Hysteria - lisää intohimostereotypioista

Luin eilen Anna Kortelaisen kirjaa Levoton nainen, Hysterian kulttuurihistoriaa. Kortelainen tuntui välillä kommentoivan ajatuksiani kuvasta, jonka Leskov ja Maupassant sankarittaristaan piirtävät. Kuinka syvällä on käsitys naisen intohimosta hallitsemattomissa olevana asiana, jota nainen itse ei osaa ajatella, johon hän ei osaa ottaa etäisyyttä sen vertaa, että voisi miettiä itseään ja sitä, mistä on kyse? Tarinoiden jokseenkin oppimattomat ja tietämättömät naiset toteuttavat käsitystä naisesta enintään harkitun toiminnan rajoilla elävinä tunneolentoina. Leskov ja Maupassant toteavat toteuttamisen tapahtuvan, kuvaavat, enkä tässä edes yritä arvata missä määrin he katsovat kuvaavansa naista, missä määrin kulttuuriaan. Maupassantin novellin lopetus, jossa sentimentaalinen seurapiirirouva huokaa vain naisten osaavan todella rakastaa, ainakin kohottaa kulmiaan koko kuvalle.

Kortelainen kuvaa André Brouilletin maalausta Charcot opettaa Salpêtrièressa, jossa luennon aiheen, hysteerikkopotilaan, mallina toimi eräs kuuluisan sairaalan ja kuuluisan lääkärin tähtipotilaista:
" Blanche Wittman oli Salpêtrièren tähtipotilas. Brouillet'n maalauksen aikaan hän oli 28-vuotias ja elänyt klinikalla jo kymmenen vuotta. Hän oli erittäin tunnettu, näyttävästi oireileva ja kaunis hysteerikko, joka on epäilemättä seissyt mallina Brouillet'lle. Luentonsa "alttaritaulussa" Charcot on halunnut Brouillet'n kuvaavan Blanchea nimenomaan taintuvana, arabeskimaisen koristeellisesti kouristuvana ja hervahtavana. Raju arc-en-ciel tai muu dramaattinen asento olisi tehnyt maalauksesta liian järkyttävän Salongin seinälle ja markkinointimateriaaliksi. Taiteessa aihe, jossa nainen taintuu miehen katseen alla, oli perinteisesti merkinnyt naisen voimien yli käyvää intohimoa, jolle antautuessaan nainen pyörtyy ja on siten altis intohimon nostattaneelle miehelle. Koko asetelma vahvistaa ajan käsitystä naisesta katsetta toivovana ja haluavana, masokistisena kohteena, jota miehet voivat veljellis-eroottisessa yhteisymmärryksessä omistaa."

Naisten ajateltiin sairastuvan hysteriaan tunteidensa haavoittuvuuden ja itsekontrollin puutteen takia. Hysteeriseen kohtaukseen kuuluvat voimakkaat ja dramaattiset elkeet ilmensivät näkyvästi, fyysisesti, naisen henkistä heikommuutta. Heikommuus tekee naisesta luontonsa vuoksi kohteen, joka elää toisen, vakaamman olennon kautta. Kun Leskovin Katerina Lvovna menetti Sergein katseen, hän menetti itsensä katsottuna ja haluttuna kohteena. Koska hänellä ei ollut muuta minä olla, hän tuhoutui. Samalla hän kosti, ehkä kuvitellen, että tappamalla Sonetkan hän veisi Sergeiltä jotain yhtä suuresti Sergein olemista määrittävää kuin Sergein katse ja halu oli Katerinalle ollut. Tuolin korjaaja tyytyy vähempään, joten hän ei ole vaarassa tuhoutua. Yksipuolinen omistautuminen riittää, hän ei tarvitse katsetta tai halua vaan pelkän puhtaan omistautumisen.

Kortelainen liittää tutulla tavalla yhteen kohteeksi asettumisen, katseen toivomisen ja heikommuuden, kykenemättömyyden. Objektiksi asettuva näyttää luopuvan asemastaan subjektina, ja tämä luopumus muistuttaa kaikista niistä edelleen vahvoista stereotypioista, jotka vaativat nimen omaan naiselta itsensä käsittämistä kohteena, toisen kautta. Samalla stereotypiat edellyttävät heteromieheltä ikuista kontrollia, tilanteen hallitsemista, vahvemmuutta.
Jos katseen toivominen ja kohteeksi haluaminen liitetään kuvaan naisesta avuttomana tunteittensa riepoteltavana elävänä olentoparkana, katsetta toivova nainen saattaa kokea toiveensa joksikin, mitä hän ei tahtoisi toivoa. Elämäänsä itsenäisenä olentona arvostava ihminen tuskin tahtoo omilla toiveillaan vahvistaa niitä tilaa vieviä vaatimuksia, joiden mukaan naiset ovat eläneet ja edelleenkin elävät.
On kuitenkin yhtä kyseenalaista liittää omistetuksi tulemisen toive kuin kontrollinhalukin sukupuoleen. Halua tulla katsotuksi ja kohteeksi ei tarvitse värjätä eettisesti epäilyttäväksi, sen ei tarvitse olla stereotypioiden vahvistamista eikä liittyä toiveeseen elää toisen kautta, rakentaa itseänsä toisen varaan.