Vieras maku

Alba

Zampilli
di matasse radiose
spioventi
in masse sinuose
di perle

Vieraskielistä runoutta tulee maisteltua toisella tavalla kuin äidinkielistä. Lueskelin vasta Ungarettia (Vita d'un uomo, Tutte le poesie), ja muistin taas vieraskielisten sanojen huolekkaan ääntämisen ja toistamisen tuottaman fyysisen mielihyvän.
Jouduin katsomaan muutaman sanan sanakirjasta ollakseni aivan selvillä siitä, mistä tuossa runossa puhutaan. Se ei kuitenkaan ollut mitenkään olennaista lukukokemuksen nautinnollisuuden kannalta, sillä sanojen merkitykset sopivat hyvin niiden luomaan onomatopoeettiseen vaikutelmaan. "Zampillo" merkitsee vesisuihkua. Sana sopii merkitsemään vesisuihkua, sen alku purskahtaa kuin suihkulähde aamun sarastaessa ja loppu valuu viileänä kiviseen altaaseen.
Vieraan kielen äänteiden luomat mielikuvat ovat joskus vahvoja, korostuneen, hätkäyttävänkin aistillisia. Äänteet eivät ole tuttuja. Lukiessani puoliääneen itsekseni vieraan ihmisen runoa vieraalla kielellä tunnustelen jotain ehdottoman vierasta. Koetan tavoittaa kokemuksen, joka ei ole tuttu. Maistelen toista.