17.5.06

Ach.

Mein Herz, mein Herz ist traurig,
Doch lustig leuchtet der Mai;
Ich stehe, gelehnt an der Linde,
Hoch auf der alten Bastei.

Luen Heinea, Buch der Lieder. Toukokuu on viilennyt helteestä pilvisen viileäksi. Taidan olla tulossa kipeäksi. Tuota vasta siteeraamaani edeltää Loreleina tunnettu. Se alkaa näin:

Ich weiβ nicht, was soll es bedeuten,
Daβ ich so traurig bin;
Ein Märchen aus alten Zeiten,
Das kommt mir nicht aus dem Sinn.

4 Comments:

Blogger Veloena said...

Voi sinua, toivottavasti vihreät hiiret eivät ala vipeltää sinussakin. Ne ovat hankalia vuokralaisia, lisääntyvät holtittomasti ja jyrsivät betonin.

19.5.06  
Blogger Filosofian uimamaisteri said...

Perjantain kunniattomuudeksi (ei Heinen tekoja):

Auf der Liebesreise
sprach der Leibesriese:
"Bitte, reib es, Liese!"
- und sie rieb es leise.

19.5.06  
Blogger Eufemia said...

Vihreät hiiret ovat onneksi ainakin vielä pysyneet etäällä. Jyrsivät betonin?! Jaiks, myrkytä ne jollain. Vai oletko betonia lujempaa ainetta, Veloena?

Runoruoja, :D kiitos, perjantaihin kuuluukin juuri kunniattomuutta.

19.5.06  
Anonymous Sampo Teikari said...

Täällä päin on kuuminta hottia Rilke, jolla ei ole juuri muuta yhteistä Heinen kanssa kuin viisikirjaiminen e:hen päättyvä nimi:

Ich fürchte mich so vor der Menschen Wort.
Sie sprechen alles so deutlich aus:
Und dieses heißt Hund und jenes heißt Haus,
und hier ist Beginn, und das Ende ist dort.
Mich bangt auch ihr Sinn, ihr Spiel mit dem Spott,
sie wissen alles, was wird und war;
kein Berg ist ihnen mehr wunderbar;
ihr Garten und Gut grenzt grade an Gott.
Ich will immer warnen und wehren: Bleibt fern.
Die Dinge singen hör ich so gern.
Ihr rührt sie an: sie sind starr und stumm.
Ihr bringt mir alle die Dinge um.

20.5.06  

Lähetä kommentti

<< Home