Miksi kiireestä valitetaan?

Mitä oikeastaan tehdään silloin, kun valitetaan kiireestä? Ymmärtääkseni vaihtoehtoja on monta. Siinä saatetaan mainostaa valittajan omaa erinomaisuutta. Toisaalta saatetaan kerjätä sympatiaa. Sekin on mahdollista, että koetetaan pehmentää aikaansaannoksista syntyvää tehokasta vaikutelmaa tuomalla omaa haavoittuvuutta esiin. Voi myös olla, että kiireen valittaminen on vain maneeri, johon turvaudutaan silloin, kun ei ole mitään sanottavaa. Sään lailla kiirekin on aina.

Mielikuvani viimeisestä vuodesta tuntuvat hämmentäviltä. Olen tietääkseni:
1) Katsonut kaikki Star Trek: Uusi sukupolvi -televisiosarjan jaksot.
2) Katsonut huomattavan määrän alkuperäisen Star Trek -televisiosarjan jaksoja. (Sitten väsähdin siihen  hitauteen.)
3) Katsonut kaikki Bones-televisiosarjan jaksot. (On muuten aika huono sarja, en suosittele.)
4) Katsonut kaikki Suomen Netflixistä löytyvät Komisario Lewis -televisiosarjan jaksot.
5) Pelannut ylenpalttisen tolkuttomat määrät pasianssia.

Tämä on hyvä kirjoitus, suosittelen. Siinä esitellään nelikenttä, jonka ensimmäisessä neljänneksessä ovat tärkeät ja kiireiset asiat, toisessa tärkeät mutta ei-kiireiset, kolmannessa ei-tärkeät mutta kiireiset ja neljännessä ei-tärkeät ja ei-kiireiset.

Jotta kaltaiseni prokrastinoija saa jotain oikeasti aikaan, on näemmä tarpeen mahdollisimman täydellisesti tyhjentää nelikentän kolmas neljännes. Neljännessä neljänneksessä saa olla ainoastaan melko ikävystyttäviä (tai ainakin itseään toistavia) ja lyhytkestoisia asioita. (Siis esimerkiksi pasianssia tai sellaisten televisiosarjojen jaksoja, joissa jokainen jakso kertoo kokonaisen tarinan, jolloin katsoja ei välttämättä heti pyöräytä seuraavaa jaksoa ruudulle.) Näin kirjoituksessa mainittu "The Impostinators Matrix" saattaa muuttua sellaiseksi, jossa prokrastinoija päätyy lopulta häärimään nelikentän neljännen neljänneksen lisäksi myös sen toisessa neljänneksessä.