensin viime vuonna. For your benefit.

8.3.09  
Blogger Eufemia said...

Onpas täällä paljon kommentteja, mukavaa.

Gc, skitsofrenian oirevaihtelu on tosiaan hyvin jännittävää. Hacking muuten puhuu siitä lyhyesti vastikään suomennetussa teoksessaan Mitä sosiaalinen konstruktionismi on? ja antaa lupaavanoloisia viitteitä jos aiheesta haluaa lukea lisää.

Veloena, olen tuntenut kaksi sellaista naista, joille olisin silloisella mutkattomalla kyökkipsykologisoinnillani ilman muuta päätelyyt Aspergerin syndrooman; he olivat jopa toisilleen sukua. Nykyään suhtaudun tuontyyppisiin tulkintoihin ihmisistä erittäin epäileväisesti. Mutta aivan, heidän sukupuolensa teki heidän epätavallisesta käytöksestään jotenkin vaikeammin tajuttavaa kuin mitä vastaava olisi ollut miehellä. Se oli myös oudompaa.

Seksualisti, minä en masennusta ajatellessani ajattele emo-teinejä vaan vähän vanhempia ihmisiä. Sellaisia, jotka usein oikeasti syrjätyvät, jotka saavat diagnoosin ihan lääkäriltä ja joilla on huomattava itsemurhariski. On ymmärtääkseni totta, että heidän määränsä on kasvanut. Mutta asian käsittely tuntuu vaativan paljon enemmän kuin epämääräisen meemin käsitteen.

Kuntsa, viihdyttävää ajatuksenlentoa. On hauskaa katsoa kuinka ilmiöt ja selitystarinat takertuvat ihmisten järkeilytavoissa toisiinsa. Tommin kysymykset olivat kuitenkin hyvinkin huomionarvoisia ja Joakimin kommentti taas oli se, mitä olisin itse sanonut jos osaisin olla noin nokkela...

Ninni, käsittääkseni dissosiaatiohäiriöiden esiintyvyysarviot vaihtelevat huomattavasti. En luota lukuihin, jotka heittelevät lähteistä ja koulukunnista riippuen niin paljon.

Tommi U, hyvä että muistutit! Minun on pitänyt jo hyvän aikaa lukea tuo kirja.

9.3.09  

Lähetä kommentti

<< Home