Käyttöohjeista

Liebe Sonitschka, daß ich jetzt nicht bei Ihnen sein kann! Die Sache trifft mich schwer. Aber, bitte, behalten Sie den Kopf oben, manches wird schon anders, als es jetzt aussieht. Jetzt mussen Sie aber fort – irgendwo aufs Land, ins Grüne, wo es schön ist und wo Sie Pflege finden. Es hat keinen Sinn und Zweck, daß Sie jetzt weiter hier sitzen und immer mehr herunterkommen. Bis zur letzten Instanz können wieder Wochen vergehen. Bitte, gehen Sie so bald wie irgend möglich ... Für Karl wird es sicher auch eine Erleichterung sein, wenn er Sie auf Erholung weiß.

Lueskelen kirjeitä, joita Rosa Luxemburg lähetti vankilasta Karl Liebknechtin vaimolle Sonjalle. Minua on verrattu Rosa Luxemburgiin, mikä on aika hauskaa (lisäksi minua on verrattu Aila Meriluotoon ja Marlene Dietrichiin; muita vertailuja tunnettuihin henkilöihin en ainakaan juuri nyt muista – nuokin ovat kyllä aika hauskoja). Rosa ohjeistaa Sonjaa. Ihmiset ovat joskus sillä tapaa hassuja, että vaikka he itse olisivat valmiita hankkiutumaan kaikenlaisiin vaarallisiin tilanteisiin, he soisivat toisten suojautuvan. He antavat toisille suojelevia toimintaohjeita, minäkin olen tehnyt sellaista. Viimeksi tein jotain sen kaltaista eilen; ohjeistin, asetuin täti-ihmiseksi ja komentelin, aikataulutin ystäväparkaa, joka oli jättänyt erään työn aivan viime tinkaan. Tarkoitus oli kyllä naurattaakin.

Toimintaohjeistaminen on kuitenkin hieman eri asia kuin suojautumaan ohjeistaminen. On parempi antaa ohjeita, joita noudattamalla toinen voi saavuttaa tavoittelemansa päämäärän, kuin päättää tuon päämäärän toisen puolesta ja ohjeistaa sitten sen tavoittamisessa. Silti en anna toimintaohjeitakaan kovin kärkkäästi, tai ainakin nykyään vähemmän kärkkäästi ja ehdottavampaan sävyyn kuin joskus ennen. Joskus ohjeistaminen on kuitenkin tarpeen. Silloin kaipaan kahta tietoa: mitä toinen tavoittelee, ja miten hän toivoo että häntä kohdellaan hankalissa tilanteissa.

Ihmiset saisivat antaa useammin itsensäkäyttöohjeita. Veloena tarjosi tästä vastikään oivan esimerkin: "Kaikkein parasta olisi, jos joku kutittaisi, kun alan itkeä. Koska silloin itku vaihtuu naurunkirkunaksi, mieliala kohoaa välittömästi puoli metriä." Ihana ohje, muodoltaan täydellinen: tilannekuvaus, sitä koskeva toimintaohje ja ohjeen perustelu. Veloena nyt tietysti on helppo tapaus tuollaisissa tilanteissa muutenkin, sillä hän ei pidä siitä, että häntä varotaan. Useimmat pitävät, ja he ovat hankalampia. Toive varomisesta näet johtaa ongelmatilanteissa herkästi siihen, ettei hyväntahtoinen motiivi merkitse mitään – jos on erehtynyt viittaamaan sellaiseen asiaan, jota pitäisikin varoa, toinen loukkaantuu vaikkei kukaan ole aikonut loukata. Olisi pitänyt osata varoa. Siksi ihmiset saisivat antaa itsensäkäyttöohjeita erityisesti sellaisten asioiden suhteen, joita he toivovat ystäviensä varovan. Valitettavasti näyttää siltä, että juuri he, jotka toivovat varomista, antavat itsensäkäyttöohjeita nihkeimmin.

Käyttöohjeiden tarjoaminen on ystävällinen teko. Usein ohjeet ovat tietysti helposti arvattavissa, ja yksilökohtaisten ohjeiden puuttuessa minulla on yleensä käytössä tietty perusolettamussarja, jonka oletan pätevän kaikkien kohdalla jos ei toisin ilmoiteta. Esimerkiksi oletan, että kukaan ei toivo vastentahtoista seuraa – jos siis minun tekee mieli olla yksin, ei kenenkään seurassa, silloin olen yksin, muu olisi ilkeää seuraani joutuvaa kohtaan. Oletan, että ihmiset haluavat olla haluttuja ja toivottuja. Siispä jos en halua enkä toivo, kartan, muu olisi pahasti tehty. Ja oletan, että ihmiset pitävät paijaamisesta. Erinäiset normaalit käytöstavat tietysti rajoittavat varsinkin miespuolisten ystävienikin paijailua, mikä on harmi, mutta pyrin kuitenkin paijaamaan silloin kun vilpittömästi tekee mieli paijata eikä ole erityistä syytä olettaa, että se häiritsisi.

Tuontyyppiset ohjeet eivät kuitenkaan välttämättä riitä. Vaikka minäkään en pidä siitä, että minua varotaan, eli erillisiä varomisohjeita ei tarvitse antaa (paitsi tietysti: jos mahdollista, varo varomasta), olen antanut ystävilleni itsenikäyttöohjeita. Esimerkiksi sen, että jos alan itseä kun ihmiset riitelevät tai ärisevät (lähinnä ihmisuroot, naaraiden äreys ei pelästytä niin helposti), siitä ei tule huolestua. Hallitsen kyllä itseni, en vain aina hallitse sitä säikähdysitkua. Tai jos olen jostain ärtynyt, arbitraarisesti levottomaksi tuleva tonttu, paijaus tai hymy ja hetkeksi rauhaan jättäminen on paljon parempi kuin ärsyynnyttäneen asian tiukka selvittely. En pidä ärtymyksestä ja sitä seuraa aina pian suru; kestää hetken ennen kuin saan ne pois. On uuvuttavaa yrittää yhtä aikaa selittää ja purkaa ärtymystä ja surua.

Ongelmatilanteiden varalta annetut itsenkäyttöohjeet ovat jonkinlainen ennakoiva vastalause suojautumaan kehottaville toimintaohjeille. Niillä voi kertoa millaista apua tahtoo ja millaista ei – niin voi sekä saada apua että säilyttää päätäntävaltaa itsestään. Tietysti voi antaa sellaisenkin käyttöohjeen, joka kehottaa vapaaseen toimintaohjeistamiseen. Mitäköhän Sonja mahtoi ajatella siitä, että Rosa hyysäsi häntä vankilasta käsin? Tuskinpa se ärsytti, voisin kuvitella, että se saattoi jopa hieman naurattaa. Tietysti Rosa saattoi myös arvata, että se naurattaisi, ja hyysätä siksi.