Pitäisi rakentua

Itse haluaisin kerätä yhdestä ainoasta lauseesta, tai rivistä, koostuvia tarinoita, jos se olisi mahdollista. Mutta tähän asti en ole löytänyt ainuttakaan joka ylittäisi guatemalalaisen kirjailijan Augusto Monterrosson "kertomuksen": "Cuando despertó, el dinosaurio todavía estalba allí." (Kun hän heräsi, dinosaurus oli vielä siellä.)

Olen lukenut hajanaisesti monenlaista, eniten ehkä kuitenkin Calvinoa, Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle. Tämä on niitä kirjoja, joita minun on näemmä vaikea lukea järjestelmällisesti, olen lukenut sitä monasti satunnaisista kohdista, en koskaan ennen johdonmukaisesti alusta loppua kohden edeten. Mutta nytkin eksyn moniin muihin teksteihin tavan takaa. Katsoin eteeni pöydälle päivemmällä, siinä oli auki tämän kirjan lisäksi kaksi aivan asiaanliittymätöntä tekstiä. Ennen pitkää huomasin olevani kerrosta ylempänä lukemassa ensin artikkelia sammakkoja tappavasta sienitaudista, sitten Borgesia.

On kuuma, nyt olen tämän talon vintillä, jonne päivän tukahduttavuus on varastoitunut. Raukeus painaa ruumista. Calvinon kuvaamista kirjallisista arvoista keveys on minulle ehkä läheisin, ainakin olen ehtinyt ajatella sitä eniten. Mahdollisesti aivan muuna kuin kirjallisena arvona tosin.

Blogin pitäisi rakentua toisin. Tapa jolla blogikirjoitukset seuraavat tosiaan ei sovi yksiin sen kanssa, kuinka ne liittyvät toisiinsa, tämä on huonoa. Tiedän että voisin viritellä tänne erilaisia teemoja, joiden mukaan järjestäisin kirjoituksiani, mutta sellaisen tuoma apu on aivan riittämätöntä ja väkinäistä. Kirjoitusten pitäisi olla kolmiulotteisella kartalla, jolla kaikki yhteydet ja niiden vahvuuden näkyisivät eripaksuisina rihmoina tekstiköntäleiden väleissä.