Metrosisäänkäynnin asukas

Ahon hallitus oli kiristänyt palkansaajien verotusta, keventänyt pääoma- ja yritysverotusta, leikannut eläkkeitä, julkisen sektorin palkkoja ja julkisia palveluja sekä yrittänyt leikata ansiosidonnaista sosiaaliturvaa. Lipposen hallitus taas kohdensi säästöjä perusturvaan, kuntien tukeen ja yritystukiin. Sen sijaan julkiset palvelut ja ansiosidonnainen sosiaaliturva jätettiin leikkausten ulkopuolelle. Palkansaajien verotusta kevennettiin ja yritys- ja pääomaverokantoja korotettiin. Ahon hallituksen toimista voi löytää pyrkimyksen siirtää hyvinvointivaltion painopistettä enemmän perusturvan suuntaan ja vähemmän työmarkkinasidonnaiseksi. Lipposen hallitusten politiikkana oli taas selvästi siirtää hyvinvointijärjestelmää enemmän työperustaiseksi.

Aina kun olen viime aikoina lähtenyt iltaisin työhuoneeltani vasta kahdeksan jälkeen, olen kohdannut Kaisaniemen metroaseman sivusisäänkäynnin portaiden yläpäässä laihan miehen. Aikaisemmin hän istui alempana portailla, mutta nyt hän on siirtynyt ylös oven lähelle. Siinä luulisi vetävän enemmän, mutta toisaalta lattialla on kuminen kuramatto, eli se on portaita pehmeämpi, ja lisäksi se on tasainen, eli siinä voinee torkahdella helpommin kuin portailla. Mukana on muistaakseni aina tavaraa muovikassillinen tai kaksi. Mies ei vaikuta uhkaavalta, hän vain katsoo minua ilmeettömästi kun kuljen ohi.

Luimme Kaskasteen ja lemmikkini kanssa Jaakko Kianderin teoksen Laman opetukset: Suomen 1990-luvun kriisin syyt ja seuraukset, jossa hän kokoaa yhteen lamaa tutkineen akatemiaprojektin tuloksia. Sitaatti on sen luvusta "Talouden elpyminen - 7 lihavaa vuotta". Siteeraamani kappale sai minut muistelemaan erästä aikaisempaa keskusteluamme. Olimme lukeneet C. K. Prahaladin kirjan The Fortune at the Bottom of the Pyramid: Eradicating Poverty Through Profits (joka muuten oli hämmentävä lukukokemus, sillä kyseinen genre oli minulle täysin vieras ja siihen tutustuminen oli puhtaasti esitystavan tähden hieman piinallista). Siinä esiteltiin itsestäänselvästi hyvänä päämääränä tulopyramidin muuttamista salmiakkikuvioksi: vähemmän kaikkein köyhimpiä ja enemmän alempaa keskiluokkaa. Tavoite tuntui minustakin itsestäänselvästi hyvältä, mutta Kaskaste kyseenalaisti sen. Hän huomautti, että pyramidin pohjalla on kuitenkin helpompi olla kuin salmiakkikuvion pohjalla. Pyramidin pohjalla on sentään seuraa, eli köyhyys ei ole suunnattoman stigmatisoivaa ja häpeällistä, ja useimmissa maissa sielläkin pysyy hengissä. Salmiakkikuvion pohjalla ihminen sen sijaan on yksin ja todennäköisesti hengenvaarassa.

Suomessahan salmiakkikuvio on selviö: meillä ei ole eniten kaikkein köyhimpiä, vaan nimenomaan keskiluokkaa. Ero Ahon ja Lipposen hallitusten säästökohteiden välillä voidaan kuitenkin hahmottaa erilaisina näkemyksinä siitä, minkämuotoinen salmiakkikuvion pitäisi olla. Kummatkin kasvattivat tuloeroja salmiakin jollain kohdalla: Ahon hallitus kuroi pyramidin yläkärkeä entistä korkeammalle ja pienensi samalla etäisyyttä alakärjen ja keskikohdan välillä, eli teki salmiakista aiempaa pyramidimaisempaa. Lipposen hallitukset sen sijaan nostivat keskikohdan enemmistöä lähemmäs pyramidin yläkärkeä, mutta kasvattivat samalla eroa pyramidin alakärjen ja keskikohdan välillä. Porvarihallitus kasvatti tuloerokuilua rikkaiden ja kaikkien muiden välillä, sateenkaarihallitukset taas keskiluokan ja kaikkein köyhimpien välillä.

Olen lukenut Soininvaaran blogia jo pitkään ja pidän häntä suuressa arvossa muun muassa kaavoituspolitiikan saralla. Sen sijaan en ole koskaan aivan tiennyt kuinka suhtautua hänen kiukkuunsa ammattiyhdistysliikettä kohtaan. Ymmärrän sen toisaalta hyvin kun mietin Sata-komitean epäonnistumista, mutta toisaalta se tuntuu yksisilmäiseltä ja väärältä kiistalta, johon ei tulisi lähteä mukaan vaikka kuinka provosoitaisiin. Vastakkainasettelu saattaa kuitenkin kummuta kauempaa kuin tajusinkaan, sillä yllä sitaatissa mainittu Lipposen ensimmäinen hallitus leikkasi perusturvaa ja kasvatti kuilua sen varassa ja ansiosidonnaisen sosiaaliturvan varassa elävien välissä. Ja sitten Lipposen toisen hallituksen aikaan Soininvaarasta tuli peruspalveluministeri – eli hän epäilemättä joutui kohtaamaan nimenomaan ensimmäisen hallituksen ratkaisujen seuraukset.

Salmiakkikuvion pohjalle jääneet voivat todella huonosti. He ovat Suomessakin hengenvaarassa, konkreettisimmin kai tällaisilla pakkasilla. En kuitenkaan usko sitäkään, että salmiakin muuttaminen pyramidiksi parantaisi tilannetta; sitä kokeiltiin laman aikaan eikä se muistaakseni ollut kaunista, vaikka elelinkin silloin turvallisen korkealla. Ruotsissa ratkaisumalli oli toisenlainen; siellä pyrittiin pitämään keskiluokka pinnalla, ja tulokset olivat selvästi parempia. En myöskään usko, että Intian kaltaisissa maissa täysin harhaisesti pidetään salmiakkikuviota sosiaalisesti pyramidia parempana; siellä on todellakin kokeiltu molempia. Silti, Suomen kaltaisessa maassa ei saisi olla asunnottomuutta. Metrosisäänkäynnin asukkaan täytyy päästä lämpimään yöksi sen jälkeenkin kun metrokäytävä suljetaan. Luulisi sen onnistuvan ilmankin, että se on toiseksiköyhimmiltä pois.