3.11.06

Kehotettua kirjoittamista

Olin tänään hassusti nimetyn Humanismi tieteenä -luentosarjan ensimmäisellä luennolla. Hauskaa olla taas opiskelija. Sain kuulla, että saadakseni opintopisteitä minun tulee kirjoittaa oppimispäiväkirja. En ole koskaan kirjoittanut oppimispäiväkirjaa eikä minulla ole selvää käsitystä siitä, millainen sen tulisi olla; lisäksi luennolla vinkattu Avoimen yliopiston sivuilta löytyvä selitys on epämääräisyydessään varsin hilpeä.

Oppimispäiväkirjaa voi pitää monella eri tavalla. Siihen voi kirjata aihepiiristä mieleen heränneitä omia kysymyksiä ja pohdintoja, jotka auttavat hahmottamaan asioita omien näkökulmiesi ja perustelujesi kautta. Eniten siitä on hyötyä, jos siihen kirjoittaa suhteellisen säännöllisesti, esimerkiksi aina luentojen jälkeen.

Oppimispäiväkirjan kirjoittaminenhan kuulostaa bloggaamiselta. Minä siis täten oppimisbloggaan tämän luentosarjan ajan kerran viikossa. Eufemiatan kyllä ihan tavalliseenkin tapaan.

Aloitusluennoila ei yleensä sanota paljoa; ei tälläkään. Panu Raatikainen ja Sami Pihlström kertoivat, että sanalla "humanismi" tarkoitetaan ja on tarkoitettu monia keskenään ristiriitaisiakin asioita. Sitä en tiennyt, että Suomessa on kaksi Humanisti -nimistä lehteä: sekulaarien Humanistien (isolla) Humanistiliiton lehti ja Helsingin yliopiston Humanistisen tiedekunnan lehti. Kuvaavaa toki. Minusta Humanistinen tiedekunta on huonommin nimetty kuin Humanistiliitto. Johduttiin tietysti puhumaan G. H. von Wrightistä ja hänen toteamuksestaan, että humanismi on pyrkimystä edistää ihmisen parasta.

Minusta oli hieman yllättävää (vaikka luennoitsijat huomioonottaen ei erityisen yllättävää), että kun sivuttiin erilaisia humanismin kritiikkejä (joita on tietysti niitäkin luvattoman lukemattomia), ei puhuttu antihumanismista mitään. No, puhun tässä; se olkoon tämänkertaisen oppimispäiväkirjamerkintäni aihe.

Sartre oli humanisti; Heidegger taas kritisoi Sartrea ja ilmoitti, ettei ole humanisti. Heidegger katsoi, että humanismi peustuu ajattelulle, joka erottaa toisistaa olemuksen (essentia) ja olemassaolon tai todellisuuden (existentia). Kaikkeen humanismiin kuuluu ihmisen olemuksen määritelmä, sillä humanismin "merkitys on ajatella ja pitää huolta siitä, että ihminen olisi inhimillinen eikä epäinhimillinen". Koska Heidegger kyseenalaistaa sen ajattelurakennelman, jossa pohditaan vaikkapa ihmisen olemusta erotettuna tämän olemassaolosta, hän hylkää humanismin: "Humanismia vastustetaan, koska siinä ihmisen humanitas ei saa riittävää arvostusta."

Tämä ei ole kovin ymmärrettävää jos aihepiiri on vieras. Toisaalta en aio tässä tarkemmin selittää mistä Heideggerin humanismikritiikissä on kyse, sillä selitys ei olisi missään määrin kohtuullisen blogimerkinnän kokoinen. Lisäksi suhtaudun Heideggeriin hieman ongelmaisesti, joten en jaksa. Lähestyn asiaa mielummin Michel Foucaultin avulla.

Foucault katsoo humanismin olevan riittämätöntä sillä se perustuu halulle muuttaa ideologinen järjestelmä muuttamatta instituutioita. Foucaultia voikin kutsua antihumanistiksi. Antihumanismilla ei tarkoiteta mitään epäinhimillistä, vaan humanismin ylittämiseen tai humanismin taa pyrkivää ajattelua. Antihumanismia yhdistää käsitys, ettei ihmisen olemusta voi määritellä, eikä ihminen ole ympäristöstään riippumaton. Simon Critchley on todennut näin:

The truth of anti-humanism consists in its claim that the subject can no longer support itself autarchically; it is, rather, overflowed or dependent upon prior structures (linguistic, ontological, socio-economic, unconscious, or whatever) outside of its conscious control.

Foucaultin toteamus, ettei humanismissa pyritä muuttamaan instituutioita, liittyy tähän. On olemassa lukuisia erilaisia käsityksiä ihmisyydestä. Jos vain otetaan niistä jokin tieten tahtoen tai asiaa ajattelematta, ja sitten pyritään ajamaan tuon käsityksen mukaisen ihmisen parasta, ei yritetä muuttaa instituutioita: ei yritetä muuttaa käsitystämme ihmisyydestä paremmaksi, pyritään vain tekemään käsityksemme mukaisen ihmisen olo mukavammaksi. Jos onnistutaan, onnistutaan myös (usein vahingossa) vahvistamaan omaksuttua käsitystä ihmisyydestä.

No, miten tämä liittyy aiemmin mainittuun von Wrightin toteamukseen, että humanismi on pyrkimystä edistää ihmisen parasta? Asia on tietysti selvä, kuten luennon lopuksi käydyssä keskusteluntyngässäkin jo selvisi: tiedämme lukuisia sellaisia ihmisiä, jotka epäilemättä pyrkivät edistämään ihmisen parasta, mutta joita emme kutsu humanisteiksi. Emme, koska heidän käsityksensä ihmisyydestä ja sitä myötä ihmisen parhaasta ei ole "humanistinen". Toisin sanoen humanismi onkin ihmisen parhaan edistämistä kun ihminen ja hänen pahaansa on ensin määritelty tietyllä tavalla.

Ihmisyyden määrittely jollain luontuvan humanistisella tavalla oli arvatakseni esimerkiksi joillekin valistuksen ajan ajattelijoille suhteellisen helppoa. Tällä hetkellä taas humanisteiksi tunnustautuvat luennoijatkin puhuvat naivia skientismiä ja dogmaattista rationalismia vastaan. Itse asiassa he eivät esittäneet mitään positiivista ihmisyyden määritelmää. Sellainen, vaikka epämääräinenkin, kuitenkin tarvittaisiin, jotta voitaisiin olla edellä mainitussa mielessä humanisteja. Critchleyn tarjoamasta antihumanismin perusteiden kuvauksesta löytyy olennainen sana "whatever", joka selittää miksi ihmisyyden määrittelemiseen ei ryhdytä: kuten luennoitsijat totesivat, heidän humanismiinsa kuuluu tietty nöyryys, sen myöntäminen, ettemme tiedä emmekä välttämättä voikaan tietää monia olennaisia asioita. Ihmisyyden määritelmät tapaavat ajautua aina jonkinlaiseksi dogmatismiksi, ja sitä tahdotaan karttaa.

Humanismi von Wrightin ilmaisemassa mielessä, humanismi pyrkimyksenä edistää ihmisen parasta, on tietysti monella tapaa hyvää ja kaunista. Minusta se kuitenkin on parempaa ja kauniimpaa silloin kun muistetaan itsekin, että samalla tullaan aina olettaneeksi jonkin tietyn lainen ihmisyys. Tätä on syytä teroittaa itselleen, sillä tarpeeksi usein toistettuna muistutus pitää poissa niiltä dogmatismin poluilta, joita kai tahdotaan välttää.


Kun nyt kerran kirjoitan kehotuksesta, kirjoitan myös Hurinan kehotuksesta ja raportoin haasteesta, jonka otin vastaan. Hurinahan käski, että minun pitää paitsi julkaista blogissani treffi-ilmoitus, myös "raportoida sekä meemin vastaanottamisesta että meemin seurauksista blogissaan".

Sain treffi-ilmoitukseni kommentteihin vaastauksen Kuu-ukolta, joka sanoi kirjoittavansa minulle tullessaan käymään Maa-planeetalla. Lisäksi sain sähköpostitse yhden vastauksen. Vastaus oli ihmiseltä, jonka kanssa olen tehnyt yhteistyötä eräässä projektissa, mutta jota en ollut ennen eilistä tavannut. Ei mitenkään hirveän yllättävää. Hupaisaa kylläkin, hän oli seurannut blogiani jo jonkin aikaa, ja tunnistanut jossain vaiheessa Eufemian siksi henkilöksi, jonka kanssa hän oli tehnyt yhteistyötä. Hän esitti useita erinomaisia syitä miksi minun pitäisi haluta irrottaa aikaa hänen kanssaan treffeille lähtemiseen; hän muun muassa lupasi kertoa minulle "deittinettikulttuuriin kuuluvista ajattelurakenteista ja retorisista konventioista".

Istuin eilen hänen kanssaan muutaman tunnin ajan Tapastassa viinilasiemme äärellä. Olisin ainakin itse viihtynyt pidempäänkin jos olisin edellisenä yönä nukkunut hieman enemmän kuin kolme tuntia. Jos päättelisin tämän treffi-ilmoituksen seuraamusten perusteella jotain nettitreffi-ilmoituksista, saattaisin laatia ilmoituksen toistekin. En kuitenkaan päättele, joten en laadi.

Tunnisteet: ,

15 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Blogistan on käymässä tosi postmoderniksi. Ikkunaiineksessä pohditaan kyynisyyttä ja täällä humanismia!

Nimimerkki 'kyyninen antihumanisti'

3.11.06  
Blogger Eufemia said...

:D

3.11.06  
Anonymous Anonyymi said...

< inside > Kysy Raatikaiselta, että onko kukaan koskaan väittänyt matematiikkaa humaaniksi? < /inside >

3.11.06  
Blogger Eufemia said...

Hän näkyy luennoivan seuraavan kerran helmikuussa - jos silloin vielä muistan, kysyn.

3.11.06  
Anonymous Anonyymi said...

"Antihumanismilla ei tarkoiteta mitään epäinhimillistä". Täh? Miksei?

Mietitään nyt hieman Foucault'n omaa tuotantoa ja ehkä vähän sitä - aina niin - epäinhimillistä elämääkin. Sadomasokismi, vangit ja muu epäkonventionaalisuus: seksuaalisuuden historia ja koko historian (= kultturillistumisen kansalaiskäsikirjamyytti) sijoiltaan jengaaminen, eivätkö ole hyviä esimerkkejä juuri antroposentrisen muodon rei'ittämiseksi?

4.11.06  
Blogger Eufemia said...

Eivätkö sadomasokismi, vangit, epäkonventionaalisuus ja historian sijoiltaan jengaaminen ole aika inhimillisiä asioita? Ihmisvastaisuudesta ei ainakaan ole kyse, sillä se vaatisi taas ihmisyyden määritelmän.

4.11.06  
Anonymous Anonyymi said...

"Eivätkö sadomasokismi, vangit, epäkonventionaalisuus ja historian sijoiltaan jengaaminen ole aika inhimillisiä asioita? Ihmisvastaisuudesta ei ainakaan ole kyse, sillä se vaatisi taas ihmisyyden määritelmän."

Ai niin, täällä pitää taas epäinhillisyydeksi olla ensin jotain määritelmiä... Maindi poglaa.

4.11.06  
Blogger Erastotenes Aleksandrialainen said...

Minun nähdäkseni Foucault pyrki ainakin kirjassaan Rangaista ja tarkkailla esittämään, miten instituutiot toimivat omien lakiensa mukaan. Esimerkkinä oli rangaistuslaitos, vankila, jonka säännöt ovat näkyviä ja helppoja havaita. Samalla Foucault osoitti, miten järjestelmään liittyy tietty ihmiskuva, jonka ihanteena on kurinalainen yksilö, joka käyttäytyy aina kuin olisi jatkuvasti valvottavana.

Minulle muuten humanismi merkitsee sivistystä. Olen tekniikan ammattilainen, mutta minusta diplomi-insinöörinkin olisi oltava humanisti. Tämä merkitsee kirjallisuuden ja muun kulttuurin tuntemista ja yksilön ihmisarvon kunnioittamista Erasmus Rotterdamilaisen hengessä. Hyvä olisi myös, mikäli klassinen kreikka ja latina sujuisivat, mutta tämä on hieman liikaa vaadittu. ;-)

6.11.06  
Anonymous Anonyymi said...

Ihmettelen tätä hinkua lyödä ismi-leimoja ja pakottaa ne kinaamaan keskenään. Paraatiesimerkkinä juuri tämä hinku - tietyissä piireissä kovin usein tavattu - lyödä von Wrightin humanismia Heideggerin/Foucaultin antihumanismilla.

Kun vW kirjoittaa myönteiseen sävyyn humanismista, hänellä on mielessä klassinen sivistys ja lukeneisuus ja, tarkemmin, teknis-taloudellisen instrumentaalisen rationaalisuuden ylivallan vastustaminen yhteiskunnassa. Kun hän taas kirjoittaa ihmisyydestä ja ihimisen toiminnan ymmärtämisestä (esim. Explanation and Understanding), hän puolustaa naturalistista subjekti-metafysiikka vastustavaa, myöhäis-Wittgensteinille rakentavaa teoriaa kansanpsykologiasta sosiaalisena instituutiona, eli teoriaa perustavanlaatuisista sosiaalisista käytännöistä, joiden puitteissa inhimillistä toimintaa voidaan ymmärtää (so. humanismia vastakohtana vulgaarinaturalistiselle skientismille, jossa kansanpsykologia operoi kausaalilaeilla tai toimijuus palautetaan biologiaan).

Kumpi näistä on vahvassa mielessä Foucaultin antihumanismin vastaista ja miksi?

6.11.06  
Blogger Eufemia said...

Erastotenes, on jännää seurata kuinka ihmiset alkavat toteuttaa jotain tiettyä oletusarvoihmisyyttä tietyissä tilanteissa. Esimerkiksi kouluun menevissä lapsissa se näkyy hauskasti. Nih, latina ja kreikka saisivat tosiaan sujua... ehkä vielä joku päivä.

Anonyymi, minustakaan ei ole kiinnostavaa "lyödä" von Wrightin humanismia Heideggerin/Foucaultin antihumanismilla. Minusta oli vain kummallista, että sanan "humanismi" eri merkityksiä ja erilaisten humanismien krittiikkejä käsittelevällä parituntisella luennolla ei puhuttu antihumanismista mitään. Siksi otin sen oppimisbloggaukseni aiheeksi; oppimispäiväkirjamerkinnöissä on kai hyvä lähestyä kutakin luentoa kriittisesti.

Nähdäkseni von Wrightin humanismi nimen omaan ei ole vahvasti Foucaultin antihumanismin vastaista. Sen sijaan antihumanismista puhuminen voi olla hyödyksi jäsennettäessä sitä, mitä humanismismilla mahdollisesti haluamme tarkoittaa: "muistutus pitää poissa niiltä dogmatismin poluilta, joita kai tahdotaan välttää". Kirjoitin varmaan epäselvästi jos tämä ei kerran tullut ilmi.

6.11.06  
Anonymous Anonyymi said...

Millaisiin töihin luentopäiväkirjan pitäminen kouluttaa?

Hyrinä

7.11.06  
Blogger Eufemia said...

Tjaa, pidän nyt luentopäiväkirjaa osana teoreettisen filosofian jatko-opintojani. Samalla elätän itseni lähinnä suomentajana; erilaisia työprojekteja on melkein enemmän kuin ehtisin tehdä. En oikeastaan usko, että tilanne heikkenisi kun joskus vuosien päästä saan väitöskirjani valmiiksi - valinnanvaraa voi tulla jopa lisää.

Mitään ammattiahan ei filosofiaa opiskelemalla itselleen saa, kuten ainakin Ilkka Niiniluoto tapasi uusille opiskelijoille tiukasti muistuttaa. Kuitenkaan en taida tuntea yhtään työtöntä laitokseltamme valmistunutta. Väitelleistä aika moni on jossain päin maailmaa jonkin yliopiston leivissä.

7.11.06  
Anonymous Anonyymi said...

Minunkin mielestäni -ismi-leimojen lyöminen on dorkaa. Nyky maailmassa on liikaa informaatiota ja liian vähän viisautta.

On helppo teeskennellä viisasta puhumalla ismeistä, mutta kuinka moni uskaltaa puhua siitä mikä tässä pirun elämässä on todella tärkeää!

Mielestäni Foucault uskalsi - ja paljon muutakin! En tosin ole lukenut hänen kirjojaan, mutta aion kyllä.

t: Sami Pihlström

7.11.06  
Anonymous maanvaiva said...

Muistan jonkun selittäneen, että humanismi on sitä, joka kiertyy 'ihminen on kaiken mitta'-ajatuksen ympärille - ja jos tuo pitää paikkansa, niin humanismissa kyse taitaa olla jostain perin inhimillisestä hybriksestä; ainakin mitä ihmisen kykyihin tulee. Saa olla skeptikko, kunhan epäileminen ei kohdistu ihmisen kykyyn toimia täällä.

Minua kiinnostaa sekin, mikä on humanismia ja mikä taas ei ole, kun vielä ottaa mukaan ajatuksen humaanista (ihmisystävällisestä?) toiminnasta, alkaa mennä pakka sekaisin?

Humanismia voisi ajatella ihmisperustaiseksi tai ihmislähtöiseksi ajattelutavaksi - samassa mielessä kuin Sartrelainen eksistentialismi. Ehkä?

8.11.06  
Anonymous Anonyymi said...

Kirjoitin päreestäsi pitkän kommenttipäreen omaan blogiini.

T. RR

14.11.06  

Lähetä kommentti

<< Home