Edellä kiirinyt maine

Etenen pikku hiljaa pitkin Kantin Prolegomenaa. Synteettiset arvostelmat toivat väistämättä mieleeni erään keskustelun, tai oikeastaan väittelyn. Ensin täytyy kai kertoa mitä analyyttiset ja synteettiset arvostelmat ovat, sitten kerron siitä väittelystä.

"Analyyttiset arvostelmat eivät predikaatissa ilmaise muuta kuin sen, mitä subjektin käsitteessä on jo itse asiassa ajateltu, joskaan ei niin selvästi tai yhtä tietoisesti. Kun sanon, "Kaikki kappaleet ovat ulottuvaisia", en ole vähääkään laajentanut "kappaleen" käsitettäni vaan ainoastaan purkanut sitä, koska ulottuvaisuuden itse asiassa ajateltiin sisältyvän tähän käsitteeseen jo ennen arvostelmaa, joskaan sitä ei selvästi sanottu julki. Arvostelma on siis analyyttinen. Sen sijaan lause "Jotkut kappaleet ovat raskaita" sisältää predikaatissa jotakin, mitä ei todellakaan ajatella yleisessä "kappaleen" käsitteessä; se siis lisää tietoani, koska se lisää käsitteeseeni jotakin, ja niinpä sen täytyy olla synteettinen arvostelma."

Jouduin siis kerran puolustamaan tapaa, jolla esimerkiksi tässä käytetään sanaa "predikaatti". Koulussahan opetettiin, että predikaatti on verbi. Lauseen "Jotkut kappaleet ovat raskaita" predikaatti on tuo olla-verbi, joka ei tietenkään yksinään tässä kopulakäytössään lisää kappaleen käsitteeseen mitään tietoanilisäävää. Tietoani lisää predikatiivi "raskaita", joka kopulan välityksellä määrittää subjektia.

Kielioppikirjoissa näin, muualla toisin. Prædictum on "quod dicitur de subjecto", eli predikaatti on se, mitä subjektista sanotaan. Sanahan tarvitsee vain jakaa osiinsa ja on selvää, että predikoiminen (pre-dire) on ennaltasanomista. Subjektista kerrotaan jotain, mitä ei aiemmin tiedetty. Tiedot subjektista kiirivät sen edellä, se saa mainetta.

Koulukirjojen predikaatti on siis kavennettu kieliopin tarkoituksiin sopivaksi merkitykseltään laveammasta sanasta "prædictum". Lisäksi se kukalienee, joka suomensi tuon kielioppitermin sanalla "maine", oli ovela.