Uimassa

Kun kävelen pukuhuoneeseen, pyyhkeeseen kietoutunut pieni poika katsoo minua totisena äitinsä viereltä. Juuri sen ikäinen, että naisten pukuhuoneessa alkaa olla jotain, josta uumoilee, että pitäisi hävettää. Kupariset, muhkuraiset vanhat naiset vievät tilaa, väistelen kaapille, jonka edustalla ei ole muita; kaapinovi vaatii kolikon. Kuminen avainlenkki venyy nilkkaan.

Naisten katseet pesuhuoneessa viistävät tyynesti toisten vartaloita, erilaisia valkean, punottavan ja päivettyneen ihon sävyjä, pehmeitä, haavoittuvaisen näköisiä lämmössä punehtuvia mutkia ja pullistumia, ihon alta kuultavia luita, neitosten pyöristyneitä nuppumaisia rintoja, pikkutyttöjen notkolle kaartuvia selkiä, vanhenevaa roikkuvaa lihaa. Katsotaan tavalla, jota kymmenvuotiaat eivät vielä aivan osaa. He istuvat saunan lauteilla kahden kuten aina kun levitän pyyhkeeni, istun ja koukistan polveni - heidän katseissaan on ilme ja tarkkuutta kun he antavat niiden kulkea pitkin lauteilla vaiti istuvia naisia. Vieressäni ehkä Thaimaassa syntynyt kaunis nainen hieroo lihaisia kylkiään ja vatsaansa ilmeettömin kasvoin.

Allas on turkoosi ja aurinko paistaa silmiini. Koetan löytää radan, jolla uijat eivät olisi liian hitaita; väkeä on kuitenkin vielä sen verran, että päätän vesijuosta hetken. Sitä varten on noustava altaasta, toistettava näytös, jonka juuri selvitin kävelemällä selkä suorana ja lanteet kevyesti keinuen altaalle, kumartumalla kiireettä huuhtomaan uimalasini ja hyppäämällä nuolena veteen. Veden alla asettelen uimapukuani ja nousen hetkeksi altaan reunalle noukkiakseni vesijuoksuvyön. Kiristän sen ylleni vasta altaassa. Kun juoksen, samaa rataa hitaasti uimalasit päässään uiva mies sukeltaa aina minua vastaan tullessaan - varmaan muitakin. Juostessa ei tarvitse uimalaseja, ne roikkuvat kaulallani; niskassani ja selälläni märät hiukset. Löydän rytmin, joka lämmittää, käsivarret viuhtoisivat veden vastuksetta. Sitten taas uin, tällä kertaa en kuitenkaan sukella hyppyaltaan pohjaan. Vain kun väkeä on vähemmän.

Pesuhuoneeseen palatessani kaakeloidulla lattialla kävelee vähän vaivaisesti laiha tyttö, joka katsoo minua silmiin. Lapsenvartalossa on jotain rujoa ja linkkaavaa, lapaluissa jotain poissa tavallisilta sijoilta, luiseva olento näyttää Lidia Postman piirtämältä keijukaiselta. Hänen luokseen pesuhuoneeseen tulee kaksi siskosta, vanhempi kehittynyt rotevaksi ja ryhdikkääksi vaaleaksi olennoksi, jonka lämmöstä punertuvat suuret rinnat ja pakarat näyttävät tahtovan ylöspäin; kuvittelen hänet suomalaiseen kesäöiseen romanssiin, niityn laitaan hiukset palmikkokruununa. Nuorempi sisko kasvaa vielä, mutta hänen karvoituksensa kiertyy jo kolmioksi juuri samalla tavalla kuin sisarellaan. Saunan lauteille kiipeää lapsensa kanssa kapealantioinen ja pitkäsäärinen nainen, joka vielä muutama vuosi sitten epäilemättä kantoi varttaan kadulla kulkiessaan paljon tietoisemmin kuin nyt, kun lapsi on muuttanut rinnat ja vyötärön vanhemmiksi. Pestessäni hoitoainetta hiuksistani kohtaan taas kahden pikkutytön katseet; tytöt ovat eri kuin aiemmin, luulen, mutta katseet samalla tapaa uteliaat. Selät kaartuvat suihkusta valuvan veden alla seistessä notkolle ja lapsenvatsat pömpöttävät.

Pukuhuoneessa on jo siivooja, odotan hetken päästäkseni kaappini ovelle. Vaihdan muutaman sanan, minä pyyhe ympärilläni, hän työasussaan. Lähden uimalalta valkoisissa pellavahousuissa ja valkeassa ohuessa puuvillapaidassa, pyyhe harteillani.