Feministinen kirjoitus

Asserting the rights which women in common with men ought to contend for, I have not attempted to extenuate their faults; but to prove them to be the natural consequence of their education and station in society. If so, it is reasonable to suppose that they will change their character, and correct their vices and follies, when they are allowed to be free in a physical, moral, and civil sense.

Olen etsiskellyt verkosta artikkeleita, joissa käsiteltäisiin onnistuneesti patriarkaatin käsitettä, mutten löydä. Harmillista. Sen sijaan päädyin lukemaan Mary Wollstonecraftia, josta pidän kovasti. Mielekäs patriarkaatin käsitteen käyttötapa minun täytyy nyt kirjastojen ollessa suljettuina muotoilla kuitenkin itse.

Vulgaariversio patriarkaattiteoriastahan esittää naisten (mahdollisesti aina ja kaikkialla) eläneen ja elävän edelleen alisteisessa asemassa miehiin nähden, ja tämän alisteisuuden ajatellaan näkyvän mitä moninaisimmilla elämän alueilla. Jos patriarkaatista puhuttaessa pysähdytään tähän, on vain esitetty laajuuttaan melko epämääräinen väite. Jos aletaan luetella esimerkkejä tavoista, joilla väitetty alisteisuus näkyy julkisuudessa ja joilla sitä ylläpidetään, voidaan ehkä saada joku miettimään jotain. Tätä on kuitenkin tehty jo niin paljon, ettei ole mitenkään yllättävää löytää samasta naistenlehdestä sekä artikkeli naisten kohtaamasta mitätöinnistä, että seuraavalta sivulta oivallisia esimerkkejä tavoista, joilla naisia opetetaan mitätöimään itseään. Vulgaariversio patriarkaattiteoriasta on tullut osaksi kulttuurin mielikuvitusta, ja se kukkii mitä villeimmillä tavoilla. Kerran eräällä keskustelupalstalla törmäsin kirjoittajaan (vai olikohan koko nimimerkki parodiaa?), joka julisti että häntä sorretaan, koska miesten vaatimusten vuoksi hänen on pakko käyttä string-alushousuja.

Jotta patriarkaatin käsitteellä tekisi mitään, on mietittävä miten alisteisuus ja valta ilmenevät, ja ilman muuta kyseenalaistettava se, että "patriarkaatti sortaa naisia". Ei suinkaan, patriarkaaliset vallan muodot, siten kuin ne ymmärrän, hyödyttävät selvästi joitain ihmisiä ja joillekin niistä seuraa harmia. Nämä ihmiset eivät ole itsestäänselvästi mitään tiettyä sukupuolta.

Antropologiassa patriarkaalisuudella ei yleensä tarkoiteta vain yhteiskuntamallia, jossa miehet ovat hallitsevassa asemassa suhteessa naisiin. Sanassa "patriarkaalisuus" kuuluu patiarkka, eli hallitseva mies, johon nähden muut miehet ovat tietyn hierarkian mukaisesti alisteisessa asemassa. Vaikutusvaltaisin, uskottavin ja oikeassa on se, joka on hierarkiassa korkeammalla. Hierarkia määrää totuuden.

Yhteiskunnassa missä elämme, patriarkaatin käsitteen hedelmällisin puoli piilee juuri ajatuksessa hierarkiasta, joka määrittää järjestykseen pantujen yksilöiden ominaisuuksia. Ei siis niin, että ihmiset ovat järjestyksessä ominaisuuksiensa perusteella, vaan niin, että ihmiset järjestetään ensin muutaman kriteerin perusteella, ja järjestyksestä päätellään heidän muut ominaisuutensa. Tätä kutsun patriarkaaliseksi vallaksi. Tyypillinen esimerkki siitä olisi, että naista ei päästettäisi yliopistoon koska naiset eivät kykene johdonmukaiseen ajatteluun. Toinen tyypillinen esimerkki olisi, että mies ei pääse etenemään urallaan johtavaan asemaan, koska hän on mustaihoinen, eivätkä mustaihoiset kykene kantamaan vastuuta. Epätyypillisempi, mutta ehkä käsitettä selventävä esimerkki voisi olla hiljainen ja ujo nuori mies, jota kartetaan todennäköisenä stalkkerina tai muuten ihme hiipparina joidenkin ulkoisten ja harrastuksiin liittyvien tuntomerkkien perusteella. Esimerkiksi sopii myös se, että kun menin aikanaan Fazerille ostamaan kosketinsoitinta, myyjä kertoi laitteen ominaisuuksista mukanani olleelle miespuoliselle ystävälleni, ja totesi minulle, että "eikös se olekin kivan värinen, ja tiedätkös, sellainen oli Euroviisuissa lavalla".

Olennaista patriarkaalisessa vallassa ja sen käytössä on mitätöinti. Ominaisuuden a perusteella päätellään ominaisuudet b, c, d ja niin edelleen. Päätelmän virheellisyyden todistaminen ei auta. Vaikka kerta toisensa jälkeen osoittaisin ymmärryskykyni ja asiantuntemukseni musiikkiliikeiden tai rautakauppojen myyjille, he unohtaisivat kuitenkin kasvoni ja olisin taas seuraavalla kerralla "tyttö" kaikessa kykenemättömyydessään. Osa ei ehkä edes uskoisi vaikka mitä tekisin, vaan pitäytyisi käsityksessään: jos tosiasiat eivät sovi stereotypiaan, sen pahempi tosiasioille. (Olen kyllä valmis kohtaamaan musiikkiliikkeen tai rautakaupan myyjän, joka ei kohtele minua kuin vähäjärkistä. Heitäkin on.)

Patriarkaalinen valta tajoaa kuitenkin myös positiivisia ominaisuuksia: perinteinen esimerkki olisi miesten oletusarvoinen rationaalisuus. Tai palatakseni rautakauppiaiden maailmaan, mies joutuu kerta toisensa jälkeen selittämään, että ei tiedä sen härvelin nimeä, mikä pitäisi hankkia, eikä ymmärrä esillä olevien koneiden toimintaperiaatetta. Positiivisten oletusten rikkominen on joskus hankalaa, ne näet tapaavat olla myös odotuksia. Sen sijaan jos odotukset täyttää, patriarkaalinen valta tietysti tukee itsetunnon rakentumista: jos on oikeasti hyvä siinä, missä on oletusarvoisesti hyvä, saa helposti paljon positiivista palautetta.

Emme elä yhteiskunnassa, jossa hierarkioita olisi vain yksi. Emme myöskään elä yhteiskunnassa, jossa patriarkaalinen valta kohdistuisi vain naisiin tai vaikkapa rodultaan valtaväestöstä poikkeaviin; patriarkaaliset valtasuhteet koskettavat meitä kaikkia. Ennakko-odotuksia joutuu rikkomaan jatkuvasti jos tahtoo ylipäätään toimia mitenkään. Patriarkaalinen vallankäyttö on kuitenkin hieman eri asia kuin patriarkaalisten valtasuhteiden verkostossa eläminen.

Valtaa ei tietenkään kannata käsitellä jonain ulkoa tai ylhäältä tulevana, johon ei voi vaikuttaa. Valtasuhteiden verkosto toimii nimen omaan arjen ratkaisujen, tottumusten ja yksilöiden tekojen kautta. Esimerkiksi jotain väitettä puolustettaessa ei puolusteta vain tuota väitettä, vaan puolustetaan myös valittuja puolustuskeinoja. Valinnalla osoitetaan, että ne uskotaan päteviksi. Patriarkaalinen vallankäyttö on sellaista, joka vahvistaa patriarkaalista valtaa: kun musiikkiliikkeen myyjä pysyy sitkeästi päätöksessään, etten voi ymmärtää ostamastani kosketinsoittimesta mitään koska olen tyttö, hän osoittaa teollaan tukevansa patriarkaalisen vallan perustavaa hierarkiarakennetta. Hän väittää todeksi sen, että koska minulla on ominaisuus a, minulla on väistämättä myös ominaisuus b, ja evää minulta mahdollisuuden osoittaa, ettei niin ole.

Patriarkaalinen vallankäyttö ei siis liity välttämättä sukupuoleen. Se voidaan liittää osaksi mitä hyvänsä hierarkiaa. Minut innoitti tämän merkinnän kirjoittamiseen MariaKristiinan blogissa keskustelua herättänyt esimerkki patriarkaalisesa vallankäytöstä: Tiina Kaarela valitsi (hän on tehnyt niin monta kertaa ennenkin) iän hierarkian järjestäväksi periaatteeksi, ja vahvisti patriarkaalista valtaa käyttämällä asemaansa tässä hierarkiassa itseään alempana olevan ihmisen ajattelun mitätöimiseen. Minkäänlainen vastaperustelu ei voinut auttaa, koska totuus määräytyy hierarkian kuvaamalla tavalla. Teko ei muodoltaan mitenkään eroa siitä, että klaanin johtaja ilmoittaa totuuden.