Aulis uhrautuja

"Qui? moi? que contre un père osant me révolter,
Je mérite la mort que j'irais éviter?
Où serait le respect? Et ce devoir suprême..."

Racinen näytelmässä Iphigénie kuuliainen, uhrialttarille astumaan valmis sankaritar Ifigeneia jää lopulta kuin ihmeen kaupalla henkiin.
Alf Henrikson kertoo Ifigeneian tarinan näpsäkän lyhyesti, joten siteeraan häntä:

"Kreikkalaisten sotajoukko ja laivasto kokoontuivat Auliiseen, satamaan, joka on Euboian saaren ja mantereen välisen salmen rannalla. Ylipäällikkyys oli uskottu Agamemnonille ja odottaessaan, että kaikki olisivat kokoontuneet, hän vietti aikaansa metsästämällä. Eräänä päivänä hän ampui onnistuneella laukauksella hirven, joka kuului Artemiille, ja huusi kerskuen, että niin täsmällisesti ei edes itse jumalatar olisi kyennyt osumaan. Silmänräpäyksessä tuli aivan tyven, jota kesti viikosta viikkoon; laivasto jäi siis ankkuriin Auliiseen eikä armeijaa voitu kuljettaa Troijaan. Kysyttiin tietäjä Kalkhaalta, minkä uhrin jumalat vaativat, jotta tuuli alkaisi uudelleen puhaltaa, ja tietäjä tiesi neuvon: Agamemnonin oli uhratava tyttärensä Ifigeneia Artemiille. Tämän vaatimuksen edessä Agamemnon yritti luopua päällikkyydestään, mutta tätä pidettiin petollisuutena eikä armeija suostunut siihen, ja niin ei Agamemnonille jäänyt muuta mahdollisuutta kuin alistuminen. Hän lähetti sanan puolisolleen Klytaimnestralle, että tämä toisi Ifigeneian Auliiseen, ja Klytaimnestra totteli pahaa aavistamatta tätä määräystä."

Tarinan jatkosta on useita versioita, jo Euripides säästi Ifigeneian hengen. Klytaimnestralle ja Ifigeneialle oli uskoteltu, että tyttö oli tarkoitus naittaa Akhilleukselle, ja vasta saavuttuaan Auliiseen he saivat kuulla julman totuuden Ifigeneialle aiotusta kohtalosta. Monet kertojat ovat kieltäytyneet väittämästä, että Akhilleus olisi sietänyt nimensä käytön tällaisessa huijauksessa, esimerkiksi Racinen näytelmässä Akhilleus todella aikoo pelastaa Ifigeneian ja naida tämän. Ifigeneia vain ei suostu tuumaan.

Suomeksi tarina Ifigeneiasta Auliissa saa viehättävää lisäsävyä siitä, että Ifigeneia paitsi on Auliissa, myös ottaa auliisti kohtalonsa vastaan. Hän kieltäytyy asettumasta isänsä ja jumalien tahtoa vastaan, vaikka hänen äitinsä ja Racinen näytelmässä Akhilleuskin sitä vaativat. Hän kieltäytyy olemasta se, joka estäisi Akhilleusta saavuttamasta kuolematonta mainetta sankariteoillaan Troijan sotakentillä, ja kieltäytyy taistelemasta velvollisuuttaan vastaan.

Kohtalon määräämä velvollisuushan on mitä ihastuttavin lahja ihmiselle. Kaikki velvollisuus valita loppuu, kun kerran valitsee uskon tiettyyn kohtaloon. Valinnat on silloin tehty, vastuu luovutettu suuremmille voimille. Itse asiassa en ole niinkään varma siitä, ilahtuiko tarinalle onnellisen lopun antavien kertojien sankaritar siitä, että kohtalo palauttikin hänelle valintojen tekemisen vaikean välttämättömyyden.