Feyerabendia kipeänä

Thus Peter Medawar (The Art of the Soluble, London 1967, p. 114) writes: 'As science advances, particular facts are comprehended within, and therefore in a sense annihilated by, general statements of steadily increasing explanatory power and compass whereupon the facts need no longer be known explicitly. In all sciences we are being progressively relieved of the burden of singular instances, the tyranny of the particular.' But it is just this 'tyranny' or, as I would rather say, this complexity of real life (which is a life among particulars) that keeps our minds flexible and prevents them from being overly impressed by similarities and appearances of lawfulness.

Sain kaktukselta kurkussa tuntuvan flunssan, mikä ärsyttää tänään, olisin keksinyt parempaakin tekemistä. Olen lueskellut Paul Feyerabendin tekstiä "Notes on Relativism". Se herättää minussa ristiriitaisia tunteita; olisin kuvitellut pitäväni siitä tasaisemmin kuin pidän. Ajatukseni lähtevät harhailemaan havaintoon, että tämä on varmaan joskus tuntunut radikaalilta, mutta siitä on jo monella tavalla edetty, ja huomioon, ettei Feyerabendkaan edes mieti vaihtoehtoisia tapoja puhua paikkaliitännäisistä eroavuuksista ajattelussa: "kulttuuri" ja "traditio" kelpaavat kyseenalaistamatta hänen käyttöönsä. Hmph.

Siteeraamani pätkä kuitenkin kirvoitti minusta hymyn ja halun hihkua. Haluaisin ymmärtää paremmin miksi se tuntuu minusta niin tärkeältä. Käytän tahallani tunnevaltaisia ilmauksia; sitaatti nimen omaan tuntuu tärkeältä. Se asettuu puolelleni turhaantuessani ihmisiin, jotka takertuvat horoskooppeihin, populaariin evoluutiopsykologiaan, Dawkins-tyyppiseen ateismiin tai johonkin vastaavaan kaiken kokonaisselitykseen. Paljon kattavan selityksen tai lainkaltaisen olettaminen tuntuu niin raskaalta teolta, että se tulisi tehdä vain erittäin painavista syistä. Sen tekeminen kevyesti ei tunnu harmittomalta, ja sitaatissa kuuluu harvinaisen selvästi mistä harmillisuus kumpuaa: Haluan aina uudestaan ja uudestaan palata ilmiön äärelle. Ja halu tuottaa lisää lainkaltaisia yhdistyy näkemykseen, että yksittäiset ilmiöt ovat jotenkin pahasta, jotain, joiden tyranniasta tulisi mahdollisimman nopeasti päästä. Olen päinvastaista mieltä: yksittäisten ilmiöiden tyranniasta ei pidä päästä ikinä. Yksin se suo tilaa omien säännönmukaisuusoletusten kyseenalaistamiseen.