Ihmisoikeudet ja elävä ihminen

Moni muukin uskoo seksin oston kriminalisoimisen vievän prostituution ja siihen liittyvän rikollisuuden maan alle ja tekevän siitä poliisin painajaisen. Tämä olisikin varteenotettavin perustelu Ruotsin lakia vastaan, jos niin todella on.

Suomen eduskunnan lakivaliokunta onkin päättänyt tutustua juuri Ruotsin ja Viron tilanteeseen perusteellisesti ennen kuin seksin oston kieltävä laki tuodaan Suomeen. On myös täysin mahdollista, että laki otetaan domino-efektin vaikutuksesta käyttöön Virossa ja ehkä joissakuissa muissakin Itämeren maissa.

Lakivaliokunnan puheenjohtaja Tuija Brax (vihr.) on linjannut hyvän lainsäädännön edellyttävän, että on olemassa suojelun tarve ja hyväksyttävä yhteiskunnallinen syy. Lain on oletettava toimivan ennaltaehkäisevästi. Sen on oltava tarkkarajaista ja niin selkeää, että keskivertokansalainen (myös seksin ostaja) ymmärtää sen.

Jos eduskunta päätyy korjaamaan hallituksen lakiesitystä, se saattaa hyvinkin rajata, että seksin ostaminen on kriminalisoitua, jos ostajan voidaan olettaa tietävän, että hän tekemisissä parituksen ja ihmiskaupan kanssa.

Luen Heidi Hautalan kirjoitusta "Prostituutio ei ole hauska bisnes". Lisäksi luin vasta Jyrki Kasvin mietteitä lakialoitteesta, joka kieltäisi seksin ostamisen, sekä Anna Kontulan tutkimusta suomalaisesta prostituutiosta (johon en viitsi linkittää, koska se pdf juuri jumitti selaimeni). Eilen jätin Susanna Rahkosen blogiin, seksinostokieltoa käsittelevään kirjoitukseen, kommentin, jossa koetin kysyä eräästä minua mietityttävästä asiasta. Kommenttiani ei ole ainakaan vielä julkaistu, mutta kirjoitanpa samasta täälläkin.

Rahkonen lupaa "suudella jokaista miestä, joka kannattaa julkisesti hallituksen esitystä seksin oston kieltäväksi laiksi ihmisoikeus- ja tasa-arvoperusteella." Lupauksessa ei tietenkään ole mitään vikaa, vaikka erinäiset bloggaajat koettavat niin väittää, sillä Rahkonen jatkaa: "Rakastan teitä!" Toisin sanoen se, että mies on samalla kannalla samoin perustein tässä asiassa kuin Rahkonen itse, ja kehtaa vielä sanoa sen ääneen, tekee miehestä hänen silmissään niin viehättävän, että miestä tekee mieli suudella. Mikäs siinä, suukottelu on mukavaa.

Prostituutio taas ei ole mukava bisnes, tästä olen Hautalan kanssa täysin samaa mieltä. Ei ole yhtään hauskaa, että arviolta 100.000 naista joutuu joka vuosi ihmiskaupan uhriksi Euroopassa: "Interpolin mukaan uhri tuottaa omistajalleen 75000-250000 dollaria vuodessa. Nainen on 2-3 vuodessa kulutettu loppuun." Se että on olemassa prostituoituja, jotka tekevät työtään vapaasta valinastaan, ei ole argumentti, jolla voitaisiin häivyttää näkyvistä ja olemasta nuo joka vuosi uudet 100.000 naista, jotka eivät valitse vapaasti. Toisaalta nuo 100.000 naista eivät myöskään ole argumentti, jolla voitaisiin häivyttää näkyvistä ja olemasta ne muutamat prostituoidut, jotka tekevät työtään mielellään. Kyllä, uskon että heitäkin on.

Rahkonen puoltaa seksin oston kieltävää lakia "ihmisoikeus- ja tasa-arvoperusteella". Ihmettelen tätä perustelua.

Ihmisoikeuksien julistushan lähtee siitä, että "ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan". Toisin sanoen se ihminen, jonka oikeuksista julistuksessa puhutaan, on syntynyt, elävä yksilö. Ihmisoikeuksien julistuksessa ei ole kyse ryhmien oikeuksista, mahdollisesti tulevaisuudessa syntyvien oikeuksista tms., vaan olemassaolevan, elävän yksilön oikeuksista. Kun seksinostokieltoa puolustetaan vetoamalla ihmisoikeuksiin, puolustetaan siis ymmärtääkseni jokaisen elävän, olemassa olevan prostituoidun oikeutta päättää itsestään. Samoin puolustetaan yksilöiden oikeutta olla joutumatta ihmiskauppatavaraksi.

Niinkin erilaiset yhteenliittymät kuin Pro-tukipiste ja Kirkkohallitus ovat ilmaisseet epäilyksensä lakialoitteen suhteen. Prostituoitujen kanssa tekemisissä olevat, auttamaan pyrkivät ihmiset lähes järjestään vastustavat lakiesitystä. Syy on juuri se, mitä Hautalakin pohtii: jos seksin oston kriminalisoiminen vie prostituution maan alle, niin prostituoitujen, niiden oikeiden elävien ihmisten, asema heikkenee entisestään.

Kukaan ei kai usko, että prostituutio oikeasti loppuisi? Tai että laki poistaisi ihmiskaupan? Tai että lakia pystyttäisiin valvomaan tehokkaasti? Mahdollisen lain todelliseksi merkitykseksi siis todennäköisesti jäisi mielipiteen ilmaiseminen. Se olisi periaatteellinen kannanotto, lähinnä symbolinen "ei" ihmiskaupalle.

Siksi kummastelen vetoamista ihmisoikeuksiin. Lain puolustajathan näyttävät pitävän periaatteellista kannanottoa tärkeämpänä asiana kuin oikeiden, elävien ihmisten elämän todennäköistä kovenemista entisestään. Vedotaan ihmisoikeuksiin, ja ajetaan lakia, joka hyvin mahdollisesti, jopa todennäköisesti, heikentäisi niiden ihmisten asemaa, joiden ihmisoikeuksia puolustetaan. Minusta tämä on ristiriitaista.

Mutta ilokseni Hautalan tekstistä löytyy tämä kohta: "Jos eduskunta päätyy korjaamaan hallituksen lakiesitystä, se saattaa hyvinkin rajata, että seksin ostaminen on kriminalisoitua, jos ostajan voidaan olettaa tietävän, että hän tekemisissä parituksen ja ihmiskaupan kanssa." Tämä tuntui ensin oikeasti hyvältä ajatukselta, ja kirjoitinkin tähän niin. Sitten kuitenkin totesin, että aivan, tuossakin muodossa kielto vaikeuttaisi varsin varmasti nimen omaan ihmiskaupan uhrien asemaa Suomessa. Kuitenkin muotoilu tuntuu paremmalta kuin erittelemätön kielto. Samalla voitaisiin tarjota mahdollisuus lailliseen ammatinharjoittamiseen sille kouralliselle kutsumustyössään olevia prostituoituja: asiakas voi varmasti tietää, ettei ole tekemisissä parituksen ja ihmiskaupan kanssa, jos prostituoidulla on lupa ammatinharjoittamiseen. (Uumoilen muuten, että kohtuullisen iso osa luvanhakuun ryhtyvistä olisi miehiä.)

Kyllä, minusta ihmisellä on oikeus tehdä itselleen mahdollisesti vaarallisia asioita jos hän niin tahtoo. Suomessa saa ammatikseen olla vaikka stuntnäyttelijä, vaikka sekin on todella vaarallista ja voi olla sekä henkisesti että fyysisesti vammauttavaa. Niillä harvoilla oikeasti omasta halustaan prostituoituina toimivilla pitäisi olla oikeus muun muassa maksaa veroja. Voihan sen luvan heltiämisen hyvänen aika tehdä yhtä vaikeaksi kuin mitä anniskeluoikeuksien saaminen oli Suomessa 70-luvulla! Psykologin ja sosiaalityöntekijän lausunto, lääkärintodistus siitä, ettei käytä huumeita, säännöllinen kontrolli, säännölliset sukupuolitautitestit ja koko luvanhakurumba tietysti maksulliseksi, heltisi lupa tai ei, samaan tapaan kuin vaikkapa virallisen kääntäjän tutkintoon osallistujilla.