Rinnastus

Kuhn näyttää ajattelevan, että sosiaalitieteet eivät ole vielä saavuttaneet sitä vaihetta, jossa paradigmat olisi artikuloitu riittävän selvästi niin, että paradigmojen vastakkain asettelu olisi mahdollinen. En ole kuitenkaan varma, että Kuhn on oikeassa – ja ettei hän etsi paradigmoja niin sanoakseni väärästä suunnasta. Omana ehdotuksenani sanoisin, että viime kädessä poliittiset ja sosiaaliset ideologiat lyövät kiinni sosiaalitieteen paradigmat. Toisinaan ideologiat yrittävät ulottaa vaikutuksensa myös luonnontieteiden paradigmaattiseen taustaan. Siinä ideologian vaikutukset eivät kuitenkaan koskaan tunkeudu syvälle. Huolimatta Leninin hyökkäyksestä Machia vastaan suhteellisuusteorialle ei ole mitään vakavaa marxilaista vaihtoehtoa. Myöskään Mendelin perinnöllisyysteorialle ei ole mitään kunnollista marxilaista vaihtoehtoa. Sanoisin kuitenkin, että on olemassa sekä porvarillinen että marxilainen taloustiede ja sosiologia, joilla kummallakin on oma oikeutuksensa. Ei ole aivan oikein sanoa, että ne eroavat arvostuksissaan. Arvostukset eivät kuulu sosiaalitieteen sisäpuolelle, olkoon kysymys sitten "porvarillisesta" tai "marxilaisesta" sosiaalitieteestä. Tämä on totuus, joka sisältyy Max Weberin kuuluisaan arvovapauden (Wertfreihait) postulaattiin. Mutta sosiaalitieteen tyypit saattavat erota paradigmaattisissa käsityksissään siitä, mikä konstituoi sosiaalisen todellisuuden ja mitkä seikat muodostavat sosiaalisen muutoksen ehdot.

Tämä katkelma on jäänyt kummittelemaan mieleeni. En tiedä mitä ajatella siitä, mutta toisaalta haluan rinnastaa sen toiseen ajatukseen, jota olen viime aikoina miettinyt. Sitaatti on G. H. von Wrightin kirjoituksesta "Wittgenstein Varmuudesta", joka on julkaistu suomeksi Varmuudesta -teoksen suomennoksen esipuheena.

Minun tekee mieli rinnastaa von Wrightin ajatus kysymykseen siitä, mitä ovat sosiaalitieteiden ja hengentieteiden, Geisteswissenschaften, (joista von Wright sanoo myös puhuvansa) konkreettiset tulokset. Puhuin taannoin tieteenfilosofijoukolle humanististen tieteiden tieteenfilosofian valitettavasta vähäisyydestä, ja eräs arvostettava henkilö tuosta joukosta totesi, että tieteenfilosofiassa on ymmärrettävästi keskitytty luonnontieteisiin: niiden konkreettiset tulokset ovat niin merkittäviä; ne ovat muuttaneet maailmaa. Olin hämilläni. Olin juuri puhunut suomalaisen kulttuurien tutkimuksen historiasta. Minusta näyttää päivänselvältä, että ilman tuota historiaa meillä ei olisi modernia suomen kieltä emmekä identifioituisi suomalaisiksi. Eikö se, että puhumme suomea ja identifioidumme suomalaisiksi, ole hyvin konkreettinen tulos? Tulos, jolla on valtavia materiaalisiakin seurauksia?

Ne tieteenalat, joista von Wright puhuu, tutkivat nähdäkseni joko lähes pelkästään tai pelkästään ihmisten kokemia merkityksiä. Von Wright arvelee, että ideologiat kiinnittävät sosiaalitieteiden ja hengentieteiden paradigmat. Minä arvelen, että näiden tieteiden konkreettisia vaikutuksia elämässämme tulee etsiä siltä alueelta mitä ne tutkivat, eli kokemistamme merkityksistä. (En valitettavasti osaa muotoilla asiaa vielä tuon paremmin. En tietenkään väitä, etteivätkö myös luonnontieteet vaikuttaisi kokemiimme merkityksiin.) Tuntuu siltä, että näiden arvelusten suhdetta toisiinsa on pakko ajatella lisää, ja ajatella ilman, että motiivina olisi minkään tieteenalan kyseenalaistaminen. Luultavasti joku on jo tehnyt niin, en vain ole lukenut tai en nyt tajua.

Ajatellaan mari-intellektuelleja (aiemmin mareja kutsuttiin tšeremisseiksi), jotka tutkivat nykyään marien mytologiaa. He kuulemma myös kouluttavat uhripappeja vahvistaakseen paikallista luonnonuskontoa.