Vuosisata sitten suomennettu

Mutta talon takana kasvava honkametsikkö oli vihreä ja tiheä kuin ennenkin, ja yksin marraskuussakin tuli ihania päiviä, jolloin päivä paistoi ja vuodatti vienoa purppuraa usmaan, jolloin sataman pienet suippopäiset aallot karkeloivat yhtä hilpeästi kuin keskikesällä ja ulappa lepäsi niin kirkkaansinisenä ja tyynenä, että myrskyt ja vinhat tuulet joutuivat unhoon.

Mökin ikkunasta näkyy simbergiläinen taivaanranta; havumetsän latvat piirtyvät mustina vasten oransseja pilviä, etualalla hangen peittämä jää vielä vielä häälyy hämärissä. Mökillä luen tyttökirjoja. Hilja Walldén suomensi 1920-luvun alussa kolme osaa Anna-sarjasta, kaksi niistä nimimerkillä Hilja Vesala. Hän näkyy suomentaneen myös Dumas'n Mustan tulppaanin. Luen paraikaa merkkiteosta Anna omassa kodissaan ja naureskelen Walldénin suomennosratkaisuille. Ei haittaa, vaikka hän käyttää lauseenvastikkeen perässä pilkkua ja alkukieli paistaa välillä kirkkaasti läpi. Suomentajalla, joka on päätynyt sanomaan, että päivä vuodattaa vienoa purppuraa usmaan, on täytynyt olla sekä vankka näkemys kirjailijan tyylistä että tosi hauskaa.