Matkustin

Linja-autossa sain istua ylemmän kerroksen eturivissä, maisemaikkuna edessäni. Teiden varsilla oli valkeita tuulimyllymetsiköitä. Lyypekki on kaunis kaupunki ja minusta on hauskaa, että sillä on suomenkielinen nimi erikseen. (Entä jos 1800-luvun kielikiistoissa niiden kanta olisi voittanut, jotka vaativat johdonmukaista paikannimien suomentamista?)

Oli kylmä. Olin viisas ottaessani talvitakkini, ystävälläni oli pipokin, vielä viisaampaa. Hansakaupungin punatiiliarkkitehtuuri viehätti, keskustasaari on idyllisen sievä; talojen koristeelliset päädyt, porttiholveista avautuvat näkymät suojaisille pihoille, vettä joka puolella, rantalaitureita, kujilla portaita, somuuden yllä kohoavat kovin monet punatiiliset kirkontornit, raatihuoneen pönäkänrauhaisuus. Buddenbrookien talo sopi kuvaan.

Kun eräänä iltana sain uteliaisuuttani nähdä sen paikallisen syrjäkujan, jonka varren kahdessa nuhjaisessa kapakassa tytöt istuivat saapasnyöritetyt sääret ikkunalaudalla, asiakkaitaan odotellen – sekin sopi kuvaan. Hämärä rantakatu, täällä kadut valaistaan himmeästi. Rannassa vanha purjelaiva, tervan tuoksu. Käännös pimeälle kujalle, kulmassa seinään kirjoitettuna SEX ja kujalle viittaava nuoli. Kosteassa, koleassa illassa, hämärässä porttiholvissa istui jakkaralla nainen, ei enää niin nuori. Hän katsoi meitä väsyneesti kun kuljimme ohi. Viereisen kapakan ikkunassa tytöt naureskelivat keskenään, vastapäätä hädin tuskin kaksikymmenvuotiaalta näyttävä astui juuri baarin ovesta ulos ja viereisestä ovesta sisään, siitä pääsi kai talon ylempiin kerroksiin. Kapakoiden ikkunoista tuli kujalle sen verran valoa, että hänen reiteen asti ulottuvien saappaittensa metalliset nyörienkiinnikkeet kiilsivät.

Kuvassa näkyvä luukku on kahden korttelin päässä siitä kujasta. Palvelu toimii joka päivä, kaikkiin vuorokaudenaikoihin. Aikanaanhan kirkon portaille jätetyt lapset saivat monissa maissa alkuperästään kertovia nimiä, esimerkiksi sopii nimi Bourdieu, vapaasti suomentaen Jumalankylä.