23.2.06

Lyömätöntä

One, who had the aspect and the garb of their leader, and who, waving his scimitar, seemed menacing the rest, held on his arm a massy shield, of immense circumference, and which being streaked with recent blood, presented to the eye an object truly terrific. At the back of the cave, and fixed to a brazen ring, stood a female figure, and, as far as the obscurity of the light gave opportunity to judge, of an beautiful and elegant form. From her the shreaks proceeded: she was dressed in white, and struggling violently and in a convulsive manner, appeared to have been driven almost to madness from the conscious horror of her situation.

Olen lueskellut goottilaisia novelleja. Kirjaksi sidottuina itse asiassa, mutta nyt kun aloin eufemiattaa, tulin löytäneeksi tällaisen sivun. Ah, aarreaitta. Sitaatti on Dr. Nathan Draken aloittamasta ja anonyymin viimeistelemästä novellista Captive of the Banditti (pdf).

Olen ollut viime aikoina apea. Eilen kävelin Museosaaren ja Alexanderplatzin liepeillä, ja sain nähdä, että nyt tätä ihmeellistä rakennusta puretaan. Ihmiset pysähtyivät sillalle katsomaan kuinka kone hajotti seinää, harmaantunutta miestä haastateltiin, televisiokuvaaja ja äänittäjä kaartelivat ympärillä. Purkamisen yllä kiersi naakkaparvi, niin suuri, että sen liikkeet toivat mieleeni suuret kalaparvet. Niidenkin liike jatkuu järjettömän pitkälle syvyyteen. Korkeimmalla lentävät linnut olivat vain pisteitä, katselin niitä pitkään pää kekassa viileällä puistonpenkillä istuen. Hetkeä myöhemmin näin rannalla kaksi rusakkoa.

Alakulo on työnteon kannalta melko hyvä mieliala. Sitä on kuitenkin hyvä säännellä jottei se kasvaisi liialliseksi, silloin se näet tekee tehottomaksi. Päämäärätön kuljeskelu ulkoilmassa ja goottilaiset novellit piristävät tehokkaasti. Näitä tarinoita ei tarvitse parodioida. W. Harrison Ainsworthin The Spectre Briden (pdf) tapahtumapaikka on "a castellated, gothic mansion, built according to the fashion of the times, in the grandest style of architecture, and consisted principally of dark winding corridors, and vaulted tapestry rooms".

1800-luvun alun englanti, muodollinen ja pikkutarkka kerrontatapa ja tolkkua vailla olevat tapahtumat; niiden yhdistelmä tuhoaa kaikki mahdollisuudet henkilökohtaiseen patetisointiin. Tietyt omat kerrontatapani ovat saaneet paljon vaikutteita siitä draaman lajista, jonka varhaisia edustajia nämä novellit ovat. Viihdyn 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun kauhuromantiikan parissa samaan tapaan kuin viihdyn teini-ikäisenä kirjoittamieni päiväkirjojen parissa. Myötähäpeä kieroontuu jaloksi riemuksi, nolous katoaa iloon, pilkallisuus tuhoutuu kun paatos kohotetaan häveliäisyyden yläpuolelle. Tervehdyttävää itsen levittämistä nauruun.

4 Comments:

Blogger timo said...

Pistin tulostuslistalle ton pdf:n, en kertakaikkiaan jaksa lukea ruudulta, vaikka kirjoitus on tyyliltään kuin lääkettä :)

25.2.06  
Blogger Eufemia said...

Hauskaa että muistakin. :)

25.2.06  
Anonymous Anonyymi said...

Nyt en saanut selvää, jäätkö oikeasti kaipaamaan kyseistä DDR-möhkälettä. Sitä edelsi sen tään tämä.

Good riddance! (En tunne kätevämpää saks. ilmaisua kuin sanakirjan "zum Glück ist es weg".)

21.3.06  
Blogger Eufemia said...

Ei, en minä jää kaipaamaan sitä, en ole hurahtanut ostalgiaan sillä tapaa. Mutta on se ihmeellinen, kuten siihen liittyvä historiakin.

22.3.06  

Lähetä kommentti

<< Home