Barokki silmäsimpukka
Se oli unessani muutama yö sitten. Katselin sitä hiekkarannalla, taisin seistä sen ja meren välissä, vaikka se olikin lähellä rantaa. Se oli aika suuri, halkaisijaltaan ehkä metrin, ehkä enemmänkin, ja vahvasti litistyneen epätasaisen pallon muotoinen. Vaikka otsikossa nimeänkin sen silmäsimpukaksi, sitä ei oikein voinut määritellä, sillä se oli niin loputtoman epämuodostunut olento. Sen pinta oli rikkumattomasti silmien peittämä ja ne katsoivat avonaisina kaikkiin suuntiin. Niiden ympärillä oli hentoja, lyhyitä ripsiä, mutta silmät eivät räpsyneet. Niissä näkyi kärsimys, murhe ja pelko. Joku oli kuorinut olennon kuin kananmunan, näin takaumana kuinka rosoinen mutta helposti lohkeava valkea kuori paljasti haavoittuvan silmäpinnan altaan. Olento tiesi olevansa hukassa. Se makasi kuivan rannan raapivalla hiekalla, kykemätön liikkumaan. Se oli vahvan jäsentyneesti ajatteleva, ehkä ihmistä ihmismäisellä tavalla älykkäämpi, ja se tiesi tuhoutuvansa. Minä tiesin että se tiesi.
Tunsin helpotusta kun tajusin, että parvi rapuvariksia ratkaisi asian. Nimesin ne nyt näin, en osaa sanoa mitä ne olivat. Lintuja kai, tummia, mutta samalla rapumaisia olentoja, niissäkin oli jotain kitiinistä. Ne tulivat paikalle kuin lintuparvi tulee ja söivät silmäsimpukan elävältä.
Sain projektin yhden pään syötettyä hetkeksi kylläiseksi, eivätkä tuhatpäisen olennon muut päät juuri nyt kilju ruokaa. Istun kiinalaisessa ravintolassa, jossa soi tyyni, melankolinen musiikkimatto. Osa tuoleista ja pöydistä on outoja barokkeja, juurakoista tehtyjä kluhmuja, vähän kuin suomalaiset pahkatyöt. Luen lähinnä saksan kielioppia enkä jaksa kirjoittaa siitä.
Veloena haastoi minut valitsemaan kymmenen kaunista bloginnimeä, katsotaan nyt mitä keksin. Muuten Veloena, nimeni on ollut suomalaisessakin nimipäiväkalenterissa aikanaan, tai no, ainakin kalendaariumissa.
On aika monta blogia, joiden nimen muistan, mutta jota en ole ehkä koskaan lukenut yhtä tai kahta merkintää enempää. Tässä tulee sellaisia, mutta tulee myös sellaisia, joista luen kaiken. En viitsi kaikista eritellä mitkä ovat mitäkin. Hienonimisiä kuitenkin.
127.0.0.1 Numerot ovat hyviä.
Hurina Pidän onomatopoeettisista sanoista.
langankierre Tämä on kieroa ja lievästi väkivaltaista. Langan vääjäämättömässä kiertymisessä jonkin nimeämättömän ympärille on jotain uhkaavaa.
Lastentarha Jee, kivaa, ainakin luulisi olevan jos on tuollainen tarhasetä.
Lentävä juusto Tästä tulee toisaalta mieleen pienehkö kellertävä maitotuotesärmiö, joka lentää, mutta toistaalta myös kuu. Onkohan kumpikin mieleenjuoltuma blogin kirjoittajan tarkoittama vai ei?
Murti-Bingin pillerit Olen lukenut Matin kirjoituksia paljon entistä tarkemmin sen jälkeen, kun hän muutti bloginsa nimen tällaiseksi. Miten voisi olla lukematta jotain, joka on nimetty noin? Onko tarkoitus poistaa turhuudet ihmisten ajatuksista ja samalla valloittaa maailma? Ei, en ole vielä lukenut sitä kirjaa.
Musta lampas Neuleblogeilla on usein aika hervottomia nimiä, tämä on niistä parhaimmistoa.
Puisia ja särmikkäitä Mutta mistä käsityöbloggaajat keksivät näitä kinesteettisesti (liikeaistillisesti, mutta suomeksi kytkös estetiikkaan kadotetaan) ladattuja ja arvoituksellisia bloginnimiä?
Punainen muoviämpäri
Täytyykö tämän hienoutta selittää?
VejneBlog Nimi riipaisi jotain Väinämöismieltymystä minussa joskus ja kävin kurkkaamassa mistä on kyse. Kokemus tunnistuskyvyn mykistymisestä oli ylväs.
Tunsin helpotusta kun tajusin, että parvi rapuvariksia ratkaisi asian. Nimesin ne nyt näin, en osaa sanoa mitä ne olivat. Lintuja kai, tummia, mutta samalla rapumaisia olentoja, niissäkin oli jotain kitiinistä. Ne tulivat paikalle kuin lintuparvi tulee ja söivät silmäsimpukan elävältä.
Sain projektin yhden pään syötettyä hetkeksi kylläiseksi, eivätkä tuhatpäisen olennon muut päät juuri nyt kilju ruokaa. Istun kiinalaisessa ravintolassa, jossa soi tyyni, melankolinen musiikkimatto. Osa tuoleista ja pöydistä on outoja barokkeja, juurakoista tehtyjä kluhmuja, vähän kuin suomalaiset pahkatyöt. Luen lähinnä saksan kielioppia enkä jaksa kirjoittaa siitä.
Veloena haastoi minut valitsemaan kymmenen kaunista bloginnimeä, katsotaan nyt mitä keksin. Muuten Veloena, nimeni on ollut suomalaisessakin nimipäiväkalenterissa aikanaan, tai no, ainakin kalendaariumissa.
On aika monta blogia, joiden nimen muistan, mutta jota en ole ehkä koskaan lukenut yhtä tai kahta merkintää enempää. Tässä tulee sellaisia, mutta tulee myös sellaisia, joista luen kaiken. En viitsi kaikista eritellä mitkä ovat mitäkin. Hienonimisiä kuitenkin.
127.0.0.1 Numerot ovat hyviä.
Hurina Pidän onomatopoeettisista sanoista.
langankierre Tämä on kieroa ja lievästi väkivaltaista. Langan vääjäämättömässä kiertymisessä jonkin nimeämättömän ympärille on jotain uhkaavaa.
Lastentarha Jee, kivaa, ainakin luulisi olevan jos on tuollainen tarhasetä.
Lentävä juusto Tästä tulee toisaalta mieleen pienehkö kellertävä maitotuotesärmiö, joka lentää, mutta toistaalta myös kuu. Onkohan kumpikin mieleenjuoltuma blogin kirjoittajan tarkoittama vai ei?
Murti-Bingin pillerit Olen lukenut Matin kirjoituksia paljon entistä tarkemmin sen jälkeen, kun hän muutti bloginsa nimen tällaiseksi. Miten voisi olla lukematta jotain, joka on nimetty noin? Onko tarkoitus poistaa turhuudet ihmisten ajatuksista ja samalla valloittaa maailma? Ei, en ole vielä lukenut sitä kirjaa.
Musta lampas Neuleblogeilla on usein aika hervottomia nimiä, tämä on niistä parhaimmistoa.
Puisia ja särmikkäitä Mutta mistä käsityöbloggaajat keksivät näitä kinesteettisesti (liikeaistillisesti, mutta suomeksi kytkös estetiikkaan kadotetaan) ladattuja ja arvoituksellisia bloginnimiä?
Punainen muoviämpäri
Täytyykö tämän hienoutta selittää?
VejneBlog Nimi riipaisi jotain Väinämöismieltymystä minussa joskus ja kävin kurkkaamassa mistä on kyse. Kokemus tunnistuskyvyn mykistymisestä oli ylväs.
3 Comments:
Hieno lista, kiitos kunniasta. Täytyy samalla kiittää arvoisaa kolmen hengen raatia, joka oli valitsemassa kahdesta ehdokkaastani nimeä blogille. (en paljasta sitä toista, vaikka kutitettaisiin puoli tuntia) Ystäväni Marianne laittoi mulle tekstiviestin, jossa hän kiitti, että konsultoin nuoria päätöksenteossani. Hah! Mä olen Suomen lain mukaan nuori vielä kaksi vuotta.
Hei hei vain. Kesti hetken, että sisäistin mistä on kysymys, mutta nyt minä sen tajusin. Olen ehkä hidas, mutten tyhmä ;).
lähestyn ilmoituksella, en kommentilla.
Täällä PAXin eeva ketomassa, että olen tulossa berliiniin viikoksi käymään 8.3. yritin laittaa sähköpostia äsken, mutta tuli bumerangina takaisin. lähestyn siis täällä blogissa.
jos olet paikan päällä ja et kaamean kiireinen tai muuten aikataulut täynnä ja projekti ruokkimatta, niin olisi hauskaa tavata ja juoda vaikka kuppi kahvia.
minä berliiniin uutena tulevana tietysti iloitsen, jos tapaan teitä siellä kauemmin viettäneitä. serkkuni asuu siellä ja outi (muistanet PAXin kesäkoulusta) asuu Munchenissa, mutta tulee viikonloppuna pohjoiseen minua katsomaan. että kuulen luultavasti jo hyviä vinkkejä löytää kaupungista mitä löydettävisä on, mutta hauskaa olisi tavata! laita postia vaikkapa.
Lähetä kommentti
<< Home