16.7.06

Uimassa

Kun kävelen pukuhuoneeseen, pyyhkeeseen kietoutunut pieni poika katsoo minua totisena äitinsä viereltä. Juuri sen ikäinen, että naisten pukuhuoneessa alkaa olla jotain, josta uumoilee, että pitäisi hävettää. Kupariset, muhkuraiset vanhat naiset vievät tilaa, väistelen kaapille, jonka edustalla ei ole muita; kaapinovi vaatii kolikon. Kuminen avainlenkki venyy nilkkaan.

Naisten katseet pesuhuoneessa viistävät tyynesti toisten vartaloita, erilaisia valkean, punottavan ja päivettyneen ihon sävyjä, pehmeitä, haavoittuvaisen näköisiä lämmössä punehtuvia mutkia ja pullistumia, ihon alta kuultavia luita, neitosten pyöristyneitä nuppumaisia rintoja, pikkutyttöjen notkolle kaartuvia selkiä, vanhenevaa roikkuvaa lihaa. Katsotaan tavalla, jota kymmenvuotiaat eivät vielä aivan osaa. He istuvat saunan lauteilla kahden kuten aina kun levitän pyyhkeeni, istun ja koukistan polveni - heidän katseissaan on ilme ja tarkkuutta kun he antavat niiden kulkea pitkin lauteilla vaiti istuvia naisia. Vieressäni ehkä Thaimaassa syntynyt kaunis nainen hieroo lihaisia kylkiään ja vatsaansa ilmeettömin kasvoin.

Allas on turkoosi ja aurinko paistaa silmiini. Koetan löytää radan, jolla uijat eivät olisi liian hitaita; väkeä on kuitenkin vielä sen verran, että päätän vesijuosta hetken. Sitä varten on noustava altaasta, toistettava näytös, jonka juuri selvitin kävelemällä selkä suorana ja lanteet kevyesti keinuen altaalle, kumartumalla kiireettä huuhtomaan uimalasini ja hyppäämällä nuolena veteen. Veden alla asettelen uimapukuani ja nousen hetkeksi altaan reunalle noukkiakseni vesijuoksuvyön. Kiristän sen ylleni vasta altaassa. Kun juoksen, samaa rataa hitaasti uimalasit päässään uiva mies sukeltaa aina minua vastaan tullessaan - varmaan muitakin. Juostessa ei tarvitse uimalaseja, ne roikkuvat kaulallani; niskassani ja selälläni märät hiukset. Löydän rytmin, joka lämmittää, käsivarret viuhtoisivat veden vastuksetta. Sitten taas uin, tällä kertaa en kuitenkaan sukella hyppyaltaan pohjaan. Vain kun väkeä on vähemmän.

Pesuhuoneeseen palatessani kaakeloidulla lattialla kävelee vähän vaivaisesti laiha tyttö, joka katsoo minua silmiin. Lapsenvartalossa on jotain rujoa ja linkkaavaa, lapaluissa jotain poissa tavallisilta sijoilta, luiseva olento näyttää Lidia Postman piirtämältä keijukaiselta. Hänen luokseen pesuhuoneeseen tulee kaksi siskosta, vanhempi kehittynyt rotevaksi ja ryhdikkääksi vaaleaksi olennoksi, jonka lämmöstä punertuvat suuret rinnat ja pakarat näyttävät tahtovan ylöspäin; kuvittelen hänet suomalaiseen kesäöiseen romanssiin, niityn laitaan hiukset palmikkokruununa. Nuorempi sisko kasvaa vielä, mutta hänen karvoituksensa kiertyy jo kolmioksi juuri samalla tavalla kuin sisarellaan. Saunan lauteille kiipeää lapsensa kanssa kapealantioinen ja pitkäsäärinen nainen, joka vielä muutama vuosi sitten epäilemättä kantoi varttaan kadulla kulkiessaan paljon tietoisemmin kuin nyt, kun lapsi on muuttanut rinnat ja vyötärön vanhemmiksi. Pestessäni hoitoainetta hiuksistani kohtaan taas kahden pikkutytön katseet; tytöt ovat eri kuin aiemmin, luulen, mutta katseet samalla tapaa uteliaat. Selät kaartuvat suihkusta valuvan veden alla seistessä notkolle ja lapsenvatsat pömpöttävät.

Pukuhuoneessa on jo siivooja, odotan hetken päästäkseni kaappini ovelle. Vaihdan muutaman sanan, minä pyyhe ympärilläni, hän työasussaan. Lähden uimalalta valkoisissa pellavahousuissa ja valkeassa ohuessa puuvillapaidassa, pyyhe harteillani.

Tunnisteet:

18 Comments:

Anonymous Anna-Jo said...

Kaunis kirjoitus.

Kadehdus. Stadika on yksi suosikkipaikkojani, niitä joita todella todella kaipaan. Päivittäin. Pariisilaiset ulkouimalat ovat likaisia ja täynnä erittäin erittäin huonosti käyttäytyviä ihmisiä, uimisen kannalta.

Ja juuri tuosta hyppyaltaan pohjaan sukeltamisesta haaveilin viimeksi eilen. Onneksi ehdin sinne muutaman kerran palattuani. Silloin ei ole liikaa väkeäkään.

16.7.06  
Blogger theokratie said...

Pitäisiköhän tästä sanoa jotain älykästä? Kyllähän tämä teksti sen ansaitsisi. Omaehtoisesti minusta kumpuaa kuitenkin vain toteamus: Oivallista, jopa ihanaa, kehojen, käytäntöjen ja tutkailujen kuvausta.

16.7.06  
Blogger Käsityöläinen said...

Pääsinköhän kurkistamaan kiehtovaan rinnakkaismaailmaan vai kuvittelenko vain? Totta kai kuvittelen. Tirkistelin kyllä täysin sydämin ja yritin nähdä myös tekstin ylitse, tietenkään onnistumatta. Luomaan onnistuin.

Pari erilaista omatuntoa töykkivät toisiaan ajukopassani, tai siltä tuntuu. Kinaavat sanomisen tavoista ja hälyttävät muiden asenteista jos itse tohdin sanoa mitään. Kil kal.

Annan kilkalkattaa.

17.7.06  
Blogger Eufemia said...

Kiitos, Anna-Jo. En kylläkään ollut Stadikalla vaan Kumpulan maauimalassa; itse asiassa en ole koskaan käynyt Stadikalla - lapsuudenkoti kun on hieman turhan lähellä toista maauimalaa. Parhaimmillaan sadesäällä kun on tyhjää, mutta hyvä näinkin.

Theokratie, hauskaa jos kuvaus tuntui toimivan. En ole varmaan koskaan ennen koettanut kirjoittaen kuvata tuontapaista tavallista olemistani ja sitä kuinka katselen ihmisiä. Idea iski lauteilla.

Käsityöläinen, kuvittelet, mutta tiedä vaikka kuvitelma liippaisi läheltä jotain. Omatuntoa? Phoh, kehitä rinnalle vielä sellainen, joka soimaa sinua jos jätät jotain tekemättä tai sanomatta tohtimattomuuden vuoksi - ehkä sinulla onkin sellainen jo?

17.7.06  
Anonymous Gouda said...

Samastuin täysillä naisten pukuhuoneeseen joutuneeseen pikkupoikaan. Kerran, ja vain kerran, kun olen ehkä noin yhdeksän vuoden, käyn vuotta nuoremman kaverini ja hänen äitinsä kera uimahallissa. Menemme naisten puolelle, mikä kaverilleni ja hänen suojelevaisehkolle äidilleen näyttää olevan luontevaa. Minä jo kuulen hälytyskellojen kilkatusta, mutten pidä päätäni ja mene omin päin miesten puolelle.

Pukuhuoneesta, saunasta ja suihkuhuoneesta selvittyäni altaassa on ihan kivaa, vaikka punaista avainlenkkiä nilkassa saakin hävetä. Uimassa on joitakin muita puolituttuja kavereita sinisine lenkkeineen. Lämmittelysaunomassa voin sentään käydä miesten puolella.

Sitten olen kuitenkin taas naisten suihkuhuoneessa, luimuilen uima-asulokeroiden luona ja yritän selvitä toimituksesta, riisumisesta kai, sukkelasti. Takaani kuuluu ääni: "Gouda, mitä siä täällä teet?!" Käännyn ja näen tytön, joka on luokallani koulussa ja tietysti luokkatovereistani nätein. Hän seisoo edessäni ilkosillaan, itseään peittelemättä, kasvoillaan täydellisen tyrmistyksen ilme. En muista mitä sanon tai saanko mitään sanotuksi. Tunnetilaani voi luonnehtia noloksi.

Kotona hoen, etten mene seuraavana päivänä kouluun. En ymmärrä, mikä vanhempiani ja siskoani huvittaa.

Seuraavana päivänä menen kouluun. Tyttö ei sano asiasta mitään, ainakaan suoraan minulle. Minä mainitsen tapahtuneesta kavereilleni. Hämmästyttävää, miten saan käännettyä itseäni hirvittävästi hävettävän tapauksen ainakin osittain onnistuneeksi tirkistelykeikaksi.

Tapauksella ei ole mitään pysyvää vaikutusta suhteissani koulukavereihini, edes kyseiseen tyttöön, mutta traumatisoiva vaikutus on ilmeinen.

17.7.06  
Blogger Eufemia said...

Gouda, kiitos kuvauksesta, se oli juuri jotain sellaista kuin voisi kuvitellakin. Ihmettelen kyllä kaverisi äitiä; eikö hän ymmärtänyt pienen pojan sielunelämää sen vertaa, että olisi päästänyt pälkähästä kehottamalla miesten puolelle?

Onko muuten uimaloiden miesten saunoissa koskaan pikkutyttöjä?

18.7.06  
Blogger Ripsa said...

Ei ole maauimalaa täällä, uimahalli on, mutta se meni juuri kiinni.

Saunassa ja altaassa parasta on alastomuuden antama anonyymiys. Ei tarvitse katsoa, mutta jos joku katsoo, se katsoo suoraan. Voi se olla aikuinenkin, ei tarvitse olla pikkutyttö tai -poika.

Luulen että meille alastomuus on luonnollista juuri saunan vuoksi. Itse muistan lapsuudesta parhaiten kokemuksen ison perheen yhteissaunasta. Tosin mies/naissaunat olivat erikseen, mutta tätejä, serkkuja ja isoäitejä aivan tarpeeksi.

Muistaako kukaan yhtä tunisialaista leffaa, jossa turkkilaiseen saunaan naiset ottavat pikkupojat mukaan? Siinä oli sitten sellainen poika joka rupesikin katsomaan tarkoituksellisen uteliaasti naisia. Joku nuori nainen huomasi sen ja kiljui pojan äidille joka läimäytti poikaa poskelle.

Siitä lähtien poika joutui miesten puolelle.

Että voisiko tapahtua Suomessa? Varmaan voisi. Suomalaisessa leffassa nimeltä Kesällä kello viisi on kohtaus uimarannalla. Siinä aika isot tytöt ja pojat uivat alasti eikä kukaan ihmettele. Leffa on 60-luvulta.

Ehkä jotain on muuttunut sen myötä että ihmiset pukeutuvat yhä alastomammin.

Terv.

Ripsa

18.7.06  
Blogger Tristan said...

Varmaan tunnen tuon pikkutyttöjen lävitsetyöntyvän katseen "olenko se minä tuossa tulevaisuudessa?"

Yritän itse katsoa jonkun hunnun läpi julkisissa uimaloissa - kuin ihmisillä olisi kuitenkin vaatteet päällään.

18.7.06  
Anonymous tommi said...

Eikös Tristan ole miehen nimi?

19.7.06  
Blogger Tristan said...

Molempien sukupuolten. Eikä se (yllätys, yllätys) ole oikea nimeni.

20.7.06  
Anonymous Sampo Teikari said...

1) Mikä mainio mainio merkintä. Unohtakaa jo fenomenologia, vain arkikokemus voi antaa ainekset tällaiseen kuvauksen loistoon!

2) Miesten saunoissa on pikkutyttöjä, varmaan yhtä yleisesti kuin päinvastoin. Ja hyvin samanlaista katselua.

3) Muistan tunisialaisen elokuvan, se on tämä:

http://uk.imdb.com/title/tt0090665/

Suomessa sitä on esitetty nimellä Halfaouine - veden poika.

20.7.06  
Blogger Eufemia said...

Muistan, etta tuokin elokuva jai nakematta joskus.

Jannaa, en mina vaan ollut koskaan pikkutyttona uimalan miestensaunassa. Mutta kylla pikkutytot katsovat eri tavalla kuin aikuiset: kaikki katsovat suoraan, mutta aikuiset eivat ilmehdi tai jannity katsoessaan eika katse nimenomaan lavitsetyonny.

(Kuten voinee paatella, poistuin maasta hetkeksi. Lontoossa on pirullisen kuuma.)

22.7.06  
Anonymous Laura K said...

Voi kauhistus, en ikinä enää uskalla mennä uimaan, jos ihmiset kerran kattelee toisiaan tuolla tavalla. :O

Tai en tiedä, onko se sitten sellaista puhdasta uteliaisuutta se katselu - vai arvostelua. Joskus joltain keskustelupalstalta lueskelin, kun jotakuta naishenkilöä ällötti, kun naiset eivät ajele alapääkarvojaan ja niitä karvaisia naisia tulee sitten nähtyä väkisinkin pukuhuoneessa.. öööh!?

Minä muuten olin pienenä isän kanssa miesten puolella.. en kyllä muista niistä muista miehistä mitään siellä. :)

25.7.06  
Blogger Erastotenes Aleksandrialainen said...

Eufemia, ei tämä sovi blogosfääriin. Tämähän on jo novelli.

26.7.06  
Blogger Eufemia said...

Laura, katselun tapaa ei oikeastaan voi tietää koska katsominen on niin ilmeetöntä. Minusta se on oikeastaan miellyttävää - joka tapauksessa katselen mieluusti itse.

Erastotenes, jaa, kiitoksia kai, mutta mikseivät novellit sopisi blogeihin?

26.7.06  
Anonymous Ams said...

Olen ollut pienenä myös tyttönä miesten puolella (isä lähti helpommin viemään uimahalliin kuin äiti). Siellä miehet hohottivat saunassa rehvakkaasti ja kovaan ääneen. Ujostutti. Löylyä heitettiin myös reippaammin kuin naisten puolella. Jäimme siskon kanssa ihan alimmalle lauteelle.

Naisten suihkutilasta on mieleeni jäänyt yksi näky, jota en kuunaan pysty unohtamaan. Romaninainen pesi itseään huolellisesti saippuoiden ja heivautti valtavan roikkotissinsä olalle, johon se jäi alta saippuoinnin ajaksi. Tuijotin varmasti suu auki, kunnes äiti torui ja vei minut pukuhuoneeseen. Äidillä on aina ollut tavattoman pienet rinnat, joten järkytykseni oli sitäkin suurempi.

27.7.06  
Anonymous Sami said...

Upeasti kuvaat, E.



(rubinstein lähettää terveisiä.)

29.7.06  
Blogger Eufemia said...

Kas, terveisiä Rubinsteinille.

30.7.06  

Lähetä kommentti

<< Home