17.4.06

Haurasko lie

He spoke with genuine passion, but that passion was the pity he felt for the aged master – so venerated, so inveighed against, so renowned, and therefore so hollow. Who was he, Johannes Grisebach, to discover with sacrilegious hand that behind the mask was no one?
Leaving the gold coins would be an act of almgiving to the poor. He picked them up again as he went out. Paracelcus accompanied him to the foot of the staircase and told him he would always be welcome in that house. Both men knew they would never see each other again.
Paracelcus was then alone. Before putting out the lamp and returning to his weary chair, he poured the delicate fistful of ashes from one hand into the concave other, and he whispered a single word. The rose appeared again.

Luen Borgesia. Collected Fictions, kaunis järkäle; englanninnosta täällä etäällä suomennoksista, alkukieltä en surukseni osaa.

Hukkaako luottamuksen se, joka ei enää luota, vai se, johon ei enää luoteta? Olen viime päivinä jostain syystä kirjoittanut monelle ihmiselle siitä, että suotua luottamusta kannattaisi vaalia, se on harvinaista ja kallisarvoista. Pidän englannin sanasta ”cherish”.

Lupaukset ovat salakavalia. Voi tulla samantekeväksi mitä luvataan, jos lupaus kiinnittää lupauksen antajan ja saajan yhteen pidemmäksi aikaa kuin he alkujaan ajattelivat. Aivan kevyt asia muuttuu lupaajalle helposti yhdeksi velvollisuudeksi lisää, ikäväksi asiaksi lisää suoritettavien listalla. Ja se, joka on ottanut lupauksen vastaan, näkee kevyen asian saavan kaiken painon, mikä lupaamisen teolla on. Siksi mitään kaunista ei pitäisi pyytää eikä luvata.

Lupaukset jäävät lymyämään. Jokainen annettu lupaus sulautuu osaksi lupauksen antajan ja saajan välistä suhdetta. Lupaukset ovat koukkuja, joista riippuu luottamusta. Ja se, joka on ottanut lupauksen vastaan, katsoo välillä ruostuvaa koukkua huolissaan: unohtuuko tuo, onko jo unohtunut, mureneeko, sen varassa on enemmän kuin olin tullut ajatelleeksikaan, pitäisikö minun nostaa paino pois? Painon nostaminen pois on epäluottamuksenosoitus. Ikävä ja ehkä väärä valinta.

Jos asia ja ihminen ovat itsensä vuoksi tärkeitä, lupauksen ottaminen vastaan on kauhistuttavaa. Silti lupauksia on joskus pyydettävä ja otettava vastaan, on luotettava siihen, ettei asia muutu kauniista tunkkaiseksi ja vastentahtoisesti suoduksi lupauksen vuoksi, ettei ihminen muutu luotetusta vieraammaksi lupauksen vuoksi. Kauhistuttavuus on siedettävä, tai vaihtoehtoisesti voi etsiä sopivan luolan erämaan laidalta.

Mutta Johannes Grisebachin ei olisi pitänyt luvata mitään, ei pyytää mitään eikä epäillä – tietää lukija.

Tunnisteet: ,

7 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Minustakin on alkanut tuntua siltä, että koko eettinen rasitus perustuu lupauksiin.

Ensinnäkin me antropomorfiassamme näemme luonnon lupaavana. Toiseksi me kuvittelemme toisten luvanneen vaikka mitä. Lupaamisen logiikan mukaan lupaus täytyy pitää. Siksi on viisasta säästellä lupaamisiaan. Sillä tavoin niiden arvo saattaa kasvaa.

17.4.06  
Blogger Eufemia said...

Veloena kirjoitteli jonkin aikaa sitten tästä viisaasti: ihmisten omituisesta oletuksesta, että maailma on jotenkin reilu, kuin jotain luvannut. Jos oletettua lupausta ei pidetä, ajatellaan että on ymmärrettävää tuntea tulleensa väärin kohdelluksi.

17.4.06  
Blogger Eufemia said...

Tuo Borgesin kertomus alkaa niin, että nuori mies haluaa Paracelcuksen oppilaaksi: hän lupaa olla uskollinen oppilas ja työskennellä vuosikausia, jos vain mestari ensin näyttää kykenevänsä palauttamaan palaneen ruusun ehjäksi. Pyytää sitkeästi, Paracelcus kiertelee. Sitten hän heittää ruusun tuleen, Paracelcus ei edelleenkään tee mitään, vaikka lukija tietää, ettei hän tahtoisi mitään enempää kuin oppilaan. Ja tarinan lopun siteerasinkin.

18.4.06  
Anonymous Anonyymi said...

Hieno lupausanalyysi. Sanoisin, että luottamuksen hukkaa se, joka ei enää luota. Perusteeksi esitän, että lakkaaminen luottamasta on teko mutta lakkaaminen tulemasta luotetuksi ei.

Mainittakoon, että myös minä pidän suuresti sanasta "cherish", varsinkin koska englannin ja ranskan taitoisena siitä tulee minulle mieleen kirsikat, joista pidän yhtä suuresti. (Lieneekö sitten niin, että "cherry"/"cerise" todella on samaa juurta kuin "cherish"/"chérir"? En todellakaan tiedä.)

Kaunis laulu sanasta "cherish": http://lirama.net/song/18756

19.4.06  
Blogger Eufemia said...

Onpa kaunis laulu.

Minustakin luottamuksen hukkaa pikemminkin se, joka ei enää luota. Asia voi kyllä olla menetys sillekin, johon ei enää luoteta.

Mutta kirsikkapuut ovat sanojen sointuisuudesta ja kirsikoiden maukkuudesta huolimatta eri juurta kuin "cherish":

cherish c.1320, from O.Fr. chériss-, extended stem of chérir "to hold dear," from cher "dear," from L. carus (see whore).

cherry 1236, from Anglo-Fr. cherise (taken as a pl.), from O.N.Fr. cherise, from V.L. *ceresia, from late Gk. kerasian "cherry," from Gk. kerasos "cherry tree," possibly from a language of Asia Minor. O.E. had ciris "cherry" from W.Gmc. form of the V.L. word, but it died out after the Norman invasion and was replaced by the French word. Meaning "maidenhead, virginity" is from 1889, U.S. slang, from supposed resemblance to the hymen, but perhaps also from the long-time use of cherries as a symbol of the fleeting quality of life's pleasures. Cherry-pick, in a pejorative sense, first recorded 1972.

Lähde, joka on usein hyödyksi: http://www.etymonline.com/

19.4.06  
Anonymous Anonyymi said...

Promises are the uniquely human way of ordering the future, making it predictable and reliable to the extent that this is humanly possible.
- Hannah Arendt

Olen maistellut sanaa cherish uusin huulin sen jälkeen, kun kaverini taannoin lohkaisi Madonnan piisin nimen innoittamana, että se on adjektiivi ja tarkoittaa chermäistä, Cherin kaltaista.

19.4.06  
Blogger Eufemia said...

Gouda, jaiks, nyt täytyy keskittyä unohtamaan tuo mielleyhtymä.

20.4.06  

Lähetä kommentti

<< Home