Kant, isä Camillo ja kiva

"Mutta en usko, että sielunpaimenen on järjestettävä parkeerauspaikkoja ja beatmessuja tarjotakseen uskovaisille kaikilla nykyajan mukavuuksilla varustetun uskonnon. Kristuksen uskonto ei ole eikä se voi olla mukavaa eikä hauskaa."
- Don Camillo, fiktiivinen italialaispappi

"Kehittelyäni arvioidaan väärin, koska sitä ei ymmärretä; sitä ei ymmärretä, koska lukijat kyllä selaavat kirjan läpi, mutta heiltä puuttuu asiaan paneutumisen halu; ajattelun vaivaa ei viitsitä nähdä, koska Puhtaan järjen kritiikki on kuiva, hämärä, ristiriidassa kaikkien totunnaisten käsitteiden kanssa ja lisäksi pitkäveteinen. Silti minun täytyy tunnustaa, että oli odottamatonta kuulla filosofien taholta valituksita kansanomaisuuden, viihteen ja helppolukuisuuden puutteesta. Onhan toki kyse siitä, onko tätä ylistettyä ja ihmiskunnalle välttämätöntä tietoa lainkaan olemassa. Asian ratkaisu vaatii järjestelmällisten sääntöjen tiukkaa ja täsmällistä noudattamista; esityksen alku ei koskaan voi olla helppotajuinen, vaikka se jälkikäteen onkin muokattavissa tällaiseksi."
- Immanuel Kant, saksalainen filosofi

Eikö vakava ja ihmisen kokemuksen kannalta merkittävä, maailmaa muovaava ja vaivaa sekä keskittymistä vaativa asia voi olla kiva? Aivan, aina se ei voi olla helppotajuinen. Perustavalla tavalla uuden asian ymmärtäminen vaatii työtä ja paneutumista. Ymmärretyn ja oikeaksi mielletyn asian kaikkien seurausten ajatteleminen voi olla hidasta ja vaikeaa, ja tällaiseen ajatteluun eksyttyään yksilöparka saattaa kokea joutuvansa vaatimaan itseltään uusia asioita. Pelottavan hankaliltakin tuntuvia asioita.

Mutta että ei muka kivaa?

Minusta kivoja ovat sellaiset asiat, joiden ajatteleminen saa hymyilemään. Jos huomaan ajattelevani eri tavalla kuin ennen ajattelin tai ajattelevani asioita, joita en ennen ehkä edes ajatellut, minua alkaa hymyilyttää. Onpa kivaa, jotain mielekkäältä tuntuvaa on tapahtunut. On mahdollista, että tulen ajattelemaan taas uusilla tavoilla ja uusia asioita, hankaliakin. Tuokin ajatus on kiva.