Opetustaulu
Löysin tänään kirpputorilta tämän sekä toisen samaan sarjaan kuuluvan opetustaulun; se esittelee aasialaisia ihmisrotuja. Siinä on muun muassa kalmukki.
Olen viime päivinä käynyt keskustelua siitä, miten pitäisi määritellä mikä tutkimus on tarpeellista, mikä tieto on sellaista, jonka hankkimiseen kannattaa panostaa. Tutkimuksen julkista rahoitustahan ei voi oikeuttaa kuin sillä, että tutkimus tuottaa jotain, joka on arvokasta tavalla tai toisella muillekin kuin tutkimuksen tekijälle. Tutkimuksella on voitava tehdä jotain, tutkijan on kyettävä sanomaan mitä väliä hänen tutkimustuloksillaan on.
Oikeuttamisen vaade on asiallinen mutta vaikea; valvonnan keinot ja kriteerit valikoituvat hyvin helposti kyseenalaisin perustein. Jotain rajaamme pois, jotain hyväksymme tutkimusaiheiksi; hylättävässä voisi olla kiinnostavaakin, hyväksyttävässä on suunnattomasti turhanpäiväistä. Paljon jää väistämättä tutkimuksen tekijän vilpittömyyden, työmoraalin ja ihanteellisuuden varaan, mutta paljonko se voi taata?
Tunnisteet: politiikka, tieteenfilosofia
13 Comments:
Eräällä ystävälläni on suomenkielinen peruskoulutason maantiedon oppikirja vuodelta 1905. Australiaa käsittelevän luvun yhteydessä on kuva aboriginaalista ja kuvatekstinä "Australian neekeri on tylsämielinen ja ruma."
Minusta humanistilta ei pitäisi vaatia tutkimusaiheen perustelemista hyötynäkökulmalla. Ainakaan lyhyellä tähtäimellä tai etukätene.
Mutta voidaan ajatella, että jos maailma menee päin persettä, humanistit ovat siitä vastuussa.
Tämän voisi nähdäkseni kääntää niinkin päin, että tutkijan tulisi olla sekä laajasti valistunut että tutkimastaan asiasta innostunut. Vain kapeakatsantoinen tai tutkijuutta pelkkänä ammattina pitävä ihminen voi vapaaehtoisesti päätyä tutkimaan jotain turhaa. Jos valistunut ihminen voi olla innostunut jostain aiheesta, on todennäköistä, että sillä on ainakin jotain painoarvoa laajemminkin -- koskee se painoarvo sitten elinkeinoelämää, kulttuuria, politiikkaa tai mitä nyt ikinä.
Jari, noihin Australian "tylsämielisiin ja rumiin neekereihin" tutustuin lapsena lukiessani Jules Vernen kirjaa Kapteeni Grantin lapset.
Mikko, minusta minkään alan tutkijoilta ei voi vaatia tutkimusaiheen perustelemista hyötynäkökulmalla; eihän esimerkiksi jostain alkion kehitysvaiheen solusiirtymistä (tms.; en ymmärtänyt siitä mitään) väitellyt tuttavani voinut tietää mitä jos mitään hyötyä hänen tutkimuksestaan olisi, ja silti tiedon lisääminen tuosta aiheesta on perusteltua. Kuitenkin on syytä vaatia, että tutkija osaa jollain tavalla perustella miksi hänen valitsemaansa tutkimusaihetta on syytä tutkia. Mietin tässä sitä, miten ja kenen noita perusteluita pitäisi arvioida.
Ja aivan, Theokratie, tulisi olla. Keinoa varmistaa, että on, ei ole vielä kai keksitty, ja "laajasti valistunut" voi sekin tarkoittaa aika monenlaista. Ja toisaalta täysin työlääntynyt leipätutkija voi saada hänkin aikaan merkittäviä asioita puurtamalla jonkun tylsän mutta hyödyllisen aiheen parissa.
Millainen on perustelu tai syy tutkimukselle, joka ei palaudu puhtaaseen hyötynäkökulmaan, mutta on muutakin kuin "tämä kiinnostaa minua"?
Jotenkin tuntuu, että voi hyvinkin olla perusteltua ja arvokasta antaa ainakin hieman tilaa ja resursseja "perustelemattomalle" tutkimukselle. Uuden luomisessa on toisinaan se piirre, että homma näyttää käsittämättömältä puuhastelulta, mutta osoitautuu lopulta arvokkaaksi. Liiallisen hyötynäkökulman ongelmana on pakottaminen ennalta määrättyihin tarpeisiin vastaamiseen.
Tutkimuksen julkista riskirahoitusta... =)
Kysymykseen tutkimuksen perustelusta voi vastata joko (1) tieteenalan sisäistä edistystä koskevin perustein, tai (2)vetoamalla siihen että tutkimuksesta seuraa sovellutuksia jotka ovat hyödyllisiä yleisemmin.
On aivan itsestäänselvää, että jokainen tutkimus on voitava perustella mielessä (1), eli tutkijayhteisölle. Jonkun henkilön subjektiivinen kiinnostus ei todella riitä. Mutta se vulgaaripragmaattinen idea, että jokainen tutkimus tulisi perustella mielessä (2) merkitsisi perustutkimuksen loppua ja länsimaisen kulttuurin perikatoa.
Tutkimus on oma tarkoituksensa. Inhimillisen yhteiskunnan tarkoitus on nostaa omaa sivistystasoaan harrastamalla oopperaa, balettia, teatteria ja puhdasta tutkimusta. Kaikki muu on toissijaista. Talouselämä, sosiaalipolitiikka ym. ovat ainoastaan kulttuurin palvelijattaria.
Tapio, olisitko siis mukisematta valmis hyväksymään eugeniikkaa tai parapsykologiaa tai miksei "kritiikitöntä miestutkimusta" lähtökohdiksi yliopistossa harjoitettavalle tutkimukselle? Vai tahdotko sittenkin, että tutkimusaiheita ja kysymyksenasetteluita rajataan jotenkin?
Eli kuten Matti sanoi, jokainen tutkimus on voitava perustella tutkijayhteisölle. Kysymys kuuluukin kuinka näitä perusteluita seurataan, miten oikeasti määräytyy mikä on hyväksyttävää tutkimusta ja mikä ei. Siois millaisilla tiedepoliittisilla perusteilla aiheita ja lähtökohtia hyväksytään ja hylätään.
Erastotenes, tuo on yksi perustelutapa. Riippuu tutkijayhteisöstä ja rahahanojen vartijoista hyväksytäänkö se - missään tapauksessa se ei yksin riitä siihen, että jonkin tietty tutkimusaihe hyväksyttäisiin.
Eufemia, niinhän se on. Ideaalisessa maailmassa se voisi olla jopa perustelu, jolla saa rahaa. Ei tässä maailmassa.
Nyt kun katsoin tuota taulua tarkemmin, muistelen nähneeni omalla ala-asteellani opettajan luokkaan tuomana tuon ja sen kaksi virkaveljeä: Euroopan ja Amerikan sekä Aasian ihmisrotutaulut. En muista, mikä taulujen opetuksellinen tarkoitus oli, mutta muistan hyvin tauluun kuvatun eurooppalaisen: 1900-luvun alun tapaan pukeutuneen silmälasipäisen ja vaaleapartaisen n. 50-vuotiaan professorityypin. Taulua katsellessa ei jäänyt epäselväksi, minkä rodun olisi pitänyt olla edistyksellisin. Näin 1990-luvun alussa Satakunnassa.
Eihän trolleille saisi vastata, mutta "[m]itään muuta oikeata tehtävää koko koululaitoksella ei ole", on ihan oikeasti kasvatustieteen tutkimuksessakin esitetty argumentti. On ihmisiä, joista kouluton kasvatus on tavoittelemisen arvoinen päämäärä.
On mahdollista kasvattaa ihmisistä kansalaisia ilman koulua. Tämä voidaan tehdä joko yksityisopetuksella tai oppimalla itsenäisesti. Itsenäisesti oppiminen on mahdollista (vrt. Pekkasen Tehtaan varjossa), mutta ei onnistu kuin pieneltä kurinalaiselta vähemmistöltä. Yksityisopetus on taas liian kallista kansanopetukseksi. Suurimmalle osalle väestöstä oppiminen ilman koulua merkitsisi käytännön työn oppimista sorvin ääressä.
Tiedonjakotehtävänsä lisäksi koulun tulee kasvattaa kansalaisista uusi sukupolvi jatkamaan kulttuuria. Koulu siis uusintaa yhteiskuntaa ja sen arvoja. Sama koskee myös yliopistoa. On jokaisen oma asia päättää, onko kulttuurin ja yhteiskunnallisen järjestyksen uusintaminen hyvä asia, mutta se on eräs koulutusjärjestelmän tehtävä. Koulu ja yliopisto kasvattavat tulevat presidentit, koulu ja vankila ammattirikolliset.
Erastotenes, en ole aivan samaa mieltä siitä, että ihanteellisessa maailmassa tutkimukseen kuin tutkimukseen saisi rahoituksen antamillasi perusteilla - tai sitten tarkoitat "puhtaalla tutkimuksella" jotain jo selkeästi rajattua, missä tapauksessa lienee paras siirtyä takaisin puhumaan siitä, millä perusteilla rajattua. (Tai vaihtoehtoisesti ihanteellinen maailma olisi niin ihanteellinen, että erinomainen toimeentulo olisi joka tapauksessa kaikille taattu, eli mitään rahaa ei tarvitsisi edes anoa.)
Mutta siis mitäh? Nuo taulut käytössä 90-luvulla? Auh.
Tommi, kritiikittömällä miestutkimuksella tarkoitan tutkimusta, jota sen tekijä itse on kutsunut kritiikittömäksi miestutkimukseksi, eli tätä (lue kommentit). Tasa-arvokysymyksissä muuten kaikkinainen sortopuhe on minulle hälytysmerkki: lähes (vaikkei toki aivan) aina se on merkki puheen tyhjänpäiväisyydestä.
Minusta on edelleen monin tavoin hyväksi ja hyödyksi liikkua päätteen ääreltä ja tehdä yhteistyötä ihmisten kanssa muutenkin kuin verkon kautta; en siis jaa käsityksiäsi yliopisto-ja koululaitoksesta, vaikka kummassakin olisi runsaasti korjattavaa. Vallattomasti etenevän tutkimuksen ja kulttuurin sitkeähenkisyyttä en osaa epäillä, ja hyvä niin.
Äh, en enää löydä sitä viestiä, jossa hän kuvasi jotain opinnäytetyötään sanomalla suunnilleen, että suurin osa on suoraan hänen blogistaan ja sekaan on sotkettu hieman metodiselityksiä sumutukseksi. Toisaalta ei tuo nyt välttämättä siltikään hirveästi eroa monista sosiologian graduista.
Olen havaitsevinani hienoista sosiologian vähättelyä.. ;)
Lähetä kommentti
<< Home