Vilpittömyydestä

Maailma on jo kuvattu, tehtävänä on sen muuttaminen, totesi Guy Debod. Löysin rohkaisua ja innoitusta sieltä täältä vastaantulleista filosofi Debordin lausahduksista. Juuri näin olin minäkin ajatellut! Mediahan näyttää kuvia toinen toisensa jälkeen maailman epäkohdista. Reportterit kulkevat katastrofikiertueella jahdaten kuvaa, joka läpäisisi turtumuksen. Mutta hei! Sietokyky nousee ja annosta on kasvatettava, jotta tuntuisi. Siinä sitten sata vuoden uutiskuvaa, kaikki täydellisesti valotettuja, sommiteltuja ja pullollaan draamaa, "Klik".

Sisareni lykkäsi minulle luettavaksi ja eteenpäin siirrettäväksi Joel Rosenbergin (ei se kirjailija) valokuvailmaisun lopputyön Ehdotuksia - yks, kaks. Suhtauduin hieman epäillen: taas joku hyväätahtova, joka hieman rasittavasti ymppää taideprojekteihinsa kaikenlaista hienoltakuulostavaa tekstiä vaivautumatta edes lukemaan sitä, mistä on innostuvinaan. Olin aivan väärässä. Toisaalta oikeassa, sillä esimerkiksi Debord puuttui kirjallisuusluettelosta, mutta toisaalta ihastuttavan, säkenöivän väärässä, sillä työ on hurmaava.

Vilpittömyys on harvinaista. On loistavaa, että joku jaksaa tehdä tällaista (se Guantánamo-tempaus) tai tällaista, tai muualla päin maailmaa samaan ja tätä tekijää innoittaneeseen tapaan vaikkapa tällaista, siis tehdä vaikkapa niin, että "idea syntyi muutama päivä ennen toteutusta. Pyysin pari kaveriani auttamaan arkkien liimaamisessa ja yhdessä saimme 70-metrisen tekstin valmiiksi yhdeksän aikaan aamulla."

Välillä ärisen nähdessäni huolimatonta luentaa, ymmärtämätöntä intoilua, turhanpäiväistä ja yksinkertaistavaa kaahotusta. Täytyy pitää mielessä, ettei ärinäni ainakaan tuota iloa, joku harvinaisuus niiden aina mistä milloinkin päivänpolttavasta ("prekariaatti") innostuvista touhuajista voi oivaltaa olennaista ja saada aikaan jotain todella hienoa. Voi jos on vilpitön.