Uni vähissä
Yöllä kun nousin syömään
lintu tuossa vaahterassa maiskautti
ja liversi yhtä ja samaa säveltä.
Se oli lentänyt siihen korkealle.
Yö aukeni pienestä nokasta
aamuvalo värähteli ja
minulle tuli kylläinen olo.
Mirkka Rekolan runot vuosilta 1954-1996, Virran molemmin puolin, maksoi Kirjatorilla kaksi euroa. Jos näit runsas tunti sitten Sörnäisten metroasemalla jonkun, joka käveli kohti rullaportaita lukien Rekolaa, olin se luultavimmin minä. En keksi miten Blogger suostuisi tekemään tuon sisennyksen kasvattamatta riviväliä. (En keksinyt, mutta sitten Karri neuvoi, kiitos Karri. Tämä on pienellä koska hämmennyin siitä, etteivät Veloenan sulkukommentit enää ole.)
Töitä on hieman enemmän kuin ehtisin, joten en nuku paljon.
Kannattaa käydä katsomassa Ida Pimenoffin näyttely Hippolytessä.
3 Comments:
Varmasti en tiedä, mutta riippuu siitä miten olet tuon sisennyksen tehnyt. Järkevintä lienee käyttää merkkijonoa "& n b s p ;" joka peräkkäin kirjoitettuna tuottaa tyhjän tilan (ota lainausmerkit ja kirjainvälit pois ja laita niitä niin monta peräkkäin kuin sisennys vaatii).
Hölmössä WordPressissä ei ole pienennysnappia. Nappi sen olla pitäisi... huooh.
Mirkka Rekola on hieno runoilija. Mun suosikkeja on (en valitettavasti osaa käyttää kursiivia tässä ohjelmassa):
Näet valolla ja kuulet hiljaisuudella. Ja valo on hajaantunut väreiksi ja hiljaisuus ääniksi tänne.
En ole tosin löytänyt sitä mainitsemastasi kokoelmasta, ehkä se siis kuuluu Rekolan aforismikokoelmaan.
Tsemppiä kaikkiin sun duuneihin ja kiitti puffista!!!
Lähetä kommentti
<< Home