6.6.06

Mitä tykinruoka tekee tänään?

Sodan kauniiseen verhoiluun jäi vielä paljon tilaisuutta, vaikka ritari-ihanteen oli väistyttävä todellisten asiain tieltä. Millaista ylpeyden huumausta täytyikään jo kirjavien ja upeilevien sotavarusteiden aiheuttaa! Yöllä ennen Azincourtin taistelua molemmat vastapäätä toisiansa pimeään leiriytyneet sotajoukot vahvistavat rohkeuttansa torvien ja pasuunain soitolla, ja valitettiin vakavasti, ettei ranskalaisilla ollut niitä riittävästi "hauskutukseksensa" (pour eulx resjouir), niin että heidän keskuudessaan vallitsi masentunut mieliala.

Lueskelen Johan Huizingan Keskiajan syksyä. Mieleni on askarrellut viime aikoina erään kysymysryppään parissa; olen kirjoittanutkin siitä muutamasta näkökulmasta, kuitenkin varsin rajatusti.

Vähän ennen lähtöäni Berliinistä seisoskelin kulmakuppilan tiskin ääressä katsellen kuinka 21-vuotias tuttavani, Berliiniin opiskelemaan tullut libanonilaispoika, sekoitti cocktaileja hurjalla tarmolla ja vauhdilla. Koska hän opiskelee kaikki arkipäivät ja on kaikki illat ja viikonloput töissä, häntä ei voinut tavata sellaisiin aikoihin, jolloin en nuku, kuin hänen työpaikallaan. Siellähän heppuun tutustuinkin, kyseinen kahvila kun tarjoaa asiakkailleen langattoman verkkoyhteyden.

En koskaan oppinut hänen nimeään, ei hänkään varmaan minun. Kulttuurien yhteentörmäys oli hänelle kuitenkin luultavasti hämmentävämpi kokemus kuin minulle. Hyvin vilpittömän yllättyneesti hän totesi murteellisella saksalla, jota molemmat puhuimme, suunnilleen näin: "Ich habe immer gedacht, daß Frauen sind dummer als Männer, aber du bist nicht dumm." Ilahduin kun hän vaikutti valmiilta hyväksymään havaintonsa, etteivät kaikki naiset vain siivoa, pyykkää ja laita ruokaa. Hänen äitinsä oli seitsemäntoista pojan syntyessä. Nykyään lapsia on yhdeksän, kahdeksan poikaa ja yksi tytär.

Hän on kuin länsimaisen toiveunen toteutuma siitä, mitä hänen asemassaan oleva voisi ja saisi tehdä. Hän lähti lukion jälkeen Saksaan, opiskeli kaksi vuotta valmistavassa koulussa käyden koko ajan töissä ja elättäen itsensä, ja nyt hän on aloittanut opintonsa yliopistolla. Hänestä tulee insinööri. Nojailin baaritiskiin yhden aikaan yöllä ja ihmettelin positiivisuutta, joka saa hänet luottamaan siihen, että hän kykenee jatkamaan työskentelyä ja opiskelua tuota tahtia, valmistumaan joku päivä ja saamaan töitä. Hän olisi tahtonut minut kanssaan diskoon sitten kun kahvila muutaman tunnin päästä menisi kiinni. Lähdin kuitenkin kotiin nukkumaan.

Tietysti tuo nuorimies tulee melko vauraasta maasta ja hänen perheensä tulee hyvin toimeen, isä on sotilas. Vaikka hän joutuu nyt kustantamaan opintonsa itse, hän on voinut ja saanut käydä lukion. Libanonilaiset ovatkin verrattuna muiden Lähi-idän maiden väkeen hyvin koulutettuja. Koulutus tarjoaa nuorelle ihmiselle kohtalaisen mahdollisuuden tehdä itsensä tarpeelliseksi.

Tuo kaunis nuorukainen näytti kovasti samalta kuin monet, joita näkee televisiossa, verkossa, lehtien kuvissa rähjäisissä vaatteissa, isoina joukkoina, ehkä aseet olalla. Moni heistä ei ole saanut minkäänlaista koulutusta. Moni heistä on lähtenyt kotiseudultaan kaupunkeihin etsimään töitä, sillä väestön kasvaessa kotiseudulla ei riitä tekemistä nuorille miehille. Tytöt tietysti jäävät, heidät joko pidetään jossain pellolla työssä tai usein pian naitetaan hieman vanhemmille miehille. Pojat kertyvät kaupunkeihin.

Ei mitään mahdollisuutta oppia sellaista työtä, jolla voisi nykypäivänä hankkia itselleen säällisen elintason. Säällinen elintaso taas olisi hyvin, hyvin monaalla ainoa keino saada vaimo, lapsia, koti, perhe. Etäinen haave ympäristössä, jossa tyttöjä ei juuri edes ole, tai jos on, heitä valvotaan tiukasti. Olen lukenut erinäisten sellaisten suomalaisten nuorten miesten blogeja, jotka kärsivät tyttöystävättömyydestään, ja veikkaan, ettei aggressiiviseltakin vaikuttava turhautuneisuus tuosta asiasta ole vähäistä muuallakaan.

Koulutetulla, rauhassa ja vauraudessa elävällä länsimaisella on kuitenkin yleensä mielekästä tekemistä. Jossain suuressa kaupungissa kelvottomasti palkattua työtä tekevällä nuorukaisella ja hänen työttömällä veljellään sitä ei ole. Ei ole paljoa mistä olla ylpeä.

Tarve saada tehdä jotain sellaista, jolla on väliä, on yleinen. Mittareita, joiden mukaan arvioidaan tekojen ja asioiden merkitystä, on tietysti lukemattomia; olennaista on, että löytää sosiaalisen ympäristön, jossa hyväksytyn mitta-asteikon mukaan on onnistunut jossain: on saanut hankittua auton, on saanut monta lasta, on vaeltanut Mekkaan, on pelannut tietokonepelin läpi, on kirjoittanut väitöskirjan. Koulutus tarjoaa mitta-asteikkoja, joilla kilvoitella. Kouluttamattomalla niitä on vähemmän, kuvaamillani suurkaupungin nuorukaisilla niitä on äärettömän vähän.

Minusta on hämmentävää lukea kuinka ihmiset paheksuvat noita poikia. Erityisen hämmentävää se on kun paheksujat ovat itse taipuvaisia kaunaisuuteen: eikö mieleen tule kuvitella hetki, kuinka kaunainen sitä itse olisi jos lähtötilanne ja vaihtoehdot olisivat ne, mitä olen tässä kuvannut?

Kouluttamaton väki, jolle ei keksitä mitään mielekästä tekemistä, ei vähene, se kasvaa. On tykkänään samantekevää missäpäin maailmaa tuo väki kasvaa, ongelma ulottuu kyllä ennen pitkää kaikkialle. On absurdia ottaa lähtökohdaksi esimerkiksi kansan käsite ja ajatella tuota väkeä valtavina joukkosubjekteina. Koska hädin tuskin luku- ja kirjoitustaitoinen 17-vuotias, joka pakkaa laatikoita jossain leipänsä eteen, kuuluu tiettyyn kansaan, hänen ei tule etsiä mielekkäämpää tekemistä jostain muualta, koska se on "elintasopakolaisuutta" eikä hän kouluttamattomana voi hyödyttää sitä vaurasta maata, johon hän lähtisi? Raja on siis hänelle muuri ja vaihtoehtoja on taas vähemmän. Aivanko totta oletetaan, että hän tyynesti toteaa olevansa turha ja tappaa itsensä?

Pikemminkin hän tappaa itsensä niin, että teossa on tietyn mitta-asteikon mukaan mieltä, ja vie muita muassaan. Tai alkaa puolustaa omiaan naapurikaupunginosan nuorukaisia vastaan asein. Tai hyökkää väkijoukon osana jotain vastaan, polttaa lippuja ja heittelee kiviä. Luulisi vaihtoehtojen tarjoamisen näille värvättäville olevan kaikkien etu.

Tunnisteet:

20 Comments:

Anonymous Gouda said...

Ollenkaan epäilemättä omaa briljanttiuttasi täytyy ihmetellä (ja kysyä, eikö sinua ihmetytä), miten tuttavasi on ehtinyt asua vuosikaudet länsimaisessa yhteiskunnassa, mutta vasta sinuun tutustuminen saa hänet raapimaan päätään ja tuumimaan, että naisetkin voivat (ja saavat) näemmä olla ihan fiksuja. No, ehkä se armoton työ- ja opintotahti on vaatinut veronsa.

Tuskin kuitenkaan voi lähteä siitä, että koska pätemismahdollisuuksia kaipaavat erityisesti pojat, on ihan jees, jos elintasopakolaisten enemmistö on miehiä. (Implikoit nuorten naisten pärjäävän jossain perheidensä helmoissa tai vanhempien miesten sivuvaimoina.)

Ei nimittäin ole ollenkaan jees, että länsimaihin tulee "etsimään mielekkäämpää tekemistä" enemmän miehiä kuin naisia. Kuten sanot, ongelma ulottuu ennen pitkää kaikkialle.

Sitä paitsi ne tänne päätyvät nuoret naisetkin pidetään usein miehiä tiukemmassa lieassa. Ei ollenkaan jees.

Itse olen muuten kouluttautunut korkeasti maisteriksi (ATM).

6.6.06  
Blogger Eufemia said...

Totta kai se kommentti huvitti. Luulen, ettei hän ollut tutustunut Saksassa hirveän moneen länsimaiseen naiseen, työnantajat kun olivat jostain päin itäistä Aasiaa ja yliopistoon valmistavassa koulussa taas oli tietysti lähinnä siirtolaisia muualta kuin länsimaista. Paikallisia tyttöjä hän siis tavannee lähinnä siellä diskossa, mikä ei ehkä ole otollinen paikka keskustelulle. Eikä tuo tarmokas (ja tosiaan 21-vuotias) poika toisaalta erityisen pohdiskelevalta ajattelijalta vaikuttanut. Minusta oli hauskaa, että kaikesta huolimatta hänelle oli selvää, että naiset saavat olla kykeneviä ja osaavia. Hän jopa ilahtui havainnostaan.

En väitä tietäväni patenttiratkaisua juuri mihinkään ongelmiin, ihemettelen vain silmien sulkemista siltä, mikä on valtaville ihmisjoukoille todellisuutta. Ihan tietoisesti rajasin tämän kirjoitukseni koskemaan nuoria miehiä, sillä he ovat yleensä ensimmäiset liikkeelle lähtevät. Heidän liikkeellelähtönsä vaikuttaa osaltaan niihin paikkoihin, mistä he lähtevät, enkä todellakaan oleta tai varsinkaan toivo, että tytöt jäävät jatkossakin sinne setien jalkavaimoiksi. Maksan tuloihini nähden kohtalaisia summia järjestöille, jotka kouluttavat nimen omaan köyhien maiden naisia.

En siis puhu siitä, mikä on jees, vaan siitä, minkä näemme tapahtuvan ja mikä tapahtuu nyt. En tässä puhu poikien naisettomuuspulmista vaan väestönliikkeistä, joihin muun muassa poikien naisettomuuspolmat pieneltä osaltaan vaikuttavat. Moni muukin asia vaikuttaa, ja ihan suoraan sanoen moni helvetin paljon tärkeämpi asia. Minusta on typerää reagoida näihin kansainvaelluksiin kuvittelemalla, että voimme pitää vieraat poissa tilkitsemällä rajojamme. "Ne vie meidän naiset" on aika vähäpätöinen valitus verrattuna vaihtoehtoihin.

6.6.06  
Anonymous Gouda said...

Olen pahoillani, mutta olin hyvilläni, kun kiroilit. :)

Muuten olen sitä mieltä, että maailma pelastuisi, jos "mekin" saatais viedä "niiden" naiset.

7.6.06  
Blogger Eufemia said...

No tuosta olen kanssasi samaa mieltä. Niin voi jopa käydä - joku päivä. Mitä koulutetumpia "niiden" naiset ovat, sitä todennäköisemmin hekin näkevät erilaisia vaihtoehtoja, kapinoivat olojaan vastaan, lähtevät liikkeelle eivätkä sopeudu sukujen järjestelyihin ja synnytysautomaateiksi. Siis: ei kun rahaa niihin kehitysapuprojekteihin, joilla koulutetaan tyttöjä. Se on muun muassa investointi "meidän" tulevien naisettomuuttaan surevien nuorukaissukupolvien hyväksi.

Kirosanat väljähtyvät jos niitä käyttää turhan usein.

7.6.06  
Anonymous Gouda said...

No nyt nyit oikeasta narusta, paras kehitysavun markkinapuhe ikinä! Annapas suositus tehokkaasta kanavasta.

7.6.06  
Blogger Matti said...

Patriarkaattihan on juuri järjestelmä, jossa ryhmä eliittimiehiä hallitsee kaikkia naisia. Tämä voi tapahtua esimerkiksi perintäjärjestelyjen kautta, kun maapala kuuluu ensimmäiselle pojalle, eikä naimisiin voi päästä ilman maaomaisuutta.

Pohjalla on se yksinkertainen biologinen tosiseikka, että yksi mies voi helposti tehdä raskaaksi vaikka kuinka monta naista.

Ylimääräiset pojat on tarkoitettu siirtokuntien perustamiseen vieraisiin maihin. Siinä mielessä nykyinen siirtolaisuus ei kovasti edes eroa viikinkien siirtolaisuudesta. Viikingeilläkin Eurooppaa ryöstämään lähtivät kotimaassa heikommalle osalle jääneet pojta, kuten nykyään palkkasoturit ympäri maailmaa.

7.6.06  
Blogger Erastotenes Aleksandrialainen said...

Uskoisin, että on mahdollista pitää ulkopuoliset poissa "lintukodostamme" tilkitsemällä rajoja. Eri asia on se, olemmeko valmiita sellaiseen julmuuteen ja säälimättömyyteen, mitä tämä vaatii. Ei nykytekniikalla ole mikään ongelma esimerkiksi upottaa kaikkia siirtolaisveneitä Atlantilla ja Välimerellä, miinoittaa Euroopan itärajat ja rakentaa automaattisia ampumalaitteita niiden varrelle. Tämä laskisi laittoman siirtolaisuuden muutamaan uskalikkoon vuodessa. Nämäkin jäisivät järjestäytyneessä yhteiskunnassa enimmäkseen kiinni. En vain halua asua maanosassa, joka on valmis tappamaan aseettomia ihmisiä.

Laiton siirtolaisuus on kuitenkin ongelma. Oman työväenluokkamme elintaso laskee, kun työvoiman saatavuus paranee. Yhdysvalloissa pelote siitä, että melkein mihin tahansa suorittavaan tehtävään voidaan palkata tarvittaessa laiton siirtolainen, vaikuttaa todella paljon palkkavaatimuksiin. Toisaalta tällaista lainsuojatonta luokkaa ei pidä päästää syntymään, sillä yhdenkin lainsuojattoman ryhmän olemassaolo vaarantaa kaikkien oikeudet. Siirtolaisten on oltava joko laillisia tai heitä ei pidä olla. Olisi löydettävä jokin keskitie automaattisten ampumalaitteiden ja avointen rajojen väliltä.

7.6.06  
Blogger Eufemia said...

Gouda, hyvä jos osasin. Olen hieman asiaa pohdittuani päätynyt ajamaan tätä asiaa kahta kautta. Toisinkin olisi voinut valita, mutta tässä omat valintani: Unicef on suuri, vakaa ja mielekkäille ajatuksille perustuva toimija. Erilaisilla kirkoilla taas on erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa paremmat verkostot kuin millään muulla, joten vaikkei minua ole edes kastettu, tuen kuukausittain Kirkon ulkomaanapua.

Nyt tuli mieleeni tapaus Ranskasta. Istuin sisareni kanssa kampaajalla 9 tuntia, koska hänelle letitettiin pää täyteen pikkulettejä. Olimme ainoat valkoihoiset, letitykseen osallistui kampaajan lisäksi moni asiakas, muun muassa toisen polven siirtolainen, nuori ja skarpin oloinen tyttö. Vanhempansa olivat luultavasti Kamerunista tai Senegalista. Kampaaja jutteli tytön kanssa ja tyttö kertoi olevansa vain käymässä Pariisissa, vakituisesti hän asui ja opiskeli Saksassa. Kampaaja tietysti kyseli oliko tytöllä jo poikaystävä, ja kuulemma oli. "Musta vai valkoinen?" kuului seuraava kysymys. No valkoinen. Kampaamon naiset myhäilivät yhteistuumin tyytyväisinä: niin sitä pitää. Sain sen käsityksen, että valkoinen poikaystävä merkitsi heidän ajatusmaailmassaan paitsi sosiaalisen statuksen nousua ja taloudellisesti mukavampia oloja, myös parempaa mahdollisuutta esimerkiksi jatkaa opiskelua. Pyrkimys oli siis pois patriarkaatin, jonka Matti hyvin määritteli, vallasta.

Erastotenes, arveletko, ettei maailmasta lopulta löytyisi tahoa, jolle olisi hyödyksi aseistaa ne rajojen yli haluavat? Siksi en pidä raaintakaan tilkitsemistä mahdollisena. Ja tosiaan, harva kai tahtoisi asua maanosassa, joka on valmis tappamaan aseettomia ihmisiä.

7.6.06  
Blogger Timo Riitamaa said...

"Eri asia on se, olemmeko valmiita sellaiseen julmuuteen ja säälimättömyyteen, mitä tämä vaatii."

Kyllä meillä valmiutta näyttäisi olevan. Ihan ilman miinoja ja tykkejäkin tuhansia ihmisiä kuolee joka vuosi linnake-Euroopan rajoille.

Sekään ei tunnu vaivaavan, että turvapaikkaa hakevien perheiden lapset eivät monissa paikoissa ole oikeutettuja käymään koulua.

7.6.06  
Blogger Sari said...

USA:n etelärajaa koristaa muuri, jonka rinnalla Berliinin muuri olisi vain lammasaita, ja muurin laitamilla lahdataan ja metsästetään siirtolaisia kuin riistaa aivan organisoidusti.

Italian ja Espanjan etelärannoilta siivotaan siirtolaisten ruumiita melkein päivittäin, eikä ruumiit ole aina hukkuneita.

Kyllä länsimainen linnake pitää huolta siitä, ettei etelä tule liika liki; jo se, että joku luokitellaan laittomaksi siirtolaiseksi on eräs tapa oikeuttaa ihmisarvon nollaaminen.

Ugh. Olen puhunut.

7.6.06  
Blogger Erastotenes Aleksandrialainen said...

Eufemia, uskon, että aseistaminen on hyödyllisempää vasta, kun ihmiset ovat tällä puolen Välimerta. Esimerkkinä tästä toimivat Madridin ja Lontoon iskut. Kukaan ei ole niin hullu, että yrittäisi uhata länsimaailmaa symmetrisessä konfliktissa. Jokainen tietää, että se johtaisi tappioon. Tulevaisuuden konfliktit ovat epäsymmetrisiä.

Sinänsä kannatan vahvaa rajavalvontaa. Vain siten voimme taata oman väestömme sekä laillisten siirtolaisten oikeudet. Jos haluamme luovuttaa elintasostamme muille, sen on tapahduttava demokraattisin päätöksin löyhentämällä maahanmuuttopolitiikkaa. Sen sijaan maahan laittomasti pyrkivät on karkotettava takaisin, jos se vain on mitenkään mahdollista.

9.6.06  
Blogger Eufemia said...

Timo ja Sari, aivan.

Erastotenes, jos väen toivotaan liikkuvan vähemmän, lienee syytä ennen kaikkea investoida lähtöpaikkojen elinkelpoisemmiksi tekemiseen.

9.6.06  
Blogger Mikko said...

Minulta kysyttiin Afrikassa, mitä aion tehdä Suomeen palattuani. Ajattelemattomasti vastasin, että en tiedä vielä edes minnepäin maailmaa olen menossa. Koko maailma on avoinna.

Itse tajusin silloin, kuinka epäreilu tilanne on. Koulutettuna suomalaisena voin halutessani muuttaa käytännössä mihin tahansa maailman kolkkaan. Nykyaikana rikkaus on ensisijaisesti vapautta liikkua.

Vaikka kenelläkään ei ole valmiita ratkaisuja, on tärkeää tehdä mitä kokee oikeaksi. On hienoa, että Eufemia vie ajatuksensa teoiksi.

Oma hieman kyyninen käsitykseni on, että nykyinen malli tuottaa valtavat hyödyt pienelle noin kahdensadan ihmisen maailmanpoliittiselle eliitille. Niin kauan kuin konfliktit ja maailmanpolitiikan epätasa-arvoisuus ovat taloudellisesti ja valtapoliittisesti kannattavia, ei tilanne tule olennaisesti muuttumaan.

On eliitin kannalta edullista, että öljyntuotto ei vaarannu esimerkiksi demokratian ansiosta. Etelä-Amerikassa on jatkuvasti tästä esimerkkejä. On heidän kannaltaan edullista, että Euroopassa on jonkun verran laitonta edullista työvoimaa palveluammatteihin. On heidän kannaltaan edullista, että on halvan työvoiman maita, jonne voi siirtää tuotantoa.

Esimerkiksi Yhdysvaltain viimeisimmät talouskasvun spurtit näyttäisivät ajoittuvan ensin siihen, kun työelämään siirtyivät ensin naiset, sen jälkeen laittomat siirtolaisia.

Iso osa isojen kehitysyhteistyöorganisaatioiden (IMF, Maailmanpankki, osin myös YK) "avusta" menee infrastruktuuriin. Rakennetaan isoja tehtaita, moottoritietä, patoja jne. Rakentamisesta huolehtivat tietysti länsimaiset yhtiöt. Valtio saa lainaa investointeihin. Investointi perustellaan konsulttien tekemillä ennusteilla, joissa investoinnin tuottama kiihtynyt talouskasvu tekee helpoksi maksaa laina takaisin.

Todellisuudessa ennusteet eivät pidä paikkaansa. Valtio ajautuu lainakierteeseen. On joitakin merkkejä siitä, että lainakierre on suunniteltua. Lainakierteessä olevan valtion talous on paljon tiukemmin lainan antaneen tahon kontrollissa. Tämä ajatteluketju on esimerkiksi velan anteeksiannon (Jubilee 2000) ja Etelä-Amerikan presidenttien USA-uhon takana.

Koulutukseen ja terveydenhuoltoon tähtäävä kehitysyhteistyö (kuten Unicef) on omituinen sekoitus turismia, kovapalkkaisia ammattilaisia ja paikallisten bisnestä. Puhumattakaan byrokratiasta. Olen omin silmin todistanut tämän vain Länsi-Afrikan Malissa, mutta muiden kertomusten mukaan tilanne on sama muuallakin.

Kehitysmaassa asuminen on rankkaa. Siitä kompensoidaan todellla hyvällä palkalla. Isojen kehitysyhteistyöjärjestöjen edustajat asuvat omilla aidatuilla asuinalueillaan, he pitävät useita palvelijoita. Työntekijät suhaavat kyliin tuliterillä maastoautoilla.

Vähän kauempana olevat huonomman tien varressa olevat kylät jäävät ilman avustusta, kun taas hyvien yhteyksien varrella olevissa kylissä on jos jonkinlaista toimintaa. Tämä on luonnollista. Työntekijät palkitaan sen mukaan, kuinka montaa kylää he ovat saaneet autettua. Kehitysyhteistyö on heille vain työtä.

Suoraan hallitukselle annettu tuki ei toimi juuri paremmin. Diktaattorit tuntuvat olevan sitä mieltä, että koulutukseen ei tarvita lisäpanostusta. Tyhmää kansaa on helpompi pitää kurissa. Jos maalle annetaan rahaa korvamerkattuna koulutukseen, he vähentävät saman verran koulutusrahoja omasta budjetistaan.

Tilanne ei ole kuitenkaan täysin toivoton. Pienet, vapaaehtoistyön varassa toimivat kansalaisjärjestöt tekevät joskus todella hyvää työtä, jossa iso osa avusta menee suoraan apua tarvitseville.

Suurin ongelma on nähdäkseni avun kohdentaminen oikein. Koko ajatus "kehitysavusta" on aika asenteellinen. Siinä asetetaan kehitysavun kohde lapsen asemaan. Heille kerrotaan, usein implisiittisesti, millainen olisi hyvä yhteiskunta ja miten se saavutetaan.

Ajatus pitäisi kääntää päälaelleen. Kuten kummisetäni, sotaveteraaneja auttava lääkäri, viisaasti totesi: pelastaa ei voi, voi olla vierellä ja tukea.

Asiaa pohdittuani aloin Afrikassa pitää ulkomaille haikaileville nuorille miehille (naiset haikailivat vain minusta aviomiestä) standardisaarnan. Köyhät Afrikan valtiot ovat samassa jamassa kuin Suomi oli vuosisadan alussa.

Eurooppaan päässyt nuori mies joutuu huonosti palkattuihin töihin. Hän ei luultavasti koskaan pääse pois kurjuudestaan. Afrikassa taas on pula melkein kaikesta kohtuuhinnalla tuotetusta tavarasta. Suomen rikkaat rahasuvut syntyivät juuri tuona aikana. Afrikka ei ole perähikiä, josta kannattaisi päästä pois. Afrikka on täynnä mahdollisuuksia.

Länsimaissa on totuttu siihen, että pääomaa on tarjolla rajattomasti, mutta työvoiman saatavuus on rajattua. Kuten Suomessa vuosisadan alussa "kehitysmaissa" on pulaa pääomasta. Mikrolainat ja vähän isommat lainat ovat ratkaisu tähän.

Tietysti tämä kaikki perustuu samalle kahdelle oletukselle kuten kaikki kehitysyhteistyö: että länsimainen yhteiskuntamalli on tavoiteltava asia ja että markkinatalous on hyväksi. Valitettavasti en voi kyllä olla varauksettomasti samaa mieltä edes näistä kahdesta oletuksesta.

11.6.06  
Blogger Eufemia said...

Noista kahdesta oletuksesta en voi itsekään olla varauksettomasti samaa mieltä. Kuitenkin olen sitä mieltä, että jos niillä voi saada ihmiset voimaan siedettävämmin kuin he nyt voivat, niitä kannattaa paremman puutteessa ajaa.

Äitini on ollut muutamaan otteeseen Ugandassa erään kehitysapuprojektin vuoksi, ja oikeastaan hänen kertomuksensa sai minut miettimään kirkkojen asemaa Afrikassa: kaikki hänen tapaamansa aikuiset koulutetut ihmiset, siis esimerkiksi kaikki paikalliset opettajat, olivat jonkun kirkon varoin koulutettuja.

11.6.06  
Blogger Mikko said...

Mitä se siedettävämpi vointi sitten on? Omien havaintojeni mukaan ihmiset köyhimmätkin afrikkalaiset ovat onnellisempia kuin suomalaiset.

A table, a chair, a bowl of fruit and a violin; what else does a man need to be happy?
— Albert Einstein

Jos vähän kärjistetään, mikä näistä Afrikassa puuttuu? Mikä hinku meillä on viedä omaa pahaa oloamme muille? (Nälänhätäapu, sairausepidemioiden torjunta ja perusterveydenhuolto voidaan tarjota ilman yhteiskunnan länsimaistamista)

11.6.06  
Blogger Eufemia said...

Hmm. Puhunet vain niistä alueista, joilla vallitsee rauha.

Älyän kyllä mitä tarkoitat - silti en osaa ajatella, että se syntyvyys, mikä pysyy kyllä yllä jos ihmisiä ei kouluteta, voisi jatkua loputtomiin ilman, että se aiheuttaa paikallisia ja laajempiakin katastrofeja. Onko kouluttaminen välttämättä länsimaistamista? Onko paha olo väistämätön seuraus "länsimaistamisesta"?

12.6.06  
Blogger Mikko said...

Niin, länsimaat pitävät tiukkaa huolta siitä että heidän käymänsä sodat pysyvät pois omalta mantereelta. Mielellään sotatoimista ei mainita edes lehdistössä.

Monien "kehitysmaiden" kulttuurit ovat syntyneet tuhansien vuosien aikana. Länsimaissa olemme unohtaneet suurin piirtein kaiken vanhan kansan viisauden kun aloimme vaatia kaikelta ylirationaalisuutta.

Mitä me olemme opettamaan tuhatvuotisille kulttuureille kuinka pitäisi elää? Kyynikko voisi sanoa, että kehitysyhteistyö on pikemminkin tarvetta todistella itsellemme, että meillä on asiat paremmin kuin kehitysmailla.

Ehkä olisi parasta kehittää omasta yhteiskunnastamme sellainen, että meillä olisi oikeasti jotain muutakin vietävää kuin iso joukko prozacilla doupattuja ihmisiä jotka puhuvat kännykkään ja syövät tehotuotettua broileria.

12.6.06  
Blogger Eufemia said...

Viimeisen kappaleen osalta olen kanssasi mitä suurimmassa määrin samaa mieltä.

Karsastan kuitenkin kaikenlaista autenttisuuden ihailua, miltä puhe "vanhan kansan viisaudesta" kovasti kuulostaa. Ylipäätään minusta ei ole mielekästä, kuten jos kirjoituksessani mainitsin, ajatella nykypäivän maailmanpolitiikkaa pohjaten kovin vahvasti mihinkään oletuksiin joukkosubjektimaisista, monoliittisista kulttuureista. Ihmisiä on enemmän kuin koskaan ja liikkuminen on monille helpompaa kuin koskaan. Oletus, että jossain jotkut säilyisivät koskemattomina ja viattomina, ei ole uskottava. Lisäksi se kuulostaa romanttiselta haikailulta, jossa salaa vaaditaan "alkuperäisiä" pysymään "alkuperäisinä" - kysymättä mitä he itse haluavat.

12.6.06  
Blogger Mikko said...

Selitin itseni heikosti. En todellakaan tarkoittanut, että olisi jotain jaloja villejä jotka pysyvät muuttumattomina. Kuten sanot, se on nykyaikana mahdotonta.

Mutta on silti eri asia aktiivisesti viedä "kehityksen" nimissä jonnekin puoliväkisin talousjärjestelmää, yhteiskuntajärjestelmää, poliittista järjestelmää, terveydenhuoltojärjestelmää ja niin edelleen.

Otetaan esimerkiksi lääketiede. Kuinka paljon länsimaisten ihmisten kärsimystä olisi säästetty jos esimerkiksi kiinalaiseen lääketieteeseen olisi alusta alkaen suhtauduttu kunnioituksella ja mielenkiinnolla.

Suhtautuminen on ollut pitkään vielä aika asentaallista. Kiinalaisesta lääketieteestä ei voida omaksua mitään, jonka toimintamekanismia ei tunneta varmasti, vaikka vaikutukset voitaisiin todistaa länsimaisten lääkkeiden tapaan. Toisaalta samaan aikaan iso osa länsimaisten lääkkeiden vaikutusmekanismista on epäselvä. Esimerkiksi malarialääke Lariam on tällainen.

Toinen hauska esimerkki oli Afrikasta. Peltikattoinen betonipunkkeri on statussymboli. Se on kuitenkin monin tavoin paljon savimajaa huonompi. Esimerkiksi katon ja seinän väliin on jätetty aukko. Kun oviaukko taas on lattian rajassa. Majaan virtaa oviaukosta (suhteessa) kylmää ilmaa sisään, yläosasta kuuma ilma pois. Majassa on sisäänrakennettu ilmastointi.

Sama kaava toistuu kaikkialla. Länsimainen kulttuuri nyt ei välttämättä ole kaiken sivistyksen kruunu ja meidän on aika lakata suhtautumista sillä tavalla. En minä ole sanomassa mitään muuta kuin että pitää olla nöyrä.

Afrikkalaisissa maissa ihaillaan kaikkea länsimaista jopa vielä enemmän kuin me länsimaiset ihailemme sitä itse. Ennen kaikkea pitäisi auttaa afrikkalaisia luottamaan omiin kykyihinsä.

13.6.06  
Blogger Eufemia said...

Juu, ei tyhmiä ratkaisuja kannata aktiivisesti levittää, ne leviävät aivan turhan herkästi ilman että yritetäänkään.

16.6.06  

Lähetä kommentti

<< Home