Witcraft ja omissa varoissa eläminen
"Toisenlainen teos aiheesta 'englanninkielinen filosofia' voisi kuvailla englantilaisten kirjoittajien haparoivia yrityksiä saada äidinkielensä puhumaan filosofiaa toisinaan suoraan translitteroimalla latinankielisiä sanoja (kuten quaestio tai principium) ja joskus mielikuvituksekkaammin pakottamalla englanninkielisiä sanoja vastaavaan muottiin (kuten 'begging the question' suhteessa petitio principiin). Yksi suurista unohduksiin painuneista hankkeista tämän kielen historiassa on 1600-luvulla eläneen Ralph Leverin yritys koota puhtaasti englannin kieleen perustuva filosofinen sanavarasto. Siinä esimerkiksi 'Logica' olisi 'Witcraft' [älyntyöstö] ja sellaisen latinismin kuten 'every proposition is an affirmation or a negation' [jokainen propositio on affirmaatio tai negaatio] sijasta tuntisimme komeasti kalskahtavan tosiseikan 'every shewsay is a yeasay or a naysay' [jokainen niinsanonta on jaasanonta tai eisanonta]."
Tämä Jonathan Réen artikkelista "Kääntäjän paluu" löytämäni maininta Ralph Leverin unohduksiin jääneestä hankkeesta saattaa hymyilyttää. Samankaltaisia pyrkimyksiä on kuitenkin nähty paljon ja muissakin kielissä, eivätkä ne ole aina jääneet vain pyrkimyksiksi. Onhan väsyttävää lukea, että "ajattelu ja oleminen ovat resiprookkisesti toistensa substraatit". Ilman asiaan keskittymistä ja kääntämisen ajattelua tuon kaltaista kielenkäyttöä voi kuitenkin olla vaikea välttää kun koettaa puhua äidinkielellään asiasta, johon on tutustunut vieraalla kielellä. Vastaavien äidinkielisten ilmausten löytäminen voi olla hankalaa, eikä tarkkaa käännöstä useinkaan ole. Kun reflektoidaan, heijastetaan, heijastellaan, ehkä pohditaan tai miksei vaikkapa punnita mielessä. Reflektoinnin heijastelumetaforaan kiintynyt puhuja tai kirjoittaja saattaa kuitenkin hylätä kaikki nämä vaihtoehdot ja jatkaa reflektoimisesta puhumista. Välttämättä hän ei tule edes ajatelleeksi, että yleiskielisempi sanavalinta voisi joskus olla tarpeen.
Ongelma on sentään nykyään suhteellisen vähäpätöinen. Ymmärrettävien suomenkielisten abstraktien termien tai hyvin tavallisiltakin kuulostavien sanojen puute on ollut huutava, sillä vielä 1800-luvun alkupuolella kirjakielemme oli aivan riittämätöntä juuri muusta kuin maataloudesta puhumiseen. Leverin puhdaskielisyyshankkeesta tuli väistämättä mieleeni kuinka Lönnrot perusteli puhtaasti suomenkielisten uusien sanojen kehittämisen tarvetta:
"Se on kyllä valitettava asia, ettei suomi taida yhtä helposti kuin moni muu kieli semmoisia jalosukuisia sanoja itselleen omistaa. Niiden avullapa sitte kävisi suomeksi kirjoittaminen mistä syväoppisesta aineesta tahansa. Pistelisi vaan väliin niitä suuria herrasanoja kuteeksi, kyllä tulisi kaunista ja kirjavata, vähä lukua siitä jos jäisiki tavallisen ihmisjärjen ymmärtämättä.
Syynä siihen, ettei suomenkieleen käy semmoisten jaloin lainasanain ottaminen, on se, että kielemme on kokonaan toista sukuperää, on juurta jaksain eri luontoa, kun indogermaaniset kielet, joiden välillä mokomat lainat käyvät, ja joille vähänkään kadehtimatta suomme kaiken niistä lähtevän edun ja voiton, jota heidän kanssansa emme pyrikkään jakamaan. Omallansa mies elääpi, konna toisen kohtalolla, on vanha suomalainen sananlasku, joka lienee kielenki vuoksi muistettava. Eläkäämme ennen jos vaikka talonpoikina omissa varoissamme, kun pyrkisimme herroiksi lainavaroilla elämään. [...]
Se on itsekunki kansan oma työ sivistää kielensä, ja me suomalaiset epäilemättä pidämme parhaan huolen siitä sillä tavoin, että koemme käyttää kieltämme kaikenlaisen tiedon selittämiseksi, ja säilyttäen sitä omassa luonnossansa, pyydämme aikaan tulla kielen omilla varoilla semminki niissä tieto-osasissa, joiden käsittämisestä ja oppimisesta yhteisellenki kansalle on jotain hyötyä odotettava. Sillä tavoin kirjakielemme aina on tuleva koko kansan yhteisenä omaisuutena olemaan, eikä ainoastaan muutamain koulunkäyneitten erinäiseksi hyväksi muuttumaan, niinkuin moni muu sivistynyt kieli muualla on muuttunut."
Fennomania oli ainakin joidenkin käytännön seuraustensa osalta aika demokraattinen ja viestinnän selkeyden kannalta mukava liike.
Tämä Jonathan Réen artikkelista "Kääntäjän paluu" löytämäni maininta Ralph Leverin unohduksiin jääneestä hankkeesta saattaa hymyilyttää. Samankaltaisia pyrkimyksiä on kuitenkin nähty paljon ja muissakin kielissä, eivätkä ne ole aina jääneet vain pyrkimyksiksi. Onhan väsyttävää lukea, että "ajattelu ja oleminen ovat resiprookkisesti toistensa substraatit". Ilman asiaan keskittymistä ja kääntämisen ajattelua tuon kaltaista kielenkäyttöä voi kuitenkin olla vaikea välttää kun koettaa puhua äidinkielellään asiasta, johon on tutustunut vieraalla kielellä. Vastaavien äidinkielisten ilmausten löytäminen voi olla hankalaa, eikä tarkkaa käännöstä useinkaan ole. Kun reflektoidaan, heijastetaan, heijastellaan, ehkä pohditaan tai miksei vaikkapa punnita mielessä. Reflektoinnin heijastelumetaforaan kiintynyt puhuja tai kirjoittaja saattaa kuitenkin hylätä kaikki nämä vaihtoehdot ja jatkaa reflektoimisesta puhumista. Välttämättä hän ei tule edes ajatelleeksi, että yleiskielisempi sanavalinta voisi joskus olla tarpeen.
Ongelma on sentään nykyään suhteellisen vähäpätöinen. Ymmärrettävien suomenkielisten abstraktien termien tai hyvin tavallisiltakin kuulostavien sanojen puute on ollut huutava, sillä vielä 1800-luvun alkupuolella kirjakielemme oli aivan riittämätöntä juuri muusta kuin maataloudesta puhumiseen. Leverin puhdaskielisyyshankkeesta tuli väistämättä mieleeni kuinka Lönnrot perusteli puhtaasti suomenkielisten uusien sanojen kehittämisen tarvetta:
"Se on kyllä valitettava asia, ettei suomi taida yhtä helposti kuin moni muu kieli semmoisia jalosukuisia sanoja itselleen omistaa. Niiden avullapa sitte kävisi suomeksi kirjoittaminen mistä syväoppisesta aineesta tahansa. Pistelisi vaan väliin niitä suuria herrasanoja kuteeksi, kyllä tulisi kaunista ja kirjavata, vähä lukua siitä jos jäisiki tavallisen ihmisjärjen ymmärtämättä.
Syynä siihen, ettei suomenkieleen käy semmoisten jaloin lainasanain ottaminen, on se, että kielemme on kokonaan toista sukuperää, on juurta jaksain eri luontoa, kun indogermaaniset kielet, joiden välillä mokomat lainat käyvät, ja joille vähänkään kadehtimatta suomme kaiken niistä lähtevän edun ja voiton, jota heidän kanssansa emme pyrikkään jakamaan. Omallansa mies elääpi, konna toisen kohtalolla, on vanha suomalainen sananlasku, joka lienee kielenki vuoksi muistettava. Eläkäämme ennen jos vaikka talonpoikina omissa varoissamme, kun pyrkisimme herroiksi lainavaroilla elämään. [...]
Se on itsekunki kansan oma työ sivistää kielensä, ja me suomalaiset epäilemättä pidämme parhaan huolen siitä sillä tavoin, että koemme käyttää kieltämme kaikenlaisen tiedon selittämiseksi, ja säilyttäen sitä omassa luonnossansa, pyydämme aikaan tulla kielen omilla varoilla semminki niissä tieto-osasissa, joiden käsittämisestä ja oppimisesta yhteisellenki kansalle on jotain hyötyä odotettava. Sillä tavoin kirjakielemme aina on tuleva koko kansan yhteisenä omaisuutena olemaan, eikä ainoastaan muutamain koulunkäyneitten erinäiseksi hyväksi muuttumaan, niinkuin moni muu sivistynyt kieli muualla on muuttunut."
Fennomania oli ainakin joidenkin käytännön seuraustensa osalta aika demokraattinen ja viestinnän selkeyden kannalta mukava liike.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home