Esitys

Vietin juuri muutaman tunnin Savoy-teatterissa. Olin katsomassa tällaista. Tai linkittäisinkö tuon sittenkään ... ehkä sanon vain, ettei video oikein tee esitykselle oikeutta, vaikka sen pitäisi tietysti olla selvää: ei paikallaololle pohjaavasta esityksestä saa videotaltioinnista paljoakaan irti. Siksipä en usein välitä katsoa sirkusta televisiosta silloinkaan kun olen televisiollisessa paikassa. Tämä esitys oli lähinnä kabareeta. Klovni hurmasi.

Huomaan innoittuvani esittävästä taiteesta eri tavalla kuin muusta. Erityisesti hyvin fyysisestä esittävästä taiteesta. Olen aina pitänyt tanssista ja sirkuksesta, mieltymys ei johdu siis vain siitä, että sisareni on akrobaatti. Kuuntelin vastikään ystäväni kuvausta siitä, millainen taide inspiroi häntä eniten; ei ollut yllättävää, että hän suosii yhden ihmisen vision mukaisia suuria kokonaisteoksia, ohjaajan elokuvia, säveltäjän sävellyksiä, tietysti individitaiteilijan kompromissitonta maalaustaidetta ja muuta sellaista. Voin kuvitella niiden sytyttävän juuri hänet. Kuuntelin kuitenkin samastumatta, sillä vaikka nautin kaikesta tuosta, en inspiroidu siitä. Herään osallistumisenhaluiseen riemuun katsoessani esimerkiksi tänään näkemäni esityksen pianistia, tai laulajaa, joka tarttui välillä suureen rumpuun ja pomppi sitä takoen (ja näytti muuten Hurinalta). Akrobaattinaista, joka taipui siltaan ja kannatteli käsilläseisovaa miestä polviensa varassa. Vaikka kaikki, mitä oikeastaan teen, on aika yksinäistä puuhaa, innostun ryhmästä, joka antaa jokaiselle hetkensä säteillä.

Jos muuten joku lukijoistani tahtoo vuokrata minulle tolkullisen hintaisen pienen asunnon mukavalta paikalta Helsingistä, sähköpostin lähettäminen on suositeltavaa.