Ajatukset liittyivät nopeasti yhteen

In blithe disregard of some obvious extra-European facts, the great Johann Gottfried von Herder (1744-1803) had declared, towards the end of the eighteent century, that: 'Denn jedes Volk ist Volk; es hat seine National Bildung wie seine Sprache.' This splendidly eng-European conception of nation-ness as linked to a private-property language had wide influence in nineteenth-century Europe and, more narrowly, on subsequent theorizing about the nature of nationalism. What were the origins of this dream? Most probably, they lay in the profound shrinkage of the European world in time and space that began already in the fourteenth century, and was caused initially by the Humanists' excavations and later, paradoxically enough, by Europe's planetary expansion.

Luen paraikaa Benedict Andersonin mainiota teosta Imagined Communities. Tähän koneen äärelle tultuani päädyin lukemaan myös blogeja, ja tämä Merkintä muistutti jotain mieleen: "Aiemmin päätin välttää nimiä kirjoituksessani. Seuraavaksi voisi yrittää poistaa pronominit."

Mieleen muistui 20-vuotiaana suunnittelemani novelli, jossa erilaisin suomen kielen tarjoamin keinoin kierrettäisiin joko kokonaan tai lähes kokonaan subjektit lauseita rakennettaessa. Lauseen subjekti saisi olla enintään niin aktiivinen toimija, kuin mitä polkupyörä on lauseessa "polkypyörä ruostui pihalla" (kiitän esimerkkilauseesta sutta). Mieluiten lauseet olisivat saaneet olla ainakin kieliopin kannalta subjektittomia: "oltiin ulkona, satoi". Ajattelin koettaa millaisen tarinan näin voisi kertoa. Jäi koettamatta.

Ajatus kielestä, joka on kansakunnan yksityisomaisuutta ja kantaa sen sielua muassaan, on mahdollinen vain jos katsotaan kielen toimivan kokemusta jäsentävänä kehikkona. Toisin sanoen, jos kielen katsotaan ilmentävän tiettyä (paikallista ja historiallista) kokemusta maailmasta, tiettyä tapaa jakaa maailma osiksi. Jos kieli ymmärretään näin, arvellaan yleensä myös, että mahdollisia maailman jäsentämisen tapoja on useita.

Ajatukset liittyivät nopeasti yhteen, ja muistin Gilles Deleuzen käsittämättömän paljon sanovan kahden sivun artikkelin "A Philosophical Concept..." (joka on tosiaan julkaistu alunperin englanniksi). Artikkeli alkaa näin:

A philosophical concept fulfills several functions in fields of thought that are themselves defined by internal variables. There are also external variables (states of things, moments in history), in a complex relation with the internal variables and the functions. This means that a concept does not die simply when one wants it to, but only when new functions in new fields discharge it. This is also why it is never very interesting to criticize a concept: it is better to build the new functions and discover the new fields that make it useless or inadequate.

Ensi ajattelemalta voisi luulla, että pronominien poistaminen tai lauseiden subjektien häivyttäminen voisi hyvinkin olla uusien kielenkäytön muotojen omaksumista tai sellaisten uusien seutujen etsimistä, joilla vanhat kielenkäytön muodot ovat toimimattomia. En ole tästä kuitenkaan kovin varma.

Ensinnäkin, kritisoitavaa karttavat ja kiertävät kielenkäytön muutokset eivät tuo uutta kulmaa josta nähdä. Ne eivät yritä raivata uutta seutua, ne vain välttävät tuttujen seutujen joitain alueita. Karttaminen on vaikenemalla kritisoimista, eli ei erityisen mielenkiintoista, vaikkakin mahdollisesti hupaisaa.

Tämän lisäksi minua vaivaa muukin, mutta vielä niin määrittymättömällä tavalla, etten ole varma onnistunko välittämään pulman tunnun toisille. Koetan kuitenkin:

Se ajatus kielen ja ajattelun elimellisestä yhteydestä, josta tässä olen puhunut, on hyvin eurooppalainen. Hyvin eurooppalainen on siis se käsitys kielestä, joka saattaa saada länsimaisen yksilösubjektin käsitteen tuhottoman lukuisiin eri muotoihin kriittisesti suhtautuvan ihmisen esimerkiksi välttämään lauseita, joissa on subjekti. Tuo käsitys kielestä liittyy kiinteästi sellaiseen kansallisuusajatteluun, jossa kansa tai kansakunta on yksilönkaltainen ruumiillinen olento. Tässä voi olla ongelma - kritiikki voi huomaamattaan juurtua siihen ajattelutapaan, jota vastaan se koettaa käydä.

Ajatus on kesken. Pitää miettiä vielä, ehkä tunnusta tulee ajatusketju, jonka taakse asetun, ehkä ei. Nyt se on vasta tuntu, jolle en anna mitään mielipideoikeuksia.