Falluja
"As this summary indicates, the duty owed to the dead is somewhat subjective. What sort of conduct constitutes disrespect? How can we determine when neglect of the dead has ceased to be mandated by considerations of military necessity and become evidence of the war crime of mistreatment of the dead? There are no hard and fast answers to these questions. However, if the dead are left on the battlefield for some time after the fighting has ended, their very presence is evidence of failure to meet the obligations imposed by law. If the dead are left on the field solely so that they might be seen by journalists or photographed, that is stronger evidence that the threshold of mistreatment is near. If the dead are placed on display as propaganda (dragging the bodies through the streets as occurred in Somalia is a ready example), then the threshold has been crossed and a war crime has been clearly committed."
Lueskelin kirjaa Crimes of War: What the Public Should Know, jonka tekstit löytyvät verkostakin. Valitettavasti ainakaan kaikki kuvat eivät löydy. Kirjaa suositeltiin minulle viihteeksikin, eikä syyttä; viihteellisyys rakentuu kuitenkin paljolti juuri kuvituksen varaan. Siteeraamaani lukua "Dead and Wounded" koristaa valokuva yhdysvaltalaisen tankin perässä raahattavasta Vietkong-sissin ruumiista.
Fallujassa vasta runnellut ja poltetut ihmiset asetettiin esille kuvattaviksi, ja tokihan kuvattavaksi asetettu kuvataan ja tuodaan katsottavaksi.
"Rivous ei Baudrillardin mukaan rajoitukaan seksuaalisuuden alueelle vaan se luonnehtii reaalista kokonaisuudessaan. Jatkuva informaatio- ja kommunikaatiopornografia hävittää asioiden ja tapahtumien liiallisen läheisyyden ja hypernäkyvyyden kautta mielikuvitukselle ja reflektiolle välttämättömän etäisyyden kohteeseen. Saman ja toisen, julkisen ja yksityisen sekä ulko- ja sisäpuolen välinen raja katoaa. Pornossa poissaolon mahdollisuus on hävinnyt - kaikki on näkyvillä ja läsnä, osana samaa syvyydetöntä pintaa."
"Varmaa ainakin on, että jos näyttämö vietteli meidät, niin rivous puolestaan lumoaa meidät. Mutta ekstaasi on intohimon vastakohta. Halu, intohimo ja viettely - tai Cailloisin mukaan ilmaisu ja kilpailu - ovat kuuman maailman leikkejä. Ekstaasi, lumous ja rivous - tai Cailloisin mukaan sattuma ja huimaus - ovat taas kylmän, coolin maailman leikkejä. Myös huimaus on kylmää, varsinkin huumeiden aiheuttama."
Sitaatit ovat Tiina Arpen jälkikirjoituksesta Baudrillard-suomennokseen Ekstaasi ja rivous, sekä Baudrillardin itsensä tekstiä samasta kirjasta. Ajatus josta tässä puhutaan, on tainnut levitä jo aika laajalle, vaikkakin vailla lisäystä, että "[t]ämä ei välttämättä ole tarkoitettu kritiikiksi, sillä havainnon ja mielihyvän muodot epäilemättä muuttuvat perusteellisella ja omaleimaisella tavalla". Hätkäyttävistä uutiskuvista puhutaan pornografiana. Palavat ruumiit televisiouutisissa saavat ihmiset vaatimaan etäisyyttä, sanomaan etteivät he tarvitse eivätkä tahdo tällaista kylmää kaiken etäisyyden poistamista. Kuvatulvassa ja informaation ylentarjonnassa elävät ihmiset saattavat raivostua siitä, että heidän oletetaan tahtovan kuvia häväistyistä kuolleista ihmisistä.
Olen kohdannut monta kuvista inhoten puhunutta ihmistä. Inho perustellaan sillä, ettei teon julmuutta tarvitsisi alleviivata tavalla, joka esineellistää uhrit täysin, poistaa arvokkuuden vaatiman etäisyyden; pornografinen kuvaaminen osallistuu teon hirveyteen käyttämällä sitä hyväkseen. Mässäily työntyy niin lähelle, ettei suru ole mahdollista.
Mietin reaktion kiivautta. Kuvat ovat aiheuttaneet suuttumusta ja ylenkatsetta, joista on puhuttava. Kuvien näyttäminen ja näyttämisen inhottavuus ovat asia, joka on liitettävä kommunikaatiotulvaan. Minä en edes ole nähnyt niitä kuvia, minun ei tarvitse: mikäli tahdon, voin jo osallistua kuvillamässäilyn päivittelyyn. Päivittely ei kuitenkaan sekään anna tilaa veriteon ajattelulle tai surulle, se keskittyy kuvien esittämisen rivouteen, rivoudesta lumoutuneena. Rivoahan tulee päivitellä.
Osallistunko kommunikaatiopornografian tuottamiseen kirjoittamalla siitä, kuinka informaatio- ja kommunikaatiopornografia tulee kaikkialle?
Lueskelin kirjaa Crimes of War: What the Public Should Know, jonka tekstit löytyvät verkostakin. Valitettavasti ainakaan kaikki kuvat eivät löydy. Kirjaa suositeltiin minulle viihteeksikin, eikä syyttä; viihteellisyys rakentuu kuitenkin paljolti juuri kuvituksen varaan. Siteeraamaani lukua "Dead and Wounded" koristaa valokuva yhdysvaltalaisen tankin perässä raahattavasta Vietkong-sissin ruumiista.
Fallujassa vasta runnellut ja poltetut ihmiset asetettiin esille kuvattaviksi, ja tokihan kuvattavaksi asetettu kuvataan ja tuodaan katsottavaksi.
"Rivous ei Baudrillardin mukaan rajoitukaan seksuaalisuuden alueelle vaan se luonnehtii reaalista kokonaisuudessaan. Jatkuva informaatio- ja kommunikaatiopornografia hävittää asioiden ja tapahtumien liiallisen läheisyyden ja hypernäkyvyyden kautta mielikuvitukselle ja reflektiolle välttämättömän etäisyyden kohteeseen. Saman ja toisen, julkisen ja yksityisen sekä ulko- ja sisäpuolen välinen raja katoaa. Pornossa poissaolon mahdollisuus on hävinnyt - kaikki on näkyvillä ja läsnä, osana samaa syvyydetöntä pintaa."
"Varmaa ainakin on, että jos näyttämö vietteli meidät, niin rivous puolestaan lumoaa meidät. Mutta ekstaasi on intohimon vastakohta. Halu, intohimo ja viettely - tai Cailloisin mukaan ilmaisu ja kilpailu - ovat kuuman maailman leikkejä. Ekstaasi, lumous ja rivous - tai Cailloisin mukaan sattuma ja huimaus - ovat taas kylmän, coolin maailman leikkejä. Myös huimaus on kylmää, varsinkin huumeiden aiheuttama."
Sitaatit ovat Tiina Arpen jälkikirjoituksesta Baudrillard-suomennokseen Ekstaasi ja rivous, sekä Baudrillardin itsensä tekstiä samasta kirjasta. Ajatus josta tässä puhutaan, on tainnut levitä jo aika laajalle, vaikkakin vailla lisäystä, että "[t]ämä ei välttämättä ole tarkoitettu kritiikiksi, sillä havainnon ja mielihyvän muodot epäilemättä muuttuvat perusteellisella ja omaleimaisella tavalla". Hätkäyttävistä uutiskuvista puhutaan pornografiana. Palavat ruumiit televisiouutisissa saavat ihmiset vaatimaan etäisyyttä, sanomaan etteivät he tarvitse eivätkä tahdo tällaista kylmää kaiken etäisyyden poistamista. Kuvatulvassa ja informaation ylentarjonnassa elävät ihmiset saattavat raivostua siitä, että heidän oletetaan tahtovan kuvia häväistyistä kuolleista ihmisistä.
Olen kohdannut monta kuvista inhoten puhunutta ihmistä. Inho perustellaan sillä, ettei teon julmuutta tarvitsisi alleviivata tavalla, joka esineellistää uhrit täysin, poistaa arvokkuuden vaatiman etäisyyden; pornografinen kuvaaminen osallistuu teon hirveyteen käyttämällä sitä hyväkseen. Mässäily työntyy niin lähelle, ettei suru ole mahdollista.
Mietin reaktion kiivautta. Kuvat ovat aiheuttaneet suuttumusta ja ylenkatsetta, joista on puhuttava. Kuvien näyttäminen ja näyttämisen inhottavuus ovat asia, joka on liitettävä kommunikaatiotulvaan. Minä en edes ole nähnyt niitä kuvia, minun ei tarvitse: mikäli tahdon, voin jo osallistua kuvillamässäilyn päivittelyyn. Päivittely ei kuitenkaan sekään anna tilaa veriteon ajattelulle tai surulle, se keskittyy kuvien esittämisen rivouteen, rivoudesta lumoutuneena. Rivoahan tulee päivitellä.
Osallistunko kommunikaatiopornografian tuottamiseen kirjoittamalla siitä, kuinka informaatio- ja kommunikaatiopornografia tulee kaikkialle?
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home