14.7.07

Rinnasteinen ajattelutaipumus

Mutta voidaanko sittenkään suomalais-ugrilaisten kielten ominaislaadun varassa kehitellä muunlaistakin uralilaista filosofiaa kuin kielifilosofiaa? Esimerkiksi Kádárin tavoin kehitellä käsitystä siitä, että rinnasteinen ajattelutapa ei rajoitu kieleen, vaan ilmenee myös suomalais-ugrilaisen ihmisen sosiaalisena käyttäytymisenä, toisen huomioonottamisena mitä moninaisimmissa elämäntilanteissa, minä ja sinä -asetelman vertojaan hakevana merkityksenä maailmankatsomukselle ja kaikelle filosofiselle ajattelulle?
Täytyy tunnustaa, että tämän kirjoittajan täällä Karjalassa ja Suomessa tekemät havainnot eivät millään tavoin tue noita väitteitä suomalais-ugrilaisen ihmisen erityisestä sosiaalisesta mielenlaadusta ja rinnasteisesta ajattelutaipumuksesta katsomuksellisissa ja filosofisissa kysymyksissä.

Luen Robert Kolomaisen artikkelia "Kohti uusia uralilaisia filosofioita"; se on ilmestynyt Carelia -lehdessä tänä vuonna. Artikkelissa esitellään unkarilaisen György Kádárin ajattelua. Kádárista ei löydy verkosta juuri mitään millään sellaisella kielellä, jota ymmärtäisin, mutta minun täytyy selvästikin koettaa tutustua häneen jotenkin; onhan hillitöntä, että joku on melko vastikään kirjoittanut teoksen, jonka nimi suomeksi kuuluu Uralilaisen filosofian ääriviivat.

Ajatus paikallisesta, kansallisesta tai tietylle kieliryhmälle ominaisesta filosofiasta ei tietenkään ole uusi. Jos oletetaan tiukasti, että kieli määrää tavan, jolla maailma jäsennetään, päädytään aika luontevasti siihen, että eri kielten, ja etenkin eri kieliryhmiin kuuluvien kielten puhujat jäsentävät maailman olennaisesti eri tavoin. Jos lisäksi vielä on sopiva käsitys siitä, mitä filosofia on, aletaan puhua kansallisista filosofioista. Tämä oli melko suosittua etenkin 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Toisen maailmansodan jälkeen siihen asti neutraali kansallisen ajattelun korostaminen muuttui poliittisesti epäkorrektiksi.

Olen hyvin kiinnostunut ajattelijoista, jotka korostavat paikallisen ajattelun merkitystä. En siksi, että olisin jollain ikävystyttävällä tavalla samaa mieltä tai eri mieltä heidän kanssaan, vaan siksi, että olen erittäin kiinnostunut tämän ajattelutavan sovellutusten historiasta. Viime aikoina olen keskittynyt sen merkitykseen tieteen historiassa, mutta totta kai alati kiinnostaa myös sen asema muussa poliittisessa historiassa. Usein näitä kahta ei ole edes mielekästä erottaa toisistaan; esimerkiksi systemaattinenkin kansanperinteen keruu 1800-luvulla oli aika poliittista tiedettä. Pyrkimyksenä oli suomalaisen kansanluonteen ymmärtäminen.

Tavallaan toivoisin, että ne harvat paikallista ajattelua korostavat tutkimukseen perustuvat teoreettis-ideologiset viritelmät, joita vielä löytyy, sattuisivat useammin kansallista ajattelua poliittisesti korostavien käsiin. Eikö olisi hienoa, jos nykyäänkin suomalaisuuttaan korostavat perehtyisivät tieteellisiin tutkimuksiin siitä, millaista suomalainen ajattelu on? Jos joku Suomen Sisu vakuuttuisi yhtenä miehenä siitä, että "suomalais-ugrilaiset kielet ajattelevat rinnastuksin, asettamalla asiat rinnatusten" mielummin kuin indoeurooppalaiseen tapaan abstraktioin, ja keskittyisi harjoittamaan tätä käytännössä?

Tunnisteet: , , ,

7 Comments:

Blogger Tom Nokkeli said...

Niinpä!

Mutta miten syötät modernisti kansallismieliselle, että oikeat suomalaiset nyt todistettavasti ajattelevat lateraalisti? Moderni kansallismielinen kun on vieraan abstraktion hapattama ja siten itse vieras elementti kulttuurissamme.

Muuten, tieteen valtavirrasta sittemmin syrjäytyneen taaksepäinkatsovien operaattoreiden isän kaveri on myötäsyntyisten ja autodidaktisten prosessien jälkeen yrittänyt tuotteistaa tätä suomalaista ominaisuutta.

14.7.07  
Anonymous Maahanmuuttaja said...

Kolomaisen juttua aiheesta en ole lukenut, mutta tunnen Karjalan suomenkielisen yhteisön ajatusmaailman taustat sen verran, että ymmärrän yskän. Kolomainen ja harvat kumppaninsa ymmärtävät, että Karjalan omaperäinen kulttuuri voi säilyä vain tukeutuen suomensukuisuuden ideaan. Valitettavasti karjalankieliset kulttuurivaikuttajat torjuvat ajatusken suomen kielen ratkaisevasta merkityksestä ja korostavat karjalaisten ortodoksisuutta, mikä käytännössä tarkoittaa venäläisyyttä. Jos kieliperheen yhdistävää ideaa ei löydy muualta, Venäjän karjalaiset venäläistyvät täysin muutamassa vuosikymmeneessä. Olen itse viettynyt lapsuuden kesäni Vienassa, ja tiedän, että vielä 1970-luvulla siellä koettiin suomalainen kulttuuri (perinne) läheisempänä kuin ortodoksisuus. Näin ei ole enää.

14.7.07  
Blogger Tom Nokkeli said...

Pitäisikö tähän lisätä suomalaisen filosofian, niin analyyttisen kuin mannermaisen, arvostus maailmalla?

Voi olla, että puhun jo menneestä.

14.7.07  
Blogger Ripsa said...

Kielestä mieleen tulee yksi piirre, jolla voisi olla jotain sosiaalista vaikutusta, nimittäin pronomini "hän", joka ei ole feminiini eikä maskuliini.

En ole ikinä itse oppinut feminiiniä ja maskuliinia, saati saksa neutria muissa kielissä, jotka siis ovat indoeurooppalaisia, eli sekotan ne jatkuvasti puheessa.

En tiedä onko täysin myytti, että agraari-Suomen mies ja nainen olivat suhteellisen tasa-arvoisia. Ja on todennäköisesti liian kaukaa haettu että se voisi johtua kielestä.

Mutta kuitenkin tuntuu että sillä voisi olla jotain merkitystä.

Nyt tosin puolestaan tuntuu että tasa-arvoajatuksesta ollaan liukumassa pois. Voi olla että kaikkiaan yhteiskunnallis-poliittiset käytännöt ratkaisevat imagot ja myytit, eikä niihin ole tarve enää palata.

15.7.07  
Blogger Matti Järvinen said...

Jos joskus löydät noita tekstejä jostain ymmärrettävällä kielellä, mainitse asiasta blogissa. Olisi hauska lukea.

18.7.07  
Blogger Eufemia said...

Mainitsen ilman muuta.

18.7.07  
Blogger Panu said...

Eikö olisi hienoa, jos nykyäänkin suomalaisuuttaan korostavat perehtyisivät tieteellisiin tutkimuksiin siitä, millaista suomalainen ajattelu on? Jos joku Suomen Sisu vakuuttuisi yhtenä miehenä siitä, että "suomalais-ugrilaiset kielet ajattelevat rinnastuksin, asettamalla asiat rinnatusten" mielummin kuin indoeurooppalaiseen tapaan abstraktioin, ja keskittyisi harjoittamaan tätä käytännössä?

Kyllähän se olisi hyvinkin hienoa ja kaunista, mutta käytännössä "kansallismielinen" nykyisessä merkityksessään tarkoittaa kaikkialla maailmassa sellaista, joka ei halua vaivautua kulttuurin takia ja jolla itsellään ei ole muuta kulttuuritaustaa kuin se mitä sanoisin default-kulttuuriksi - eli siis kaikkein helpommin omaksuttava sekoitus kansallisia iskulauseita (talvisota ym.) ja ylikansallista vaeltavaa kulttuuriroinaa (Robert Heinlein, amerikkalainen massaviihde, rasismi). Esimerkiksi Irlannissa on erikseen perinteiset, usein itseymmärrykseltään vasemmistolaiset nationalistit (IRA ym.), jotka ainakin teoriassa arvostavat iirin kieltä, ja kansainvälistä vaelluskulttuuria edustavat rasistiset uuskansallismieliset, jotka panostavat valkoiseen rotuun ja englannin kieleen ja vieroksuvat iiriä, koska iirinkielinen kulttuuri on heille liian suvaitsevaista ja maahanmuuttajaystävällistä - ja ennen kaikkea koska iirin takia pitäisi vaivautua.

19.7.07  

Lähetä kommentti

<< Home