17.3.04

Toisen ymmärtämisestä taas

"Herder's theory of translation, the consequence of his need to 'hear' the poetry of other ages and peoples in his mother tongue in order to appreciate it and of his attendant translation efforts, in turn enriched and reenforced his subsequent translations. Moreover, informed by the principles of gis theory, his 're-creative' translations undoubtedly stimulated his critical writings and contributed to his energizing of the Storm and Stress movement."

Lainaus on Ernest A. Menzen artikkelista "On Herder as a Translator and on Translating Herder".
Herderin (1744-1803) mukaan kieli on osoitus luomiskyvystä. Se mahdollistaa inhimillisen kehityksen: kieli sitoo ihmisen kulttuuriin ja kansakuntaan. Eläimellä ei ole kieltä, se vain ääntelee, ja siksi eläimillä ei ole kehittyviä kulttuureja. Kielen kautta ihminen ymmärtää ja omaksuu aiempien sukupolvien ajattelun saavutukset ja edistää kansansa kehitystä omalta osaltaan. Kieli kehittyy kansan ajattelun kehittyessä ilmentäen tälle tyypillisiä ideoita ja tapaa hahmottaa maailma. Oppiessaan äidinkielensä lapsi omaksuu valtavat määrät esi-isiensä ajatustyötä, ja omaksuttu kokonaisuus tulee hänelle itsestäänselvyydeksi, siksi kehikoksi, jonka kautta maailma hahmottuu. Kunkin kansan oma ajattelu on erottamattomasti kytköksissä kieleen, kieli kantaa mukanaan puhujiensa historiaa.
Jos on näin, toisen kansan saavutusten ymmärtäminen käy hankalaksi. Ei riitä, että ymmärtää omien itsestäänselvyyksien olevan kaikkea muuta kuin itsestäänselvyyksiä toisille, pitäisi vielä jotenkin tajuta heidän itsestäänselvyyksiään. Pitäisi kyetä näkemään tai kokemaan miten ne voivat olla itsestäänselvyyksiä. Ilman tätä näkemistä tai kokemista voi kyllä saavuttaa tietoa, muttei välttämättä ymmärrystä.
Herder pyrki kääntäessään "kuulemaan" toisten aikojen tai toisten kansojen ihmisten runoutta. Kuuleminen ei tapahdu vieraassa kielessä vaan Herderin äidinkielessä, siinä, jossa hän ajattelee kykenevänsä ymmärtämään. Käännettäessä pitäisi siis siirtää kielen mukanaan kantama kokemus kielestä toiseen, tehdä vieras ymmärrettäväksi tutussa. Jään miettimään onko tämä mahdollista ilman, että vieras samalla muuttuu tutuksi, eli vääristyy tunnistamattomaksi.